Lääninpoliisiylitarkastajan ratkaisu (a decision from The Chief Inspector of The Provincial Police)

Tein 16.2.2006 vastineen Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaiselle tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittamasta työpaikkakiusaamista koskevasta esitutkinnasta (6140/R/4433/05) ja tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätöksestä olla aloittamatta poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa (06/04/RRA).

Vastinetta tehdessäni en vielä varmuudella tiennyt (eikä minulla ollut asiasta kirjallisia todisteita) ovatko silloinen Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila sukulaisia tai tuttavia kuten poliisitutkintapyynnössäni olin epäillyt. Lisäksi minulla ei ollut käytettävissä kaikkea oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa (dnro 1268/1/07) esitettyä materiaalia. Edelleen vuoden 2002, kevään 2003 ja uudelleen syksystä 2004 eteenpäin sattuneita tapahtumia yritettiin (ja yritetään) peitellä, minua painostettiin (ja painostetaan) ja minua yritettiin (ja yritetään) estää ajamasta asiaani. Myöskään terveydentilani ei ollut riittävä asian selvittämiseksi enkä ollut tietoinen oikeasta menettelytavasta.

Totean Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaiselle tekemässäni vastineessa että "Kiusaaminen ja henkinen painostaminen on edelleen jatkunut muutettuani 15.6.2005 Helsinkiin. Koko tapahtuman johdosta minulla epäillään tällä hetkellä jälkitraumaattisen stressin aiheuttamaa aivovauriota (ns. PTSD). Tarkemmat neurologiset tutkimukset jatkuvat 21.2.2006 [Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Haagan terveysaseman lääkärille varattu aika, ENMG-tutkimuksen tulokset ja jatkotutkimukset]. Vaurio voi olla pysyvä, jolloin epäilty pahoinpitely-rikos täyttäisi törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit". Myöhemmin on selvinnyt, että poliisitutkintapyynnössäni mainittu minuun kohdistettu pahoinpitely täyttää hallituksen esityksen HE 94/1993 vp mukaan Suomen rikoslain (39/1889) 21 luvun 6 §:n mukaisen törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit, koska

1) terveyttäni on vahingoitettu,

2) minulle on aiheutettu kipua,

3) olen sairastunut vakavasti,

4) minulle on aiheutettu kahdesti hengenvaarallinen tila,

5) olen saanut stressiperäisiä oireita,

6) olen voinut saada jälkitraumaattisen stressin aiheuttamia vaurioita ja

7) olen menettänyt työkykyni, ja

8) koska rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaiselle tekemässäni vastineessa vaadin, että Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen ryhtyy asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin lainmukaisen poliisitutkinnan suorittamiseksi työpaikkakiusaamisen, pahoinpitelyn, kunnianloukkauksen ja putkassa pitämisen osalta.

Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaisen ratkaisu (ISLH-2005-02505/Tu-411, päivätty 24.2.2006) on puutteellinen, virheellinen ja lainvastainen. Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen katsoo ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että poliisin lääninjohto on toimivaltainen vain kirjeeni paikallispoliisin toimivaltaa koskevissa asioissa. Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaisen ratkaisun (ISLH-2005-02505/Tu-411) mukaan esitutkinnan suorittaminen kuuluu kulloinkin kyseessä olevassa asiassa toimivaltaisen paikallispoliisin tai poliisin erityisyksikön tehtäviin.

Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaisen ratkaisun (ISLH-2005-02505/Tu-411, päivätty 24.2.2006) ovat allekirjoittaneet Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen ja komisario Ari Hynönen.

Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen katsoo ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että "Ilmoituksesta 6480/S/11832/05 ilmenee, että olitte pyytänyt Mikkelin poliisia tutkimaan, oletteko ollut esitutkinnassa taikka poliisitutkinnan kohteena, ja onko teihin kohdistettu pakkokeinolaissa tarkoitettuja telepakkokeinoja" ja katsoo, että "Rikoskomisario Kaarlo Häkkisen suorittamassa Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen tiedostojen tarkastuksessa ei ollut löytynyt yhtään teitä koskevaa asiaa" vaikka olen poliisitutkintapyynnössäni halunnut vastauksen 12 kysymykseen (jotka sisältävät mm. minuun kohdistetut sekä poliisilain että pakkokeinolain mukaiset telepakkokeinojen käytöt) sekä vaatinut selvittämään minuun kohdistunutta työpaikkakiusaamista ja Joensuun poliisin ja/tai keskusrikospoliisin ja/tai suojelupoliisin toimintaa.

Suomen eduskunnan oikeusasiamiehen selvityksen (apulaisoikeusasiamies Ilkka Raution kannanotto, eoae 1844/2003, päivätty 13.5.2005) mukaan ns. keskitetty SALPA-järjestelmä (salaisten pakkokeinojen asiankäsittelyjärjestelmä), johon on keskitetty sekä poliisi- että pakkokeinolain mukaiset salaiset pakkokeinot, on otettu käyttöön 1.11.2004 (teknisen tarkkailun pöytäkirjojen osalta 1.1.2005). Ennen SALPA-järjestelmän käyttöönottoa salaisten pakkokeinojen raportoinnissa on havaittu puutteita. Vasta SALPA-järjestelmän käyttöönoton myötä poliisin ylijohto ei enää aikaisempaan tapaan ole valvonnassaan keskeisesti riippuvainen poliisiyksiköiden sisäasiainministeriöön lähettämistä paperimuotoisista pöytäkirjoista. Sisäasiainministeriön kertomuksen salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä vuodelta 2005 (SM-2006-00425/Ri-2, päivätty 28.3.2006) mukaan Itä-Suomen lääninhallituksen poliisiosaston osalta "Poliisilaitosten suorittama salaisten pakkokeinojen käytön valvonta toteutuu osana yksikön omavalvontaa, joka on järjestetty poliisin lääninjohdon ohjeistamalla ja hyväksymällä tavalla" sekä keskusrikospoliisissa mm. tulosyksikön päällikön velvollisuutena on valvoa salaisten pakkokeinojen käyttämistä ko. tulosyksikössä. Sisäasiainministeriön kertomuksen salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä vuodelta 2005 (SM-2006-00425/Ri-2, päivätty 28.3.2006) mukaan suojelupoliisi käyttää keskusrikospoliisin ylläpitämää SALPA-järjestelmää vastaavaa ns. kahdennettua SALPA-järjestelmää, johon Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksella tuskin on pääsyä.

Poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 a §:n mukaan "Poliisi voi, silloin kun se on välttämätöntä tarkkailun, teknisen tarkkailun, valeoston, peitetoiminnan ja tietolähdetoiminnan paljastumisen estämiseksi, käyttää harhauttavia tai peiteltyjä tietoja, tehdä ja käyttää harhauttavia tai peiteltyjä rekisterimerkintöjä sekä valmistaa ja käyttää vääriä asiakirjoja". Poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 b §:n mukaan ainoastaan harhauttavat tai peitellyt rekisterimerkinnät on oikaistava sen jälkeen, kun oikaisu ei enää vaaranna tiedonhankinnan tarkoitusta tai rikoksen esitutkintaa taikka kun ne eivät enää ole välttämättömiä tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi.

Tutkinnanjohtaja Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Kaarlo Häkkisen suorittaman muuta tutkintaa koskevan esitutkinnan (6480/S/11832/05) ja tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittaman poliisirikoksiin liittyvän muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskevan esitutkinnan (6140/S/12442/05) osalta Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen toteaa, että "Koska tutkintapyyntönne sisälsi väitteen poliisin syyllistymisestä rikesakko- tai sakkoasiana käsiteltävää rikkomusta vakavampaan rikokseen, olisi tutkintapyyntönne tullut lähettää asiassa toimivaltaisen poliisirikosten tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän ratkaistavaksi, onko tältä osin käynnistettävä esitutkinta. Tutkintapyyntönne johdosta teille ei olisi saanut antaa salaisia pakkokeinoja koskevia tietoja. Mainitun moitittavan menettelyn oli todennut kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo 6.2.2006 antamassaan päätöksessä numero 06/04/RRA".

Tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittaman työpaikkakiusaamista koskevan esitutkinnan (6140/R/4433/05) osalta Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen toteaa ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että "Suoritetun esitutkinnan osalta on todettavissa selkeä näkemysero teidän ja tutkinnanjohtajan välillä" ja väittää, että "Ratkaisevaa esitutkinnassa suoritettavien tutkintatoimenpiteiden osalta on tutkinnanjohtajan kanta. Näkemykseni mukaan tutkinnanjohtaja rikoskomisario Leevi Makkonen on ratkaisullaan päätynyt oikeaan lopputulokseen".

Tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätöksen (06/04/RRA) olla aloittamatta poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa osalta Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen toteaa ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että "Poliisin lääninjohto ei ole toimivaltainen tarkastelemaan kihlakunnansyyttäjä Rapon 6.2.2006 poliisirikosten tutkinnanjohtajana tekemää päätöstä olla aloittamatta esitutkintaa poliisirikosepäilyn osalta".

Vapauteni riistämisen (26.12.2004 tapahtuneen putkaan järjestämisen) osalta Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen katsoo ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että "Mitä tulee putkassa oloonne 26-27.12.2004 välisenä yönä Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksella, on asiakirjojen mukaan todettavissa, että olette jo saanut komisario Kimmo Wetterstrandin 7.3.2005 laatiman asiaa koskevan selvityksen" ja väittää, että "Selvityksen mukaan teidät oli otettu kiinni poliisilain 20:3 §:n perusteella, ja poliisin toiminta oli ollut asiallista ja lainmukaista. Minulla ei ole mitään syytä kyseenalaistaa Wetterstrandin teille antaman selvityksen asianmukaisuutta ja luotettavuutta".

Lopuksi Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen katsoo ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että "Telepakkokeinojen käytöstä ilmoittamisesta on säädetty pakkokeinolain 5a luvun 11 §:ssä, ja poliisimiehen epäillyksi tekemän rikoksen tutkinnanjohtajuudesta on säädetty esitutkintalain 14 §:ssä" ja toteaa, että "Kiinnitän rikoskomisario Kaarlo Häkkisen huomiota kyseisten lainkohtien sisältöön vastaisen varalle. Tämän kanteluratkaisun lisäksi asianne ei aiheuta muita toimenpiteitä poliisin lääninjohdon taholta".

Telepakkokeinojen (mukaan lukien tekninen tarkkailu) käytöstä ilmoittamisesta on säädetty poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 §:ssä ja pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 11 §:ssä sekä täsmennetty Suomen eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa (apulaisoikeusasiamies Ilkka Raution kannanotto, eoak 137/2004, päivätty 16.12.2004).

Soitin 31.7.2007 puhelimitse Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaiselle. Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen väitti, että hän ei ollut tietoinen tehdessään ratkaisuaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) siitä, että silloinen Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila ovat veljeksiä. Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen ei ollut myöskään selvittänyt edellä mainittua sukulaisuussuhdetta vaikka olin poliisitutkintapyynnössäni sitä vaatinut sekä epäillyt.

Puhelinkeskustelumme 31.7.2007 aikana Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen ei muistanut sitä kuinka silloisen Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvilan ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvilan välinen sukulaisuussuhde olisi vaikuttanut hänen ratkaisuunsa (ISLH-2005-02505/Tu-411). Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen oli kuitenkin ollut tietoinen siitä, että silloinen Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila oli työpaikkakiusaamista koskevan esitutkinnan (6140/R/4433/05) aikana tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen esimies.

Lähteet

1. Muistiinpanot 2005-2007
2. Vastine lääninpoliisiylitarkastajalle, päivätty 16.2.2006
3. Lääninpoliisiylitarkastajan ratkaisu (ISLH-2005-02505/Tu-411), päivätty 24.2.2006
4. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
5. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut: www.oikeusasiamies.fi
6. Sisäasiainministeriön julkaisut: www.intermin.fi
7. Valtakunnansyyttäjänviraston määräykset ja ohjeet: www.vksv.oikeus.fi
8. Sähköpostikirjeenvaihto


Lääninpoliisiylitarkastajalle tekemäni vastineen käsittelyn aikana Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin ja sisäasiainministeriön määräyksissä ja ohjeissa sekä Valtakunnansyyttäjänviraston määräyksissä ja ohjeissa todettiin mm. mitä blogini kohdassa "Poliisitutkintapyyntö (a police investigation request)" kerrotaan. Erityisesti Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin sekä sisäasiainministeriön määräyksissä ja ohjeissa todettiin seuraavaa:

Poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 5 §:n mukaan poliisin lääninjohtona on lääninhallituksen poliisiosasto ja sen tehtävänä on muun muassa suunnitella, kehittää ja johtaa poliisitointa läänissä.

Poliisin hallinnosta annetun asetuksen (158/1996) 2 §:n mukaan "Poliisin lääninjohdon tehtävänä on poliisin hallinnosta annetussa laissa säädetyn tehtävän toteuttamiseksi erityisesti: 1) paikallispoliisin voimavarojen suuntaaminen; 2) toiminnan ohjaus ja valvonta; sekä 3) paikallispoliisin toiminnan johtovastuun järjestäminen. Poliisin lääninjohtona toimivan poliisiosaston päällikkönä on osastopäällikkö, lääninpoliisijohtaja."

Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/1988) 1 §:n 1 momentin mukaan "Kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava."

Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/1988) 1 §:n 2 momentin mukaan "Ilmoitus kirjataan merkitsemällä esitutkinnan toimittamista varten tarvittavat tiedot tapahtumasta ja asianosaisista. Jos ilmoitus on puutteellinen, on ilmoituksen tekijää kehotettava täydentämään sitä."

Esitutkintalain (449/1987) 2 §:n mukaan "Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty."

Esitutkintalain (449/1987) 14 §:n mukaan "Esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja. Tutkinnanjohtajana on pakkokeinolain (450/87) 1 luvun 6 §:ssä mainittu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Erityisestä syystä saa tutkinnanjohtajana olla poliisin toimittamassa esitutkinnassa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli ja muun viranomaisen toimittamassa esitutkinnassa virkamies, jolle tämä oikeus on lailla erikseen annettu" ja "Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkintaa johtaa kuitenkin aina virallinen syyttäjä lukuun ottamatta rikesakkoasiana ja rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita".

Sisäasiainministeriön ohjeen SM-2002-691/Ri-2 mukaan "Asianosaisen pyytämistä tutkintatoimenpiteistä päättää esitutkinnan aikana tutkinnanjohtaja. Kun asia on siirretty syyttäjälle, niistä päättää syyttäjä".

Esitutkintalain (449/1987) 12 §:n mukaan "Asianosaisen pyytämät kuulustelut ja muut tutkintatoimenpiteet on suoritettava, jos asianosainen osoittaa, että ne saattavat vaikuttaa asiaan, ja jollei niistä aiheudu asian laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia."

Poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 §:n mukaan poliisimiehen on teknisen tarkkailun, televalvonnan tai telekuuntelun päätyttyä ilmoitettava toimenpiteestä sen kohteena olleelle henkilölle, jollei ilmoittaminen vaaranna tiedonhankinnan tarkoitusta tai rikoksen esitutkintaa.

Pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 11 §:n 2 momentin mukaan: "Kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi tai esitutkinta muuten on päätetty lopettaa, epäillylle on ilmoitettava häneen kohdistetuista tässä luvussa tarkoitetuista pakkokeinoista. Jollei asiassa ole päätetty tutkinnan lopettamisesta tai asiaa saatettu syyttäjän harkittavaksi vuoden kuluttua pakkokeinon käytön lopettamisesta, pakkokeinon käytöstä on viimeistään tällöin ilmoitettava epäillylle. Tuomioistuin voi tutkinnanjohtajan esityksestä tärkeästä tutkinnallisesta syystä päättää, että ilmoitus saadaan tehdä myöhemmin tai että se saadaan jättää tekemättä."

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisun (eoak 137/2004, päivätty 16.12.2004) mukaan "Perustuslain 118 §:n mukainen jokaisen oikeus vaatia virkamiestä vastuuseen toimistaan jää vaille merkitystä, jos kohde ei edes tiedä, että hänen yksityisyyteensä on puututtu".