Toinen kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle (the second official complaint to The Parliamentary Ombudsman of Finland)

Tein toisen yksityiskohtaisen tapahtumien kuvauksen sisältävän kantelun (dnro 1066) Joensuun poliisin ja/tai keskusrikospoliisin ja/tai suojelupoliisin toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle 5.4.2005. Kanteluni koskee vuotta 2002 ja sen jälkeisiä tapahtumia.

Kantelussani haluan eduskunnan oikeusasiamiehen selvittävän esim. poliisitutkinnan avulla, että

1. Olenko tai olenko ollut esitutkinnassa tai muussa poliisilain mukaisessa tutkinnassa jonkin epäilyn rikoksen osalta, ja

2. Jos olen tai olen ollut esitutkinnassa tai muussa poliisilain mukaisessa tutkinnassa, mikä on epäilty rikos, ja

3. Onko esitutkintaan tai muuhun poliisilain mukaiseen tutkintaan liittyvien telepakkokeinojen käytön myöntämisessä ja käyttämisessä noudatettu lakia, ja

4. Onko Viestintävirastoon lähetetyssä tarkistuspyynnössä kuvattujen viestien ja viestintäyhteyksien tietoja luovutettu teleyritysten ulkopuolelle ja onko tietojen luovuttamisessa ja niiden käsittelyssä toimittu lain mukaisesti, ja

5. Onko telepakkokeinojen ja siihen liittyvän tutkinnan ja tarkkailun aikana ilmenneitä yksityiselämääni koskevia tietoja ilmaistu sivullisille, ja

6. Jos ko. tuomioistuin on tutkinnanjohtajan esityksestä tärkeästä tutkinnallisesta syystä päättänyt, että ilmoitus telepakkokeinojen käyttämisestä saadaan tehdä myöhemmin tai että se saadaan jättää tekemättä, niin onko päätöksen peruste lain mukainen, ja

7. Jos ko. tuomioistuimen päätöksen peruste on lain mukainen niin ovatko olosuhteet muuttuneet siten, että telepakkokeinojen käytön ilmoittamatta jättämiselle ei ole enää perusteita, ja

8. Onko esitutkinnan tai muun poliisilain mukaisen tutkinnan ja niihin liittyvän tarkkailun ja telepakkokeinojen käytön jatkamiselle perusteita, tai onko esitutkinnan tai muun poliisilain mukaisen tutkinnan lopettamisen tai keskeyttämisen ilmoittamatta jättämiselle tai tarkkailun ja telepakkokeinojen käytön lopettamisen ilmoittamatta jättämiselle perusteita mikäli erityisesti eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu (eoak 137/2004), esitutkintalain (449/1987) 6 §, 9 § ja 21 §, Suomen perustuslain (731/1999) 10 luvun 118 § tai muu asiaan vaikuttava syy otetaan huomioon, ja

9. Onko esitutkinta tai muu poliisilain mukainen tutkinta jo lopetettu, ja

10. Onko tarkkailun ja telepakkokeinojen käyttö jo lopetettu, ja

11. Jos esitutkintaa tai muuta poliisilain mukaista tutkintaa ja niihin liittyvän tarkkailun ja telepakkokeinojen käyttöä ei ole vielä lopetettu niin miksi ei ole, ja

12. Rikkovatko viranomaisten ja muiden asiaan osallistuneiden henkilöiden toimintatavat Suomen perustuslain (731/1999) 2 luvun 7:ttä ja 10:ttä §:ää, sekä esitutkintalain (449/1987) 8:tta §:ää.

Tapahtumien kuvaus, nimilista sekä tarkennukset kysymyksiin 5 ja 12 on esitetty kanteluni erillisessä liitteessä.

Kantelussani totean mm. että viranomaisten toiminnan laillisuuden valvonta kuuluu eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtäviin, ja että poliisitutkinnan ja siihen liittyvien oikeudellisten toimenpiteiden järjestäminen on raskas prosessi. Terveydentilastani ja taloudellisesta asemastani johtuen katsoin, että minun oli silloin hyvin vaikeaa lähteä turvaamaan laillisia perus- ja ihmisoikeuksiani viranomaisteitse.

Kantelussani pyydän eduskunnan oikeusasiamiestä ystävällisesti kiinnittämään huomiota viranomaisten ja muiden asiaan osallistuneiden henkilöiden toimintatapoihin sekä viranomaisten toiminnan laillisuuden valvontaan, ja lopuksi totean, että mikäli eduskunnan oikeusasiamies ei ole halukas selvittämään asiaa tulen järjestämään siitä erillisen poliisitutkinnan.

Eduskunnan oikeusasiamies ei lähtenyt selvittämään asiaa. Eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemääni yksityiskohtaisen tapahtumien kuvauksen sisältävän kanteluun saamassani vastauksessa (dnro 1066/4/05, päivätty 28.4.2005) apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio katsoo, että "kirjoituksestanne tai sen liitteistä ei käy ilmi seikkoja, joiden vuoksi asiaanne olisi syytä käsitellä täällä uudestaan".

Esittämäni kahdentoista kysymyksen osalta apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio toteaa, että "sen lisäksi, mitä Teille on vastattu 9.11.2004 oikeusasiamiehen kansliasta ja 11.3.2005 Tietosuojavaltuutetun toimistosta sekä miten olette itse käyttänyt tarkastusoikeuttanne Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksella, asiassa ei ole aihetta oikeusasiamiehen toimenpiteisiin". Vastauksessa katsotaan, että "Uuden kirjoituksenne perusteella apulaisoikeusasiamiehellä ei ole aihetta epäillä, että oikeusasiamiehen valvottaviin kuuluva olisi menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä".

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vastauksen (dnro 1066/4/05, päivätty 28.4.2005) on antanut tiedoksi oikeusasiamiehensihteeri Mikko Eteläpää.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vastauksessa (dnro 1066/4/05) todetaan, että "täältä (eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta) ei voida ilmoittaa myöskään siitä, että telepakkokeinoja ei käytetä tai ei ole käytetty taikka sitä onko tuomioistuin päättänyt, että tieto telepakkokeinojen käytöstä on pidettävä salassa, koska se avaisi mahdollisuuden salassa pidettävien tietojen saamiseen".

Lopuksi eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vastauksessa (dnro 1066/4/05) todetaan, että "Esitutkintaa koskevat tiedustelut on syytä osoittaa asianomaiselle poliisilaitokselle".

Lähteet

1. Muistiinpanot 2005-2006
2. Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle (dnro 1066), päivätty 5.4.2005
3. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vastaus (dnro 1066/4/05), päivätty 28.4.2005
4. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
5. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut: www.oikeusasiamies.fi
6. Sähköpostikirjeenvaihto


Toisen eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemäni yksityiskohtaisen tapahtumien kuvauksen sisältävän kantelun (dnro 1066) kirjoitushetkellä Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin mm. seuraavaa:

Esitutkintalain (449/1987) 6 §:n mukaan "Esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä", 21 §:n mukaan "Ketään ei saa pitää esitutkinnassa kauempaa kuin on välttämätöntä" ja 8 §:n mukaan "Esitutkinnassa ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä esitutkinnan tarkoituksen saavuttamiseksi. Esitutkinta on toimitettava siten, ettei ketään aiheettomasti saateta epäluulon alaiseksi ja ettei kenellekään tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa tai haittaa" sekä 9 §:n mukaan "Kun jotakuta kohtaan ryhdytään toimenpiteisiin esitutkinnassa, hänelle on ilmoitettava hänen asemansa siinä niin pian kuin se on mahdollista. Jos hänen asemansa esitutkinnassa muuttuu, on siitäkin hänelle ilmoitettava" ja 47 §:n mukaan "Kun on päätetty, ettei esitutkintaa toimiteta tai että esitutkinta lopetetaan 4 §:n 3 momentin, 9 §:n 2 momentin tai 43 §:n 2 momentin perusteella taikka että esitutkinta keskeytetään, tutkinnanjohtajan on huolehdittava siitä, että päätöksestä viipymättä ilmoitetaan asianomistajille ja esitutkinnassa asianosaisina kuulustelluille, jollei sitä ole pidettävä tarpeettomana".

Poliisilain (493/1995) 1 luvun 4 §:n mukaan "Jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä, myös muun kuin vapauteen kohdistuvan toimenpiteen kohteena olevalla tai tämän edustajalla on oikeus saada tieto tämän oikeuksia koskevan toimenpiteen perusteesta niin pian kuin se on mahdollista toimenpiteen suorittamista vaarantamatta", ja 5 luvun 43 §:n mukaan "Poliisin henkilöstöön kuuluvan virkamiehen vaitiolovelvollisuudesta on voimassa, mitä valtion virkamieslain (750/94) 17 §:ssä säädetään. Sama vaitiolovelvollisuus on sillä, joka on työsopimussuhteessa poliisiin, ja sillä, joka hänelle myönnettyjen poliisivaltuuksien nojalla tai muutoin suorittaa poliisitehtävää. Poliisin henkilöstöön kuuluva tai muu 1 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa tehtäviensä hoitoon kuulumattomalla tavalla käyttää hyödykseen eikä luvatta muille ilmaista sellaisia henkilön yksityisyyteen kuuluvia seikkoja, jotka hän on saanut tässä tehtävässään tietoonsa ja joiden ilmitulo voi aiheuttaa henkilölle vahinkoa tai haittaa".

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisun (apulaisoikeusasiamies Ilkka Raution kannanotto, eoak 137/2004, päivätty 16.12.2004) mukaan "Perustuslain 118 §:n mukainen jokaisen oikeus vaatia virkamiestä vastuuseen toimistaan jää vaille merkitystä, jos kohde ei edes tiedä, että hänen yksityisyyteensä on puututtu".

Suomen perustuslain (731/1999) 2 luvun 7 §:n mukaan "Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti" sekä "Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta" ja 10 §:n mukaan "Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu" sekä "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton".


Toisen eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemäni yksityiskohtaisen tapahtumien kuvauksen sisältävän kantelun (dnro 1066) kirjoitushetkellä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeussopimuksissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa säädettiin mm. seuraavaa:

Yhdistyneiden Kansakuntien kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 1 artiklan mukaan "1. Tässä yleissopimuksessa "kidutuksella" tarkoitetaan kaikkia tekoja, joilla aiheutetaan jollekulle tahallisesti kovaa kipua tai kovaa joko henkistä tai ruumiillista kärsimystä tietojen tai tunnustuksen saamiseksi häneltä tai kolmannelta henkilöltä, hänen rankaisemisekseen teosta, jonka hän tai kolmas henkilö on tehnyt tai epäillään tehneen, hänen tai kolmannen henkilön pelottelemiseksi tai pakottamiseksi taikka minkälaiseen tahansa syrjintään perustuvasta syystä, kun virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö aiheuttaa sellaista kipua tai kärsimystä, yllyttää tai suostuu niiden aiheuttamiseen tai hyväksyy sen hiljaisesti. Kidutusta ei ole sellainen kipu tai kärsimys, joka saa alkunsa pelkästään laillisista seuraamuksista, joko niihin kuuluvana tai niihin liittyvänä" ja "2. Tämä artikla ei vaikuta kansainvälisiin asiakirjoihin tai kansalliseen lainsäädäntöön, jotka sisältävät tai voivat sisältää määräyksiä, joiden soveltamisala on laajempi".

Yhdistyneiden Kansakuntien kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 2 artiklan mukaan "1. Jokainen sopimusvaltio ryhtyy tehokkaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, oikeudellisiin tai muihin toimiin ehkäistäkseen kidutuksen kaikilla lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla" ja "2. Minkäänlaisia poikkeuksellisia oloja, kuten sotatilaa tai sodanuhkaa, sisäistä poliittista epävakaisuutta tai muuta yleistä hätätilaa ei saa käyttää oikeutuksena kidutukselle" sekä "3. Esimiehen tai viranomaisen käskyä ei saa käyttää oikeutuksena kidutukselle".

Yhdistyneiden Kansakuntien kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 12 artiklan mukaan "Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että sen toimivaltaiset viranomaiset aloittavat viipymättä puolueettoman tutkimuksen aina kun on perusteltua syytä uskoa, että sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella on käytetty kidutusta."

Yhdistyneiden Kansakuntien kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 13 artiklan mukaan "Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että jokaisella joka väittää, että häntä on kidutettu sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella, on oikeus valittaa sen toimivaltaisille viranomaisille ja saada asiansa viipymättä puolueettomasti tutkituksi. Valituksentekijän ja todistajien suojelemiseksi on ryhdyttävä toimiin, joilla heitä suojellaan valituksesta tai todistamisesta johtuvalta kaikenlaiselta huonolta kohtelulta tai pelottelulta."

Yhdistyneiden Kansakuntien kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 16 artiklan mukaan "1. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu ehkäisemään lainkäyttövaltaansa kuuluvalla alueella muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen, joka ei vastaa 1 artiklassa olevaa kidutuksen määritelmää silloin kun näihin tekoihin syyllistyy, yllyttää, suostuu tai hiljaisesti myöntyy virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö. Erityisesti sovelletaan 10, 11, 12 ja 13 artiklaan sisältyviä velvoitteita, mutta siten, että viittaukset kidutukseen korvataan viittauksilla muuhun julmaan, epäinhimilliseen ja halventavaan kohteluun tai rangaistukseen" ja "2. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät rajoita minkään muun sellaisen kansainvälisen asiakirjan tai kansallisen lain määräyksiä, jotka kieltävät julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen tai jotka koskevat rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista tai karkottamista".

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan (Kidutuksen kielto) mukaan "Ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla."

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan (Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen) mukaan "1. Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan, paitsi seuraavissa tapauksissa ja lain määräämässä järjestyksessä: a) henkilö vangitaan lain nojalla sen jälkeen, kun hänet on tuomittu toimivaltaisessa tuomioistuimessa; b) henkilö pidätetään tai vangitaan lain nojalla, koska hän ei ole noudattanut tuomioistuimen laillista määräystä, tai jonkin lakimääräisen velvoitteen täyttämisen turvaamiseksi; c) henkilö pidätetään tai hänen vapautensa riistetään lain nojalla hänen saattamisekseen toimivaltaisen oikeusviranomaisen tutkittavaksi, milloin on syytä epäillä hänen syyllistyneen rikokseen tai jos katsotaan välttämättömäksi estää häntä tekemästä rikosta tai pakenemasta teon jälkeen; d) alaikäiseltä riistetään vapaus lain nojalla hänen kasvatuksensa valvomiseksi tai hänet pidätetään lain nojalla hänen saattamisekseen toimivaltaisen oikeusviranomaisen tutkittavaksi; e) henkilöltä riistetään vapaus lain nojalla tartuntataudin leviämisen estämiseksi tai hänen heikon mielenterveytensä, alkoholisminsa, huumeidenkäyttönsä tai irtolaisuutensa vuoksi; f) henkilö pidätetään tai häneltä riistetään vapaus lain nojalla, jotta estettäisiin hänen laiton maahantulonsa, tai jos on ryhdytty toimiin hänen karkottamisekseen tai luovuttamisekseen. 2. Vapaudenriiston kohteeksi joutuneelle on viipymättä ilmoitettava hänen ymmärtämällään kielellä vapaudenriiston perusteet ja häneen mahdollisesti kohdistetut syytteet. 3. Tämän artiklan 1 kappaleen c kohdan määräysten nojalla pidätetty tai vapaudenriiston kohteeksi joutunut on viipymättä tuotava tuomarin tai lain nojalla tuomiovaltaa käyttävän muun viranomaisen tutkittavaksi, ja hänellä on oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa tai oikeus tulla vapautetuksi oikeusjutun ollessa vireillä. Vapaaksi laskemisen ehdoksi voidaan asettaa takeet siitä, että asianomainen saapuu oikeudenkäyntiin. 4. Jokaisella, jolta on riistetty hänen vapautensa pidättämällä tai muuten, on oikeus vaatia tuomioistuimessa, että hänen vapaudenriistonsa laillisuus tutkitaan viipymättä ja että hänet vapautetaan, mikäli toimenpide ei ole laillinen. 5. Jokaisella, joka on pidätetty tai jonka vapaus on muuten riistetty tämän artiklan määräysten vastaisesti, on täytäntöönpanokelpoinen oikeus vahingonkorvaukseen."