Oikeusvaltiosta valvontayhteiskuntaan (from a constitutional state to the control society)

Vuoden 2002 jälkeen Suomen laki on pakkokeinojen ja poliisin oikeuksien osalta merkittävästi muuttunut. Valitettavasti tämä on tapahtunut kansalaisten perusoikeuksien kustannuksella.

Kun julkisuudessa kerrotaan lisääntyvästä valvonnasta suomalaisessa yhteiskunnassa mainitaan asian yhteydessä usein ainoastaan pakkokeinolaki. Tosiasiassa poliisilaki mahdollistaa tiedonhankinnan osalta suuremmat valtuudet kuin pakkokeinolaki.

Viranomaisten oikeudesta saada tunnistamistietoja rikosten ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi on säädetty poliisilaissa (493/1995), rajavartiolaissa (578/2005) ja tullilaissa (1466/1994). Viranomaisten oikeudesta saada tunnistamistietoja rikoksen selvittämiseksi on säädetty pakkokeinolaissa (450/1987). Esitutkinnan ja poliisitutkinnan aikana tapahtuvien pakkokeinojen käyttöön sovelletaan pakkokeinolakia.

Tullilaki (1466/1994) mahdollistaa teknisen valvonnan, tarkkailun, teknisen tarkkailun ja televalvonnan käytön tullirikosten ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi ilman että tutkinnan kohde olisi edes esitutkinnassa tai poliisitutkinnassa. Tähän riittää pelkkä tulliviranomaisen epäily. Rajavartiolaki (578/2005) mahdollistaa automaattisen tunnistamisen, teknisen valvonnan, teknisen tarkkailun, tarkkailun, tiedon hankkimisen matkaviestimien sijainnista ja tietolähdetoiminnan käytön rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi ja syytteeseen saattamiseksi. Poliisilaki (493/1995) mahdollistaa teknisen valvonnan, teknisen tarkkailun, tarkkailun, peitetoiminnan, valeoston, televalvonnan, telekuuntelun, tiedon hankkimisen matkaviestimien sijainnista ja tietolähdetoiminnan käytön rikosten ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi ilman että tutkinnan kohde olisi edes esitutkinnassa tai poliisitutkinnassa. Tähän riittää pelkkä poliisiviranomaisen epäily.

Rajavartiolain (578/2005) uudistus tuli voimaan 1.9.2005. Rajavartiolain (578/2005) 1 luvun 3 §:n mukaan "Rajavartiolaitos suorittaa erikseen säädettyjä valvontatehtäviä sekä toimenpiteitä rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi ja syytteeseen saattamiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa". Rajavartiolain (578/2005) 2 luvun 10 §:n mukaan rajavartiolaitos noudattaa poliisitehtävissä poliisilaissa ja muussa poliisin tehtäviä koskevassa laissa säädettyjä periaatteita, tullitehtävissä tullilaissa ja muussa tullivalvontaa koskevassa laissa säädettyjä periaatteita sekä esitutkintatehtävissä esitutkintalaissa ja muussa esitutkintaviranomaisen tehtäviä koskevassa laissa säädettyjä periaatteita.

Pakkokeinolaki (450/1987) (5 a luku 11 §), tullilaki (1466/1994) (Tiedonhankinta 20 g §) ja poliisilaki (493/1995) (3 luku 33 §) mahdollistavat sen että tarkkailusta, teknisestä tarkkailusta, televalvonnasta, telekuuntelusta ja tiedon hankkimisesta matkaviestimien sijainnista ei tarvitse niiden päätyttyä välttämättä edes ilmoittaa kohteena olleelle henkilölle.

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisun (apulaisoikeusasiamiehen kannanotto, eoak 137/2004, päivätty 16.12.2004) mukaan pakkokeinoista ilmoittamatta jättäminen on vastoin Suomen perustuslain (731/1999) 10 luvun 118 §:n mukaista periaatetta, jonka mukaan: "Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään." Jokaisen oikeus vaatia virkamiestä vastuuseen toimistaan jää vaille merkitystä, jos kohde ei edes tiedä, että hänen yksityisyyteensä on puututtu.

Pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 4 §:n uudistus tuli voimaan 1.1.2004. Tällöin teknisen kuuntelun mahdollisuus ulotettiin eräitä laissa lueteltuja törkeitä rikoksia tutkittaessa myös "sellaiseen vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan, jossa epäilty todennäköisesti oleskelee, jos rikoksen selvittäminen olisi olennaisesti vaikeampaa tai mahdotonta käyttämällä rikoksesta epäillyn tai muiden oikeuksiin vähemmän puuttuvia pakkokeinoja". Näitä pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 4 §:n mukaisia törkeitä rikoksia täsmennettiin muutoksella joka tuli voimaan 1.8.2004. Ennen 1.1.2004 pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 4 §:n mukaisen teknisen kuuntelun ulottaminen vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan, jossa epäilty todennäköisesti oleskelee, ei ollut sallittua. Edelleen pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 4 a §:n mukaan teknistä katselua ei saa kohdistaa epäiltyyn hänen ollessaan vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan sisäpuolella.

Hallituksen esityksessä HE 52/2002 vp todetaan, että "Koska yleisen televerkon katsotaan päättyvän niin sanottuun talojakamoon, telepäätelaitteen luona suoritettavissa kytkennöissä ei olisi kysymys telekuuntelusta, vaan teknisestä kuuntelusta". Hallituksen esityksessä HE 52/2002 vp pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun mukaisen teknisen kuuntelun määritelmää on muutettu muun muassa siksi, että sähköpostin lähettämisen yhteydessä tapahtuva tietokonepäätteen näppäimistön käytön tekninen tarkkailu olisi mahdollista. Tämä on johtunut osaltaan salausteknologian kehittymisestä. Käytännössä ainut keino ohittaa salausjärjestelyt oli kuuntelun ulottaminen sinne missä päätelaite sijaitsee eli myös vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan.

Poliisilain (493/1995) 3 luvun 31 §:n mukaan poliisimiehellä on oikeus kohdistaa teknistä tarkkailua (teknistä seurantaa, teknistä kuuntelua ja teknistä katselua) "myös asunnossa olevaan henkilöön, jos tämä on välttämätöntä poliisitoimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi ja toimenpiteen suorittajan, kiinni otettavan tai suojattavan henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi". Poliisilain (493/1995) 3 luvun 31 §:n uudistus tuli voimaan 20.7.2005. Edeltävän poliisilain mukaan 3 luvun 31 §:n mukainen asunnossa olevan henkilön tekninen tarkkailu oli sallittua vain välittömästi ennen poliisitoimenpidettä ja sen aikana.

Pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 4 §:n mukaiseen vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan ulottuvaan tekniseen kuunteluun on pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 6 a §:n mukaan tuomioistuimen määrättävä julkinen asiamies, joka "on velvollinen huolellisesti hyvää asianajotapaa noudattaen valvomaan kuuntelun kohteena olevan rikoksesta epäillyn ja muiden kuuntelun kohteeksi mahdollisesti joutuvien etuja", ja joka "ei saa oikeudettomasti paljastaa seikkaa, josta hän on tehtävää suorittaessaan saanut tiedon". Poliisilain (493/1995) 3 luvun 31 §:n mukaiseen asunnossa olevan henkilön tekniseen tarkkailuun (tekniseen seurantaan, tekniseen kuunteluun ja tekniseen katseluun) ei poliisilain (493/1995) mukaan tarvitse määrätä pakkokeinolain mukaista julkista asiamiestä, joka olisi velvollinen huolellisesti hyvää asianajotapaa noudattaen valvomaan teknisen tarkkailun kohteena olevan ja muiden teknisen tarkkailun kohteeksi mahdollisesti joutuvien etuja.

Poliisilain uudistuksen yhteydessä poliisilain (493/1995) 3 lukuun lisättiin 20.7.2005 voimaan tullut tietolähdetoimintaa koskeva 36 a §, jonka mukaan poliisi voi käyttää poliisihallinnon ulkopuolista henkilöä tietolähteenä jolle voidaan maksaa tiedoista palkkio. Hallituksen esityksen HE 266/2004 mukaan tietolähteitä voidaan käyttää poliisin toiminnassa varsin laajasti. Tietolähdetoiminnan käyttöön ei liity esim. rikollisen teon rangaistusasteeseen liittyviä rajoitteita. Tietolähteen käyttö perustuu aina vapaaehtoiseen tietojen antamiseen, mikä erottaa tietolähdetoiminnan poliisilain (493/1995) 36 §:n mukaisista tietojen saannilta yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä.

Lisäksi poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 a §:n mukaan "Poliisi voi, silloin kun se on välttämätöntä tarkkailun, teknisen tarkkailun, valeoston, peitetoiminnan ja tietolähdetoiminnan paljastumisen estämiseksi, käyttää harhauttavia tai peiteltyjä tietoja, tehdä ja käyttää harhauttavia tai peiteltyjä rekisterimerkintöjä sekä valmistaa ja käyttää vääriä asiakirjoja". Poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 b §:n mukaan ainoastaan harhauttavat tai peitellyt rekisterimerkinnät on oikaistava sen jälkeen, kun oikaisu ei enää vaaranna tiedonhankinnan tarkoitusta tai rikoksen esitutkintaa taikka kun ne eivät enää ole välttämättömiä tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi.

Poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 a § ja 33 b § ovat kansalaisen oikeusturvan kannalta kestämättömiä. Niiden seurauksena kansalaiselta estetään asiansa ajaminen viranomaisia vastaan hyvin tehokkaasti ja hänen elämänsä voidaan tehdä sietämättömäksi. Poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 a §:n ja 33 b §:n uudistus tuli voimaan 20.7.2005. Edeltävän poliisilain mukaan 3 luvun 33 a §:n mukainen tiedonhankinnan paljastumisen estäminen oli sallittua vain peitetoiminnan paljastumisen estämiseksi.

Eduskunnan oikeusasiamiehen selvityksen (apulaisoikeusasiamiehen kannanotto, eoak 136/2004, päivätty 11.8.2005) mukaan poliisilain (493/1995) mukaiselle tekniselle tarkkailulle ei ole laissa säädetty selkeää ylärajaa. Laki on tältä osin epäselvä. Selvityksessä todetaan, että poliisilain ja pakkokeinolain mukaisen teknisen tarkkailun, telekuuntelun ja televalvonnan osalta määräajan laskemiselle ei ole selkeää vakiintunutta käytäntöä. Poliisilaissa (493/1995) ei ole säädetty teknisen valvonnan, teknisen seurannan ja katselun, tarkkailun, peitetoiminnan, valeoston ja tietolähdetoiminnan käytön osalta ylärajaa. Tekniselle kuuntelulle, telekuuntelulle ja televalvonnalle on säädetty kuukauden enimmäiskesto kerrallaan. Lupa tiedon hankkimiselle niiden matkaviestimien, jotka kirjautuvat tietyn paikan läheisyydessä sijaitsevan tukiaseman kautta telejärjestelmään, sijainnista myönnetään määritellylle ajanjaksolle.

Tällöin poliisilaki mahdollistaa kansalaisten tai kansalaisryhmien jatkuvan tarkkailun ja suoranaisen vainoamisen harhauttavien tai peiteltyjen tietojen ja rekisterimerkintöjen sekä väärien asiakirjojen käyttämisen avulla ilman että he voisivat siihen mitenkään laillisesti puuttua. Mielestäni tämä on oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta erittäin vaarallista ja saattaa olla ristiriidassa usean kotimaisen lain ja kansainvälisen sopimuksen kanssa.

Poliisilain (493/1995) mukaisen teknisen valvonnan, teknisen tarkkailun, tarkkailun, peitetoiminnan, valeoston, televalvonnan, telekuuntelun, tiedon hankkimisen matkaviestimien sijainnista ja tietolähdetoiminnan käytön kohteeksi voi joutua periaatteessa kuka tahansa pelkästään poliisiviranomaisten epäilyn perusteella. Pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun mukaiseen tekniseen tarkkailuun, telekuunteluun ja televalvontaan tarvitaan 'kun on syytä epäillä jotakuta' -peruste. Poliisilain (493/1995) 3 luvun mukaiseen tekniseen tarkkailuun, telekuunteluun ja televalvontaan riittää 'perustellusti olettaa hänen syyllistyvän' -peruste. Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomusten mukaan tuomioistuimet ovat evänneet teknistä kuuntelua ja katselua sekä telekuuntelua ja televalvontaa koskevia pakkokeinolupia hyvin harvoin.

Pakkokeinojen käytön valvonta on ollut aiempina vuosina tehotonta. Eduskunnan oikeusasiamiehen selvityksen (apulaisoikeusasiamiehen kannanotto, eoae 1844/2003, päivätty 13.5.2005) mukaan ns. keskitetty SALPA-järjestelmä (salaisten pakkokeinojen asiankäsittelyjärjestelmä), johon on keskitetty sekä poliisi- että pakkokeinolain mukaiset salaiset pakkokeinot, on otettu käyttöön 1.11.2004 (teknisen tarkkailun pöytäkirjojen osalta 1.1.2005). Ennen SALPA-järjestelmän käyttöönottoa salaisten pakkokeinojen raportoinnissa on havaittu puutteita. Vasta SALPA-järjestelmän käyttöönoton myötä poliisin ylijohto ei enää aikaisempaan tapaan ole valvonnassaan keskeisesti riippuvainen poliisiyksiköiden sisäasiainministeriöön lähettämistä paperimuotoisista pöytäkirjoista. Sisäasiainministeriön kertomusten salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä (esim. SM-2006-00425/Ri-2, päivätty 28.3.2006) ja sisäasiainministeriön kertomusten poliisin tiedonhankinnasta ja valvonnasta (esim. POHADno/2010/44, päivätty 1.3.2010) mukaan suojelupoliisi käyttää keskusrikospoliisin ylläpitämää SALPA-järjestelmää vastaavaa erillistä (ns. kahdennettua) SALPA-järjestelmää, johon poliisin ylijohdon määrätyillä virkamiehillä on valvojan käyttäjäoikeudet. Sisäasiainministeriön kertomuksen poliisin tiedonhankinnasta ja valvonnasta vuodelta 2009 (POHADno/2010/44, päivätty 1.3.2010) mukaan tulli on tullut mukaan SALPA-järjestelmään 1.11.2004 alkaen ja rajavartiolaitokselle on luotu tekniset valmiudet SALPA-järjestelmän käyttöön 1.2.2006 alkaen.

Olemme siirtymässä terrorismin uhan ja rikollisuuden ennalta estämisen nojalla oikeusvaltion periaatteista valvontayhteiskuntaan, jossa kansalaisten yksityisyyteen ja tietosuojaan puututaan yhä lisääntyvässä määrin ilman että kansalaisilla olisi edes mahdollisuutta vaatia tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi laadittujen harhauttavien tai peiteltyjen tietojen ja rekisterimerkintöjen sekä väärien asiakirjojen korjaamista ja tiedonhankintaan liittyvien valheellisten tietojen tai vihjausten levittäjiä rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Tämä luo vaaraa myös pakkokeinojen väärinkäytölle.

Suomen lakia tulisikin tiedonhankintakeinojen ja pakkokeinojen käytön osalta muuttaa.

Lähteet

1. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
2. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut: www.oikeusasiamies.fi
3. Hallituksen esitykset: www.eduskunta.fi
4. Sisäasiainministeriön kertomukset: www.intermin.fi

Tämän johdosta pidän välttämättömänä, että

1) Poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 §:ää täsmennetään siten, että teknisen tarkkailun, televalvonnan, telekuuntelun ja tiedon hankkimisen matkaviestimien sijainnista päätyttyä toimenpiteistä tulisi ilmoittaa niiden kohteena olleelle henkilölle, jollei ilmoittaminen vaaranna rikoksen esitutkintaa.

2) Tullilain (1466/1994) 20 g §:ää täsmennetään siten, että teknisen tarkkailun ja televalvonnan päätyttyä toimenpiteistä tulisi ilmoittaa niiden kohteena olleelle henkilölle, jollei ilmoittaminen vaaranna rikoksen esitutkintaa.

3) Pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 11 §:ää täsmennetään siten, että teknisen tarkkailun, televalvonnan, telekuuntelun ja tiedon hankkimisen matkaviestimien sijainnista päätyttyä toimenpiteistä tulisi ilmoittaa niiden kohteena olleelle henkilölle kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi tai esitutkinta muuten on päätetty lopettaa, tai viimeistään vuoden kuluttua pakkokeinon käytön lopettamisesta, jos asiassa ei ole päätetty tutkinnan lopettamisesta tai asiaa ei saatettu syyttäjän harkittavaksi.

4) Pakkokeinolain (450/1987), tullilain (1466/1994) ja poliisilain (493/1995) mukaiselle tiettyyn henkilöön tai henkilöryhmään kohdistuvalle tekniselle tarkkailulle, televalvonnalle ja telekuuntelulle määritellään selkeä yläraja.

5) Poliisilain (493/1995) 3 luvun 31 §:ää täsmennetään siten, että asunnossa olevan henkilön tekninen tarkkailu (tekninen seuranta, tekninen kuuntelu ja tekninen katselu) olisi sallittua vain välittömästi ennen poliisitoimenpidettä ja sen aikana.

6) Poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 a §:n ja 33 b §:n mukaiselle tiedonhankinnan paljastumisen estämiselle määritellään selkeä yläraja. Lisäksi tiedonhankinnan kohteelle sekä niille tahoille joille ko. tietoja on luovutettu tulisi ilmoittaa harhauttavien tai peiteltyjen tietojen ja rekisterimerkintöjen sekä väärien asiakirjojen käyttämisestä, jollei ilmoittaminen vaaranna rikoksen esitutkintaa, ja viimeistään silloin kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi tai esitutkinta muuten on päätetty lopettaa. Lisäksi kansalaisten oikeusturvan toteutumiseksi tiedonhankinnan kohteelle tulisi voida ilmoittaa tiedonhankintaan liittyviä tietoja silloin kun tietolähde voitaisiin saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan, jollei ilmoittaminen vaaranna rikoksen esitutkintaa, ja viimeistään silloin kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi tai esitutkinta muuten on päätetty lopettaa.

Sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö ovat asettaneet 12.3.2007 toimikunnan, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistukseksi. Hallituksen esitysten HE 222/2010 vp ja HE 224/2010 vp käsittely eduskunnassa on päättynyt 15.3.2011. Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen vahvisti hyväksytyt lakimuutokset 22.7.2011. Poliisilaki (872/2011) ja pakkokeinolaki (806/2011) ovat tulleet voimaan 1.1.2014. Viranomaisten valtuuksia lisättiin edelleen merkittävästi salaisten tiedonhankintakeinojen ja salaisten pakkokeinojen käytön osalta.

Myös henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia (761/2003) on muutettu lakimuutoksella (1181/2013), joka tuli voimaan 1.1.2014. Kyseessä olevassa lakimuutoksessa lisättiin poliisille annettua oikeutta tallettaa ja kerätä henkilötietoja sekä perustaa henkilörekistereitä. Muun muassa poliisiasiain tietojärjestelmään, joka on poliisin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettu pysyvä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävä henkilörekisteri, annettiin lupa tallettaa ns. havaintotietoja. Havaintotiedot ovat "poliisimiesten havaitsemia tai poliisille ilmoitettuja tietoja sellaisista tapahtumista tai henkilöistä, joiden voidaan olosuhteiden taikka henkilön esittämien uhkausten tai henkilön muun käyttäytymisen vuoksi perustellusti arvioida liittyvän rikolliseen toimintaan". Havaintotiedot on poistettava pääsääntöisesti kuuden kuukauden kuluttua merkinnän tallettamisesta mikäli rikosta ei ole tapahtunut. Hallituksen esityksen HE 66/2012 vp mukaan vastaavat muutokset on tehty myös henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin (579/2005) sekä muihin niihin liittyviin säädöksiin. Lakimuutokset ovat Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistön vahvistamia. Yksittäiseen tehtävään liittymättömien havaintotietojen tai muiden tietojen talletuksessa ei ole välttämätöntä liittää tietoihin arviota tietojen antajan luotettavuudesta eikä tietojen oikeellisuudesta. Arvio tietojen antajan luotettavuudesta ja tietojen oikeellisuudesta on liitettävä tietoihin, jos se on mahdollista.

Perustuslain (731/1999) takamaa yksityisyyden suojaa ollaan heikentämässä valmisteilla olevan tiedustelulainsäädännön tiimoilta. Asiasta on annettu seuraavat mietinnöt: a) Tiedonhankintalakityöryhmän mietintö 14.1.2015, b) Luottamuksellisen viestin salaisuutta koskevan työryhmän mietintö 11.10.2016, c) Siviilitiedustelulakityöryhmän mietintö 19.4.2017, d) Sotilastiedustelulakityöryhmän mietintö 19.4.2017 ja e) Tiedustelutoiminnan valvontaa koskevan työryhmän mietintö 19.4.2017.

Tiedonhankintalakityöryhmän mietinnöstä on olemassa kaksi eri versiota. Suomeksi julkaistussa alkuperäisessä versiossa on liitteenä 3 liikenne- ja viestintäministeriön eriävä mielipide 'Digitaalisen yhteiskunnan tulevaisuus', jossa asia on käyty perusteellisesti läpi. Englanniksi käännetystä mietinnön versiosta liikenne- ja viestintäministeriön eriävä mielipide on jätetty pois. Ohessa muutama näkökohta:

Tiedustelu voidaan jakaa toisaalta siviilitiedusteluun ja sotilastiedusteluun ja toisaalta rikostiedusteluun ja turvallisuustiedusteluun. Tiedonhankintalakityöryhmän mietinnössä esitetty tietoliikennetiedustelu, vaikka sitä sanottaisiinkin kohdennetuksi, kohdistuisi käytännössä kaikkeen tietoliikenteeseen ja myös suomalaisten viestintään. Puolustusvoimia ja poliisiviranomaisia kiinnostavan liikenteen erottelu olisi miltei mahdotonta ja ainakin tehotonta. Suurin osa tästä liikenteestä olisi luultavasti joka tapauksessa salattua. Siksi tietoliikennetiedustelu on de facto massaurkintaa (engl. mass surveillance). Myös ulkomaan tietojärjestelmätiedustelu ja ulkomaan henkilötiedustelu voivat olla massaurkintaa.

Massaurkinta on tehotonta ja tarpeetonta. CBC Newsin artikkelissa "CSE's Levitation project: Expert says spy agencies 'drowning in data' and unable to follow leads" on esitetty tapaus, jossa on löydetty pitkällisen ja kalliin seulannan seurauksena yksi henkilö, joka on ladannut internetistä pommintekokäsikirjan. Oleellista lienee se, että syyllistyikö tai aikoiko ko. henkilö tai joku muu syyllistyä terroritekoon. Jos aikoi tai syyllistyi, he luultavasti olisivat osanneet peittää jälkensä paremmin. Tuleeko minusta terroristiepäilty, jos lataan puolustusvoimien nettisivuilta esim. taistelijan oppaan?

Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa tietoverkkouhkien torjunnan. Tätä tarkoitusta varten on olemassa tietoyhteiskuntakaari, poliisilaki, pakkokeinolaki, esitutkintalaki ja niin edelleen. Viestintäviraston alaisuudessa toimiva Kyberturvallisuuskeskus on aloittanut toimintansa 1.1.2014. Ennen Kyberturvallisuuskeskusta sen toimintoja hoiti Viestintäviraston CERT-FI. Huoltovarmuuskriittiset toimijat ja valtionhallinto käyttävät tietoverkkouhkien torjuntaan omien järjestelmiensä lisäksi Kyberturvallisuuskeskuksen ylläpitämää HAVARO-järjestelmää. Muut toimijat käyttävät ulkopuolisia kaupallisia palveluntarjoajia ja/tai huolehtivat torjunnasta itse. HAVARO-järjestelmä on otettu käyttöön lokakuussa 2012 perustuen vapaaehtoisuuteen. Suomen ulkoasiainministeriössä on paljastunut vakava tietomurto. Helsingin Sanomien saaman tiedon mukaan ulkoasiainministeriön tietomurrosta on tullut tieto Suomen viranomaisille 17.1.2013 Ruotsin puolustusministeriön alaiselta signaalitiedustelua harjoittavalta FRA:lta. Tietomurto oli jatkunut useita vuosia. On epäselvää oliko ulkoasiainministeriö ottanut käyttöönsä Viestintäviraston HAVARO-järjestelmän tai oliko sillä käytössään jokin muu vastaava tietoturvaloukkausten havainnointi- ja varoitusjärjestelmä.

Tiedonhankintalakityöryhmän mietinnössä väitetään mm. seuraavaa (s. 46-47): "Haittaohjelmista vaikeimmin havaittavia ja samanaikaisesti suurinta vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle aiheuttavia ovat valtiolliset vakoilu- ja muut haittaohjelmat. Tällaisia haittaohjelmia koskevat tunnisteet ovat sellaista korkean suojaustason tietoa, jota vaihdetaan tyypillisesti osana turvallisuus- ja tiedustelupalveluiden kansainvälistä yhteistyötä. Koska Viestintävirasto ei ole eikä voi olla osapuolena tässä luottamuksellisessa yhteistyössä, HAVARO-järjestelmään ei voida luovuttaa niitä tunnisteita, joiden merkitys kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi on suurin."

Vakavien tietoverkkouhkien torjunta ei ole turvallisuus- ja tiedustelupalveluiden yksityisomaisuutta. HAVARO-järjestelmän toimintaperiaatteena on ollut ja on edelleen kansainvälinen yhteistyö ja että "Suomessa laadittuja tunnisteita voidaan vaihtaa parempiin" ja että "Havaitusta uhkasta voidaan varoittaa muita". Ei ole järkevää eikä tarvetta muuttaa olemassa olevaa hyvin toimivaa organisaatiota eikä järjestelmää. Kyberturvallisuuskeskuksen ylläpitämään HAVARO-järjestelmään on kyettävä luovuttamaan kaikki tiedossa olevat haittaohjelmatunnisteet. Myös ne tunnisteet, jotka ovat peräisin ns. valtiollisista vakoilu- ja haittaohjelmista ja jotka on saatu osana turvallisuus- ja tiedustelupalveluiden kansainvälistä yhteistyötä tai jotka ovat oman analyysin tuloksia. Kaupalliset palveluntarjoajat ja tietoturvaa myyvät yritykset kehittävät ja myyvät omalta osaltaan sellaisia järjestelmiä, joissa edellä mainittujen tietoturvauhkien torjunta on pyritty ottamaan huomioon. Eräs esimerkki mahdollisesta valtiollisista vakoilu- ja haittaohjelmista on F-Secure-nimisen yrityksen tekemässä analyysissä The Dukes -haittaohjelmaperheestä.

Ulkomaan tiedustelun oikeutus ja roolit ovat avoimia. Ulkomaan tiedustelu tarkoittaa ulkomailla tapahtuvaa tiedustelua eli tässä määritelmänsä mukaisesti ulkomaan tietojärjestelmätiedustelua ja ulkomaan henkilötiedustelua. Siviilitiedustelulakityöryhmän ja sotilastiedustelulakityöryhmän mietinnöissä tiedustelumenetelmien laillinen käyttö laajennettiin koskemaan myös Suomen rajojen sisällä tapahtuvaksi.

Tiedonhankintalakityöryhmän mietinnössä elinkeinoelämän tarpeita ei ole kattavasti analysoitu. Tästä on esimerkkinä mietinnön liitteen 1 taulukossa 3 esitetty maiden riskivertailu datakeskuksen sijoituspaikkana. Myöskään kansainvälistä kehityssuuntaa ei ole otettu huomioon. Tulevaisuudessa perus- ja ihmisoikeusnäkökohdat, kuten sananvapaus ja yksityisyys, sekä kansalaisten ja yritysten tietoturva ja tietosuoja tulevat olemaan yhä merkittävämmässä roolissa. Perustuslain antaman suojan heikentäminen näiden osalta tulisi olemaan hyvin ongelmallista. Turvallisuusviranomaisten valtuuksiin ja valtuuksien käytön valvontaan on kiinnittävä enemmän huomiota. Kansalaisille on luotava tehokkaat oikeussuojakeinot väärinkäytöstapausten selvittämiseksi. Valtioneuvoston oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, tietosuojavaltuutettu ja Viestintävirasto eivät ole tähänkään mennessä puuttuneet suomalaisten turvallisuus- ja tiedustelupalveluiden toimintaan.

Suomen turvallisuusviranomaiset ovat käyttäneet tiedustelumenetelmiä jo nykyisen ja edeltävän lain aikana. Helsingin Sanomissa 3.12.2009 julkaistun artikkelin "Suojelupoliisi tarkkaillut ihmisiä vuosia ilman välipäätöksiä tarpeesta" mukaan suojelupoliisi on saanut sisäasiainministeriön tarkastajilta huomautuksen siitä, että vuosia kestävän teknisen katselun ja kuuntelun jatkosta päätetään liian harvoin. Artikkelin mukaan suojelupoliisin tekemä tekninen tarkkailu pitäisi harkita uudelleen vähintään kuuden kuukauden välein. Suomen laissa ei oltu tuolloin säädetty teknisen seurannan ja teknisen katselun osalta ajallista ylärajaa. Tekniselle kuuntelulle, telekuuntelulle ja televalvonnalle oli säädetty kuukauden enimmäiskesto kerrallaan. Tämän jälkeen niiden käytölle oli haettava jatkoa.

Siviilitiedustelulakityöryhmän mietinnössä oheinen kohta on ilmaistu seuraavasti (Kappale 1.1 Laki poliisilain muuttamisesta, 5 a luku. Tiedustelumenetelmät):

s.191, "Pykälän 2 momentin mukaan telekuuntelua tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua tietojen hankkimista koskeva lupa voitaisiin antaa enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Lupa-aika olisi pidempi kuin 5 luvussa tarkoitetun telekuuntelussa, missä yhteydessä lupa voidaan antaa enintään 1 kuukaudeksi kerrallaan. Tämä olisi perusteltua siviilitiedustelun luonteen ja tiedustelumenetelmien käytön perusteen vuoksi." ja "Jos tiedusteluoperaation kohde on merkittävä, sen kesto voi olla hyvinkin pitkäaikaista. Näin tarkoituksena ei ole yksittäisen rikoksen estäminen tai selvittäminen, vaan varhaisen vaiheen tiedon kerääminen kokonaiskuvan saamiseksi. Säännös mahdollistaisi näin ollen ennakoivan ja pidempiaikaisemman tiedonhankinnan yhdellä lupapäätöksellä."

Sama pätee televalvontaan, suunnitelmalliseen tarkkailuun, tekniseen kuunteluun, tekniseen katseluun, tekniseen seurantaan, tekniseen laitetarkkailuun, peitetoimintaan, valeostoon, tietolähteen ohjattuun käyttöön jne.

On ehdotettu, että tiedustelutoiminnan laillisuusvalvonnasta huolehtisi uusi viranomainen, tiedusteluvaltuutettu. Jotta Suomen perustuslain 21 ja 22 §:ää ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 17 ja 13 artiklaa ei rikottaisi, tiedustelumenetelmien ajalliseen kestoon tarvitaan tehokas valvontamekanismi. Jatkolupia henkilön tai henkilöryhmien tiedusteluun ei tulisi myöntää ilman erityisen pätevää perusteltua syytä. Tiedustelumenetelmien käytöstä tulisi lähes poikkeuksetta ilmoittaa niiden kohteelle. Henkilöillä tulisi olla tietojen tarkistusoikeus ja oikeus vaatia virheellisten tietojen korjaamista ja/tai poistamista.

Siviilitiedustelulakityöryhmän mietinnön mukaan (Kappale 1.1 Laki poliisilain muuttamisesta, 5 a luku. Tiedustelumenetelmät, s.197): "Teknisen kuuntelun käyttämisessä vakituiseen asumiseen käytettävien tilojen ja muiden paikkojen rajaus tulisi määrittää tapauskohtaisesti. Tekniseen kuunteluun liittyisi lupavaatimuksen tekevän suojelupoliisin päällystöön kuuluvan poliisimiehen tai tiedustelumenetelmästä päättävän arviointivelvollisuus, ja tarvittaessa myös selonottovelvollisuus. Jos tila tai muu paikka olisi vakituiseen asumiseen käytettävä, niin tiedustelumenetelmää ei voitaisi käyttää. Tämä lähtökohta voitaisiin kumota vastakkaista asiantilaa koskevalla selvityksellä. Esimerkiksi toimistona käytettävää huoneistoa voidaan tosiasiallisesti käyttää asumiseen (esim. KKO 2009:54) ja toisaalta asuinhuoneistoa voidaan tosiasiallisesti käyttää toimistona." (kts. myös s.205, Paikkatiedustelu),

ja teknisestä laitetarkkailusta (s.199): "Voimassa olevasta laista tai sen perusteluista ilmenee välillisesti, että säännöksessä mainitulla viestin sisällöllä tarkoitetaan nimenomaan viestin sisältöä telekuuntelun ja teknisen kuuntelun tarkoituksessa eli silloin, kun viestintä tapahtuu kahden ihmisen välillä reaaliaikaisesti esimerkiksi tietokoneelta tai älypuhelimesta. Siten kyseiselle laitteelle jo tallentuneet tai talletetut asiakirjat, jotka eivät ole tekniseen kuunteluun tai telekuunteluun reaaliaikaisessa yhteydessä, kuuluvat teknisen laitetarkkailun piiriin." (kts. myös s.207, Jäljentäminen).

Jotta Suomen perustuslain 10 §:ää ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa ei rikottaisi, jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha tulisi olla aina turvattu. Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus tulisi olla loukkaamaton, kts. myös lähde 20.

Onko esimerkiksi salausmenetelmien tutkiminen ja niitä käyttävien tietojärjestelmien kehittäminen, testaaminen ja levittäminen kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavaa toimintaa? Siviilitiedustelulakityöryhmän mietinnössä esitetään, että tiedustelumenetelmiä voidaan käyttää "tiedon hankkimiseksi kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavasta toiminnasta". Rikosepäilyä tai oletusta ei tiedustelumenetelmien käytön osalta tarvita. Tietyt salaustuotteet on perinteisesti luettu kuuluvaksi kaksikäyttötuotteisiin (kts. esim. Laki kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta 562/1996 ja Neuvoston asetus (EY) 428/2009). Mietinnössä todetaan tältä osin että "Pykälän 5 kohdan mukaan tiedustelumenetelmiä saisi käyttää tiedon hankkimiseksi kaksikäyttötuotteiden kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta leviämisestä". Onko tilanne sama muiden tietoturvatuotteiden ja/tai yksityisyyttä suojaavien viestintä- ja ohjausjärjestelmien leviämisen osalta?

Lähteet

1. Yleisradio "Näin Suomi valmistautuu verkkotiedusteluun" 7.9.2015 (10.9.2015): http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/07/nain-suomi-valmistautuu-verkkotiedusteluun
2. Puolustusministeriö "Suomalaisen tiedustelulainsäädännön suuntaviivoja" 14.1.2015 (10.9.2015): http://www.defmin.fi/files/3016/Suomalaisen_tiedustelulainsaadannon_suuntaviivoja.pdf
3. Juha Lavapuro "Finnish Government and the Desire to Constitutionalize Mass Surveillance: Toward Permanent State of Emergency?" 31.8.2015 (10.9.2015): http://www.verfassungsblog.de/en/finnish-government-and-the-desire-to-constitutionalize-mass-surveillance-toward-permanent-state-of-emergency/
4. Puolustusministeriö "GUIDELINES FOR DEVELOPING FINNISH INTELLIGENCE LEGISLATION" 3/2015 (10.9.2015): http://www.defmin.fi/files/3144/GUIDELINES_FOR_DEVELOPING_FINNISH_INTELLIGENCE_LEGISLATION.pdf
5. CBC News "CSE's Levitation project: Expert says spy agencies 'drowning in data' and unable to follow leads" 29.1.2015 (10.9.2015): http://www.cbc.ca/news/canada/cse-s-levitation-project-expert-says-spy-agencies-drowning-in-data-and-unable-to-follow-leads-1.2934942
6. Puolustusvoimat "Taistelijan opas 2013" (10.9.2015): http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/0eca03004413f566ac26ef028affb6da/Taistelijan_Opas_2013.pdf?MOD=AJPERES
7. PACE "Mass surveillance" 21.4.2015 (10.9.2015): http://assembly.coe.int/nw/xml/XRef/Xref-XML2HTML-en.asp?fileid=21692&lang=en
8. Tuomas Metsäranta "Poliisin salaiset tiedonhankintakeinot ja yksityiselämän suoja" 18.4.2015 (10.9.2015): https://www.doria.fi/handle/10024/103819
9. Mika Panhelainen "Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistuksen muuttaminen: tekninen kuuntelu, tekninen laitetarkkailu ja asuntokuuntelu" 2.3.2012 (10.9.2015): http://www.avoinministerio.fi/ideat/18-esitutkintalain-pakkokeinolain-ja-poliisilain-kokonaisuudistuksen-muuttaminen-tekninen-kuuntelu-tekninen-laitetarkkailu-ja-asuntokuuntelu
10. Viestintävirasto "Kyberturvallisuuskeskuksen tietoturvapalvelut" 31.8.2015 (19.9.2015): https://www.viestintavirasto.fi/kyberturvallisuus/viestintavirastontietoturvapalvelut.html
11. Viestintävirasto "Yhteistyössä piilee tietoturvan voimavara" 7.11.2012 (19.9.2015): https://www.viestintavirasto.fi/viestintavirasto/ajankohtaista/2012/yhteistyossapiileetietoturvanvoimavara.html
12. Viestintävirasto "CIP-seminaari 2012" 16.4.2014 (19.9.2015): https://www.viestintavirasto.fi/viestintavirasto/tilaisuudet/tietoturva-aiheisetesitykset/cip-seminaari2012.html
13. Ars Technica "Seven years of malware linked to Russian state-backed cyber espionage" 17.9.2015 (19.9.2015): http://arstechnica.com/security/2015/09/seven-years-of-malware-linked-to-russian-state-backed-cyberespionage/
14. Helsingin Sanomat "Ulkoministeriöön vuonna 2013 iskenyt vakoiluohjelma vei tietoja "rekkalasteittain"" 26.9.2014 (20.9.2015): http://www.hs.fi/kotimaa/a1411735620888
15. Nils Muiznieks "Europe Is Spying on You" 27.10.2015 (31.10.2015): http://www.nytimes.com/2015/10/28/opinion/europe-is-spying-on-you-mass-surveillance.html
16. Ehdotus siviilitiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi; työryhmän mietintö 8/2017 (9.9.2017): https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=1d7905e4-882a-4670-8c21-f988baa9afb1
17. Ehdotus sotilastiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi (työryhmän mietintö) (9.9.2017): https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=70f81ab6-fabc-45bc-a7de-631a61128a74
18. Mietintö ”Tiedustelutoiminnan valvonta” (9.9.2017): https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=9ecd7682-c661-476a-86d2-716f3e61e5d1
19. Mietintö ”Luottamuksellisen viestin salaisuus” (9.9.2017): https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=1ad8b4a2-176a-4c71-bb93-4dee6b809c90
20. Effin lausunto perustuslain muutosehdotuksesta (verkkotiedustelu) 17.1.2017 (7.6.2017): https://effi.org/verkkotiedustelu-perustuslaki-om
21. Effin lausunto siviilitiedustelulaista 19.6.2017 (23.6.2017): https://effi.org/lausunto-siviilitiedustelu-2017-06-16
22. Effin lausunto sotilastiedustelulaista 22.6.2017 (14.12.2017): https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=70f81ab6-fabc-45bc-a7de-631a61128a74
23. Effin lausunto tiedustelutoiminnan valvonnasta 22.6.2017 (14.12.2017): https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=9ecd7682-c661-476a-86d2-716f3e61e5d1
24. Effin kommentteja tiedustelulainsäädännön 8.12.2017 julkaistuista esitysluonnoksista 16.12.2017 (18.12.2017): https://effi.org/blog/2017-12-16-Ahto-Apajalahti.html
25. Effin lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle tiedustelulakipaketista 2.3.2018 (2.3.2018): https://effi.org/lausunnot/2018-02-03-effin-lausunto-lakivaliokunnalle-tiedustelusta
26. HE 198/2017 vp, HE 199/2017 vp, HE 202/2017 vp ja HE 203/2017 vp: www.eduskunta.fi
27. Perustuslain 10 §:n muutos julistettiin kiireelliseksi ja hyväksyttiin täysistunnossa 3.10.2018 (3.10.2018): https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Perustuslain-10n-muutos-julistettiin-kiireelliseksi-ja-hyv%C3%A4ksyttiin-t%C3%A4ysistunnossa.aspx
28. Perustuslain muuttaminen - äänestysmenettely eduskunnassa 4.10.2018 (5.10.2018): https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/perustuslain_muuttaminen_aanestysmenettely_eduskunnassa.aspx
29. Helsingin Sanomat "Presidentti Niinistö hyväksyi perustuslain muutoksen, mutta näpäytti eduskuntaa: "Perustuslaissa säädettyä menettelyä on syytä kirjaimellisesti noudattaa"" 5.10.2018 (6.10.2018): https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005853542.html
30. Laki tiedustelutoiminnan valvonnasta (121/2019), tullut voimaan 1.2.2019: www.finlex.fi
31. Siviili- ja sotilastiedustelua koskeva lainsäädäntö, tullut voimaan 1.6.2019 (laki poliisilain muuttamisesta (581/2019), laki tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa (582/2019), laki sotilastiedustelusta (590/2019) jne.): www.finlex.fi