Kantelu oikeuskanslerille (an official complaint to The Chancellor of Justice)

Tein 3.12.2007 kantelun Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07)

1) tutkinnanjohtaja Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Kaarlo Häkkisen suorittamasta muuta tutkintaa koskevasta esitutkinnasta (6480/S/11832/05),

2) tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittamasta poliisirikoksiin liittyvästä muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskevasta esitutkinnasta (6140/S/12442/05),

3) tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittamasta työpaikkakiusaamista koskevasta esitutkinnasta (6140/R/4433/05),

4) tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätöksestä (06/04/RRA) olla aloittamatta poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa,

5) Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaisen ratkaisusta (ISLH-2005-02505/Tu-411),

6) Suomen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken päätöksestä (dnro 78/21706),

7) Järvenpään oikeusaputoimiston ja Järvenpään oikeusaputoimiston julkisen oikeusavustajan Marja Toivio-Kaasisen menettelystä,

8) Joensuun oikeusaputoimiston menettelystä,

9) Suomen tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion ja Tietosuojavaltuutetun toimiston ylitarkastaja Lauri Vuorivirran toiminnasta sekä

10) terveydenhuollon piirissä kokemistani vaikeuksista.

Olen täydentänyt Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemääni kantelua (dnro 1268/1/07) 7.1.2008, 7.7.2008, 21.1.2009, 2.3.2009 ja 3.8.2009.

Ilmoitin 29.6.2009 oikeuskanslerinvirastoon että tulen täydentämään kanteluani (dnro 1268/1/07) kesän 2009 aikana. Lisäksi ilmoitin sähköpostiosoitteeni muutoksesta. Olen liittänyt sekä 28.6.2009 päivättyyn ilmoitukseeni että 3.8.2009 jättämääni täydennykseen vapaamuotoisen lääkärinlausunnon metabolisesta oireyhtymästä, johon olen sairastunut vuoden 2002 aikaisten ja sen jälkeisten tapahtumien seurauksena.

Ilmoitin 2.11.2009 oikeuskanslerinvirastoon ajankohtaisen tiedon eräistä kanteluuni (dnro 1268/1/07) ja sen viiteen täydennykseen liittyvistä tapahtumista. Ilmoitin mm. että olen tehnyt 16.9.2009 kantelun Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille (dnro 1223/1/2009) blogini kohdassa "Sain oikeusapua vasta kolmannesta oikeusaputoimistosta (I was given legal advice from the third Public Legal Aid Office)" mainitun asianajaja Jyrki Kuusivaaran toiminnasta ja että asia oli tuolloin vireillä Suomen Asianajajaliitossa (dnro 34609).

Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa (dnro 1268/1/07) ja sen täydennyksissä olen täydentänyt poliisitutkintapyyntöäni, Uudenmaan työsuojelupiiriin lähettämääni kirjettä (dnro 286/31/2007) ja sen täydennyksiä, Itä-Suomen työsuojelupiiriin lähettämääni kirjettä (dnro 79/31/2007) ja sen täydennystä sekä Etelä-Suomen lääninhallitukseen ja Itä-Suomen lääninhallitukseen tekemiäni hallintokanteluita (ESLH-2006-07040/So-38 ja ISLH-2006-02800/So-38).

Asianomaiset viranomaiset ovat jättäneet velvollisuutensa täyttämättä ja menetelleet tai toimineet epäasiallisesti, virheellisesti ja lainvastaisesti. Tämän johdosta olen vaatinut, että Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri määrää syytteen nostettavaksi, antaa asianomaisille huomautuksen vastaisen varalle ja kiinnittää asianomaisten huomiota lain ja hyvän hallintotavan mukaiseen menettelyyn sekä ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin lainmukaisen ja perusteellisen esitutkinnan suorittamiseksi minuun kohdistuneen työpaikkakiusaamisen, poliisiviranomaisten toiminnan ja vapaa-aikana tapahtuneen kiusaamisen osalta.

Olen vaatinut tekijälle/tekijöille rangaistusta Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa (dnro 1268/1/07) kerrotuista asianomistaja- tai virallisen syytteen alaisista rikoksista. Lisäksi minulla on vaatimuksia.

Minulta on estetty oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. En ole löytänyt asianajajaa, joka uskaltaisi ajaa asiaani Suomessa ja/tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Olen tehnyt 16.9.2009 kantelun Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille (dnro 1223/1/2009) blogini kohdassa "Sain oikeusapua vasta kolmannesta oikeusaputoimistosta (I was given legal advice from the third Public Legal Aid Office)" mainitun asianajaja Jyrki Kuusivaaran toiminnasta. Kantelussani vaadin, että oikeuskansleri laittaa vireille asianajajista annetun lain (496/1958) 7 c §:ssä tarkoitetun valvonta-asian sekä vaatii Suomen Asianajajaliiton hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin asianajaja Jyrki Kuusivaaraa kohtaan.

Ratkaisussaan (dnro OKV/1223/1/2009, päivätty 21.9.2009) Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka toteaa, että "Olen lähettänyt kirjoituksenne liitteineen Suomen Asianajajaliitolle valvontamenettelyä varten. Asia ei tässä vaiheessa ole voinut johtaa enempiin toimenpiteisiin."

Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkan ratkaisun (dnro OKV/1223/1/2009, päivätty 21.9.2009) ovat allekirjoittaneet oikeuskansleri Jaakko Jonkka ja nuorempi oikeuskanslerinsihteeri Päivi Pietarinen.

Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta väittää ratkaisussaan (dnro 34609, ratkaistu 5.5.2010) että "Valvontalautakunta ei ole havainnut, että Kuusivaara olisi kantelijan väittämällä tavalla menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti". Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisussa (dnro 34609) kerrotaan lopputuloksena että "Ei seuraamusta" sekä todetaan valitusosoituksena että "Valtioneuvoston oikeuskanslerilla on oikeus valittaa tästä päätöksestä Helsingin hovioikeuteen".

Olen soittanut 11.6.2010 ja 16.6.2010 puhelimitse Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkan ratkaisun (dnro OKV/1223/1/2009) esittelijälle Päivi Pietariselle. Olen todennut esittelijä Päivi Pietariselle että valtioneuvoston oikeuskanslerin tulee valittaa Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisusta (dnro 34609) Helsingin hovioikeuteen. Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerinviraston asialuettelon (dnro OKV/154/40/2010) 17.6.2010 mukaan Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka on 15.6.2010 tehnyt päätöksen, jonka mukaan valvonta-asia 5.5.2010 Dnro 34609 arkistoidaan ilman mitään muita toimenpiteitä (ad acta). Muutoksenhakuaika Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisuun (dnro 34609) olisi ollut Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkan ratkaisun (dnro OKV/1223/1/2009) esittelijän Päivi Pietarisen mukaan 30 vuorokautta päättyen 12.7.2010. Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerinviraston kirjaamon virkailija Arja Seppäläiseltä 13.7.2010 puhelimitse saamani tiedon mukaan asialuettelossa (dnro OKV/154/40/2010) ei ole merkintää siitä, että Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka olisi valittanut Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisusta (dnro 34609) Helsingin hovioikeuteen.

Olin ollut puhelimitse yhteydessä Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemäni kantelun (dnro 1268/1/07) esittelijään Tom Smedsiin ja kertonut, että vaatimani toimenpiteet esitutkinnan suorittamiseksi täytyy käynnistää pikaisesti. Muun muassa vapaudenriiston osalta syyteoikeus vanhentuu vuoden 2009 lopussa. Soitin 27.11.2009 puhelimitse oikeuskanslerinvirastoon ja minulle ilmoitettiin, että kanteluni (dnro 1268/1/07) esittelijä Tom Smeds on jäänyt virkavapaalle. Keskustelin samana päivänä puhelimitse kanteluni (dnro 1268/1/07) uuden esittelijän Minna Ruuskasen kanssa ja hän kertoi, että hänellä on tavoitteena saada asialle ratkaisu vuoden 2009 puolella.

Sain Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisun kanteluuni (dnro 1268/1/07) postitse 15.12.2009. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisu (dnro OKV/1268/1/2007, päivätty 4.12.2009) on puutteellinen, virheellinen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen.

Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisun (dnro OKV/1268/1/2007, päivätty 4.12.2009) ovat allekirjoittaneet apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen ja nuorempi oikeuskanslerinsihteeri Minna Ruuskanen.

Soitin 21.12.2009 puhelimitse kanteluni (dnro 1268/1/07) uudelle esittelijälle Minna Ruuskaselle. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) on puutteellista ja virheellistä tietoa kanteluni lisäkirjeiden osalta. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) väitetään, että "Olette täydentänyt kanteluanne 7.7.2008 sekä 21.1., 2.3., 29.6. ja 3.8.2009 päivätyillä lisäkirjeillä liitteineen". Ilmoitin kanteluni (dnro 1268/1/07) uudelle esittelijälle Minna Ruuskaselle että olen tehnyt siis yhden kantelun ja siihen viisi täydennystä ja kolme ilmoitusta. Tiedon toisesta kantelustani (dnro 1223/1/2009) olin kertonut kolmannessa ilmoituksessani. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) luetellut päivämäärät ovat puutteellisia ja osittain virheellisiä. Lisäksi apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) on puutteellista ja virheellistä tietoa Suomen eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemieni kanteluiden osalta. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) väitetään, että "Siltä osin kuin kantelunne koskee telekuuntelua, totean myös, että silloinen eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio on jo vastannut Teille asiaa koskeviin kanteluihinne mm. 9.11.2004 ja 31.8.2005 ja yhdyn noissa vastauksissa esitettyihin näkemyksiin asiasta. (EOA 2403/4/04, 2256/4/05)". Ilmoitin kanteluni (dnro 1268/1/07) uudelle esittelijälle Minna Ruuskaselle että olen tehnyt kolme kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle. Suomen eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio on vastannut mm. telepakkokeinojen väärinkäyttöä (mukaan lukien tekninen tarkkailu) koskeviin kanteluihini 9.11.2004 (dnro 2403/4/04), 28.4.2005 (dnro 1066/4/05) ja 31.8.2005 (dnro 2256/4/05).

Poliisiviranomaisten toiminnan osalta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen toteaa ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että olen tehnyt 15.7.2005 Mikkelin kihlakunnan poliisilaitokselle osoitetun poliisitutkintapyynnön mm. kokemastani työpaikkakiusaamisesta ja epäilemistäni poliisin virkarikoksista ja väittää, että hänellä ei ole perusteita arvioida asiaa toisin kuin mitä Suomen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken päätöksessä (dnro 78/21706) ja Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaisen ratkaisussa (ISLH-2005-02505/Tu-411) on tehty. Tutkinnanjohtaja Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Kaarlo Häkkisen, tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen ja tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätösten perusteella poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa ei käynnistetty. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen väittää ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "En katso käytettävissäni olleen selvityksen perusteella asiassa ilmenneen lain tai virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä, poliisiviranomaisen harkintavallan ylitystä tai muutakaan sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi oikeudellisia perusteita puuttua".

Terveydenhuollon toiminnan osalta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) on käsitelty ainoastaan lääkäri Erhun Özevin toimintaa. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen katsoo ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Totean, että muistutuksenne perusteella on ryhdytty niihin riittäviin toimiin, joihin se on antanut aihetta. En katso asiassa ilmenneen sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi aihetta laillisuusvalvojana puuttua".

Järvenpään oikeusaputoimiston ja Järvenpään oikeusaputoimiston julkisen oikeusavustajan Marja Toivio-Kaasisen menettelyn osalta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kertoo ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että oikeusapulain mukaan jokaiselle oikeusaputoimiston asiakkaalle tehdään oikeusapupäätös ja mikäli päätös on myönteinen se kattaa avustajan toimenpiteet enintään sadalta tunnilta ja väittää, että "Oikeusapu voi kuitenkin pitää sisällään vain neuvottelun, jonka kuluessa julkinen oikeusavustaja antaa oikeudellisen arvionsa tilanteesta ja neuvoo asiakasta. Tällöin asia päättyy siihen. Siinäkin tapauksessa asiakkaalta on kuitenkin lain mukaan perittävä oikeusapumaksu, mikäli asiakas on tulojensa perusteella ollut velvoitettu sellainen maksamaan. Varsinaista palkkiota Teiltä ei peritty, vaikka omavastuuosuutenne on ollut 40 %. Kuten oikeusapupäätöksessäkin todetaan, ei niin sanotusta vähäisestä neuvosta peritä omavastuuosuutta". Järvenpään oikeusaputoimiston julkinen oikeusavustaja Marja Toivio-Kaasinen ei ottanut tapausta hoitaakseen ja kehotti minua unohtamaan asian. Edelleen hän kehotti minua ottamaan yhteyttä Joensuun seudulla toimiviin oikeusaputoimistoihin. Tapaaminen pidettiin Järvenpään oikeusaputoimistossa 19.11.2004 ja kesti n. puoli tuntia. Minulta perittiin tapaamisesta 35 euron oikeusapumaksu. Järvenpään oikeusaputoimiston oikeusapupäätöksessä asiaksi on merkitty "Kantelu poliisin ja suojelupoliisin toiminnasta", oikeusavun myöntämiseksi on merkitty "Oheisen selvityksen perusteella oikeusapua myönnetään 19.11.2004 lukien", perusteluksi on merkitty "Hakija tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa eikä hän taloudellisen asemansa vuoksi kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja", avustajaksi on merkitty "Julkinen oikeusavustaja, AA Marja Toivio-Kaasinen" ja oikeusapumaksuksi on merkitty "Oikeusavun saajalta peritään 35 euron oikeusapumaksu". Järvenpään oikeusaputoimiston oikeusapupäätöksen on allekirjoittanut toimistosihteeri Helena Germano. Oikeusapuun kuuluvista avustajan toimenpiteistä sekä oikeusavun myöntämisestä säädetään oikeusapulain (257/2002) 1 luvun 5 §:ssä ja 2 luvun 11 §:ssä. Valtion oikeusaputoimistoista annetun lain (258/2002) 10 §:ssä määritellään ne tilanteet, joissa oikeusavun hakija saadaan ja pitää ohjata toisen oikeusaputoimiston tai yksityisen avustajan puoleen. Oikeusapulain (257/2002) 2 luvun 12 §:n mukaan oikeusapumaksua ei peritä, kun oikeusapua myönnetään vähäisen neuvon antamiseksi. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen väittää ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "En katso asiassa ilmenneen sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi aihetta laillisuusvalvojana puuttua. Asiaa ratkaistessani käytettävissäni on ollut Järvenpään oikeusaputoimistossa 19.11.2004 tehty oikeusapupäätös".

Joensuun oikeusaputoimiston menettelyn osalta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kertoo ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että olin lähettänyt 11.1.2005 Joensuun oikeusaputoimistoon sähköpostiviestin, jossa mm. epäilen olevani telepakkokeinojen ja siihen liittyvän tutkinnan kohteena ja kerron myös olleeni henkisen painostuksen kohteena sekä työpaikallani että vapaa-ajalla. Sähköpostissani 11.1.2005 tiedustelin "olisiko Joensuun oikeusaputoimistossa oikeusavustajaa joka olisi halukas auttamaan minua kantelun käsittelyssä sekä poliisitutkinnan järjestämisessä?". Kerroin asioineeni edellä mainitun tavoin julkinen oikeusavustaja asianajaja Marja Toivio-Kaasisen kanssa Järvenpään oikeusaputoimistossa. Lisäksi kerroin tehneeni 14.9.2004 kantelun Suomen eduskunnan oikeusasiamiehelle (dnro 2403) ja saaneeni kanteluuni vastauksen. Edelleen kerroin sähköpostissani 11.1.2005 asian kuvauksen lyhyesti sekä sen, että olin tehnyt tarkistuspyynnön tietosuojavaltuutetulle poliisiviranomaisten ylläpitämien rekisterien sisällöstä ja tarkistuspyynnön viestintävirastoon viestien ja viestintäyhteyksien tietojen luovutuksesta. Poliisitutkintapyynnön osalta kerroin sähköpostissani 11.1.2005 että "Olen käynnistämässä poliisitutkintaa siitä olenko ollut esitutkinnassa jonkin epäilyn rikoksen osalta ja jos olen, miksi esitutkintaa ei ole lopetettu, sekä ovatko Joensuun poliisilaitos ja/tai suojelupoliisi sekä ko. tuomioistuin menetelleet asiassa lain vastaisesti". Kanteluni uusi esittelijä Minna Ruuskanen on pyytänyt selvityksen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisua (dnro OKV/1268/1/2007) varten ainoastaan Joensuun oikeusaputoimistosta. Olen käsitellyt Joensuun oikeusaputoimiston toimintaa kantelussani (dnro 1268/1/07) ja sen lisäkirjeissä. Asiaa on kuvattu blogini kohdassa "Sain oikeusapua vasta kolmannesta oikeusaputoimistosta (I was given legal advice from the third Public Legal Aid Office)". Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen katsoo ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Asian esittelijä on ollut kantelunne johdosta puhelimitse yhteydessä Joensuun oikeusaputoimistoon. Tapahtumista ei kuitenkaan ole ollut enää saatavissa enempää selvitystä kuin mitä kanteluunne sisältyy" ja että "Asiakirjoista ilmenee, että olette joka tapauksessa hieman tämän jälkeen varannut ajan silloiseen Joensuunseudun oikeusaputoimistoon, jossa Teidät otti 27.1.2005 vastaan julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästinen. Kyllästinen otti myös toimeksiantonne vastaan. Siltä osin kuin arvostelette Kyllästisen toimintaa, viittaan edellä toteamaani asianajajien ja julkisten oikeusavustajien valvonnasta". Ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen katsoo, että asianajajien ja julkisten oikeusavustajien ammatillinen valvonta kuuluu ensisijaisesti Suomen Asianajajaliiton toimielimille ja että oikeuskanslerilla on asianajajiin nähden Asianajajista annetun lain (496/1958) 6 §:n mukainen valvontavelvollisuus ja väittää, että "Siihen kuuluvana tehtävänä oikeuskansleri valvoo yleisen edun kannalta, että asianajajat eivät menettele asianajajista annetun lain tai hyvän asianajajatavan vastaisesti. Oikeuskanslerilla ei ole toimivaltuuksia puuttua asianajajan työhön tai määrätä hänelle kurinpitorangaistusta". Kanteluni (dnro 1268/1/07) uuden esittelijän Minna Ruuskasen mukaan mitään muita selvityksiä ei oltu pyydetty. Oikeusapulain (257/2002) mukaan jokaiselle oikeusaputoimiston asiakkaalle täytyy tehdä oikeusapupäätös ja jos oikeusapua ei ole myönnetty hakemuksen mukaisesti, hakijan pitää voida saattaa kysymyksen oikeusavun myöntämisestä tuomioistuimen ratkaistavaksi oikeusapulain (257/2002) 4 luvun 24 §:ssä säädetyin tavoin. Hallintolain (434/2003) 7 luvussa (Asian ratkaiseminen) määritellään päätökseen liittyviä asioita. Hallintolain (434/2003) 9 luvussa (Yleiset säännökset tiedoksiannosta) määritellään tiedoksiantoon liittyviä asioita. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) säädetään sähköisestä asioinnista. Yksikään lakimies ei ollut ottanut minuun yhteyttä asian selvittämiseksi. En usko että Joensuun oikeusaputoimiston oikeusavustajien lukumäärä olisi lopulta vähentynyt eläkkeelle jäämisen myötä. En saanut Joensuun oikeusaputoimistolta valitusohjeita siitä kuinka hylättyyn päätökseen haetaan oikaisua, muutosta tai ratkaisua. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen väittää ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "En katso asiassa saatavissa olevan selvityksen valossa ilmenneen sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi aihetta laillisuusvalvojana puuttua". Asianajajista annetun lain (496/1958) 6 §:n 3 momentin mukaan oikeuskanslerilla on oikeus panna vireille asianajajista annetun lain (496/1958) 7 c §:ssä tarkoitettu valvonta-asia sekä vaatia Suomen Asianajajaliiton hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin kyseessä olevaa asianajajaa kohtaan. Mikäli oikeuskansleri ei ole tyytyväinen Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisuun hän voi valittaa siitä Helsingin hovioikeuteen.

Postiliikenteeni, tietoliikenneyhteyksieni sekä televiestintäni häirinnän osalta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) on käsitelty ainoastaan Itella Oyj:n palveluesimies Juha Keski-Korhosen 16.5.2008 päivättyä kirjallista vastausta (nro 200935892) selvityspyyntööni, jonka olin tehnyt Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Haagan terveysaseman ylilääkärille 19.4.2008 lähettämästäni muistutukseni sisältävästä saantitodistuskirjeestä sen luovuttamiseen liittyvästä minulle palautettavasta kadonneesta tositteesta. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) ei ole otettu huomioon sitä, että alunperin 2.5.2008 puhelimitse tekemääni selvityspyyntöä ei aluksi kirjattu Itella Oyj:n palautejärjestelmään. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen väittää ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Totean, että selvityspyyntönne johdosta on ryhdytty niihin toimiin, joihin se on antanut aihetta. En katso asiassa ilmenneen sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi aihetta laillisuusvalvojana puuttua".

Suomen tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion ja Tietosuojavaltuutetun toimiston ylitarkastaja Lauri Vuorivirran toimintaa ei ole apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) käsitelty lainkaan. Kunniamerkkiasiakirjojen julkisuuden osalta Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen toteaa ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Kantelunne koskien kunniamerkkiasiakirjojen julkisuutta on vireillä oikeuskanslerinvirastossa diaarinumerolla 1638/1/2009 ja siihen tullaan vastaamaan myöhemmin".

Yhteenvetona Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen väittää ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Totean kantelunne perusteella, että en ole käytettävissäni olevan asiakirjaselvityksen perusteella havainnut lain tai virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä tai muutakaan sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi laillisuusvalvojana oikeudellisia perusteita puuttua". Lopuksi Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen katsoo ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Kantelunne kohteena olevien yksityishenkilöiden ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen toiminnan valvominen ei kuulu toimivaltaani ja tehtäviini laillisuusvalvojana" ja toteaa, että "Kirjoituksenne liitteet palautetaan ohessa".

Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen ei ryhtynyt ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) vaatimiini toimenpiteisiin. Tässä pyritään suojelemaan rikosoikeudelliselta vastuulta tapaukseni käsittelyyn osallistuneita poliisiviranomaisia, muita viranomaisia ja muita asiaan osallistuneita henkilöitä sekä yhteisöjä. Tarkoituksena on ja on ollut tahallisesti pitkittää tapaukseni käsittelyä siten, että poliisitutkintapyynnössäni mainittujen ja siihen liittyvien sekä Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemissäni kanteluissa (dnro 1268/1/07 ja dnro 1223/1/2009) kuvattujen ja täydennettyjen rikosten syyteoikeus vanhenee.

Kunniamerkkiasiakirjojen julkisuuden osalta sain Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskanslerin sijaisen Risto Hiekkataipaleen ratkaisun (dnro OKV/1638/1/2009, päivätty 11.10.2011) kanteluuni 27.10.2011 postitse. Ratkaisussaan (dnro OKV/1638/1/2009) apulaisoikeuskanslerin sijainen Risto Hiekkataipale katsoo, että "opetusministeriö ei ole menetellyt virheellisesti siltä osin kuin se ei ole arkistoinut kunniamerkkiehdotusta eikä siitä syystä ole voinut siitä myöskään jäljennöstä kantelijalle antaa. Kiinnitän kuitenkin opetusministeriön huomiota julkisuuslain 14 §:n 3 momentin 2-3 kohdissa säädettyihin velvoitteisiin antaa asiakirjan pyytäjälle tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi ja että asian kirjallisesti vireille saattaneelta asiakirjan pyytäjältä on tiedusteltava, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi". Edelleen ratkaisussaan (dnro OKV/1638/1/2009) apulaisoikeuskanslerin sijainen Risto Hiekkataipale katsoo, että "silloinen lääninhallitus ei ole menetellyt virheellisesti siltä osin kuin se ei ole arkistoinut kunniamerkkiehdotusta eikä siitä syytä syystä ole voinut siitä myöskään jäljennöstä kantelijalle antaa. Kiinnitän kuitenkin myös Itä-Suomen aluehallintoviraston huomiota julkisuuslain 14 §:n 3 momentin 2-3 kohdissa säädettyihin velvoitteisiin". Lisäksi ratkaisussaan (dnro OKV/1638/1/2009) apulaisoikeuskanslerin sijainen Risto Hiekkataipale kiinnittää lääninarkistonhoitaja Lauri Päivärinnan huomiota velvollisuuteen antaa asiakirjapyynnön esittäjälle oikeellista informaatiota arkistoiduista asiakirjoista. Sain Itä-Suomen lääninhallituksen lääninarkistonhoitaja Lauri Päivärinnalta tiedon alkuperäisen kunniamerkkiehdotuksen (hakemuksen) allekirjoittajasta.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 4 luvun 14 §:n 3 momentin 2-3 kohtien mukaan, jos virkamies tai muu 2 momentissa tarkoitettu henkilö kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, hänen on: "1) ilmoitettava tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy; 2) annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi; 3) tiedusteltava asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi; sekä 4) annettava tieto käsittelyn johdosta perittävistä maksuista."

Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskanslerin sijaisen Risto Hiekkataipaleen ratkaisun (dnro OKV/1638/1/2009, päivätty 11.10.2011) ovat allekirjoittaneet apulaisoikeuskanslerin sijainen Risto Hiekkataipale ja nuorempi oikeuskanslerinsihteeri Minna Ruuskanen.

Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien tiedotteen mukaan Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 6.12.2012 oikeuskansleri Jaakko Jonkalle Suomen Leijonan suurristin ja apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaiselle Suomen Leijonan I luokan komentajamerkin. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien tiedotteen mukaan Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 6.12.2013 oikeusneuvos Ilkka Rautiolle Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin. Helsingin Sanomien www-sivuilla 3.12.2012 julkaistussa artikkelissa Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei osaa ansioitaan eritellä.

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen on Suomen Kuvalehden artikkelin 8.11.2011 mukaan kieltäytynyt kansainvälisestä tehtävästä Euroopan ihmisoikeuskomissaarina, johon hän olisi voinut siirtyä toisen virkakautensa jälkeen vuonna 2012. Tunnusteluja asiasta oli käyty kaikessa hiljaisuudessa noin vuoden ajan. Tarja Halosen kannatusta ko. tehtävään tunnusteli Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Jaakko Laakso, joka on suomenkielisen Wikipedian mukaan toiminut Euroopan neuvostossa yhtyneen vasemmistoryhmän puheenjohtajana vuosina 1992-2003. Jaakko Laakso on vuonna 2003 myöntänyt Iltalehdelle toimineensa KGB:n konsulttina, kun poliitikot ja virkamiehet tarvitsivat kontakteja. Suomen Kuvalehden artikkelin 8.11.2011 mukaan Tarja Halosen takana olisi ollut riittävä kannatus Euroopan ihmisoikeuskomissaarin tehtävään, mutta hän ei tiettävästi ollut halukas sitoutumaan tehtävään, joka kestäisi kuusi vuotta ja vaatisi siirtymistä Ranskan Strasbourgiin. On kuitenkin epätodennäköistä, että pitkäaikaisia tunnusteluja olisi käyty ilman Tarja Halosen halukkuutta ko. tehtävään. Ilmeisesti kannatusta ei lopulta löytynytkään.

Sanomalehti Karjalaisessa 23.4.2018 ilmestyneen artikkelin mukaan Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Jaakko Laakso on myöntänyt, että hänen toimintansa on ollut ristiriidassa Euroopan neuvoston käyttäytymissääntöjen kanssa. Euroopan neuvoston asettama tutkimusryhmä on kertonut raportissaan että Jaakko Laakso on toiminut Azerbaidzhanin lobbarina vastoin neuvoston sääntöjä. Jaakko Laakso on ollut Euroopan neuvoston Suomen-valtuuskunnan varsinainen jäsen vuosina 1991-2003, varajäsen vuosina 2007-2011 ja myöhemmin Euroopan neuvoston kunniajäsen. Euroopan neuvosto on päätöksessään 29.6.2018 antanut Jaakko Laaksolle elinikäisen porttikiellon Euroopan neuvoston tiloihin. Suomenkielisen Wikipedian mukaan presidentti Tarja Halosen tytär Anna Halonen on työskennellyt Euroopan neuvostossa sihteerinä.

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 6.12.2015 johtavalle julkiselle oikeusavustaja Esa Kyllästiselle Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin ja vararehtori Pekka Auviselle Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 6.12.2019 vanhemmalle oikeuskanslerinsihteeri Minna Ruuskaselle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 6.12.2019 rikoskomisario Kimmo Wetterstrandille Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin ja vartija Harri Andersinille Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin.

Postiliikenteeni, tietoliikenneyhteyksieni ja televiestintäni häiritseminen on jatkunut. Kotirauhaani on rikottu. Minua yritetään estää ajamasta asiaani. Tässä hyödynnetään poliisilain (493/1995) 3 luvun ja/tai pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun mukaisten tiedonhankintaa sekä telekuuntelua, televalvontaa ja teknistä tarkkailua koskevien säännösten käytön aikana saatuja minua ja toimintaani koskevia tietoja.

Tapaukseni käsittelyn aikana on rikottu Suomen perustuslain takaamia kansalaisen perusoikeuksia ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamia ihmisoikeuksia. Olen valittanut asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.

Lähteet

1. Muistiinpanot 2007-2022
2. Kantelu oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 2.12.2007
3. Täydennys kanteluun oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 6.1.2008
4. Ilmoitus oikeuskanslerinvirastoon (dnro 1268/1/07), päivätty 7.2.2008
5. Täydennys kanteluun oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 7.7.2008
6. Täydennys kanteluun oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 19.1.2009
7. Täydennys kanteluun oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 2.3.2009
8. Ilmoitus oikeuskanslerinvirastoon (dnro 1268/1/07), päivätty 28.6.2009
9. Täydennys kanteluun oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 2.8.2009
10. Ilmoitus oikeuskanslerinvirastoon (dnro 1268/1/07), päivätty 1.11.2009
11. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
12. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut: www.oikeusasiamies.fi
13. Sisäasiainministeriön julkaisut: www.intermin.fi
14. Valtakunnansyyttäjänviraston määräykset ja ohjeet: www.vksv.oikeus.fi
15. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestys (Dnro 10/03/06): VKSV@om.fi
16. Kantelu oikeuskanslerille (dnro 1223/1/2009), päivätty 15.9.2009
17. Oikeuskanslerin ratkaisu (dnro OKV/1223/1/2009), päivätty 21.9.2009
18. Apulaisoikeuskanslerin ratkaisu (dnro OKV/1268/1/2007), päivätty 4.12.2009
19. Oikeuskanslerinviraston asialuettelo (dnro OKV/154/40/2010) 17.6.2010
20. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen ratkaisu (dnro OKV/1638/1/2009), päivätty 11.10.2011
21. Ritarikunnat: www.ritarikunnat.fi
22. Sähköpostikirjeenvaihto


Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemäni kantelun käsittelyn aikana Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin ja sisäasiainministeriön määräyksissä ja ohjeissa sekä Valtakunnansyyttäjänviraston määräyksissä ja ohjeissa todettiin mm. seuraavaa:

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 4 §:n mukaan "Oikeuskanslerin on tutkittava asia, jos on aihetta epäillä oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan henkilön, viranomaisen tai muun yhteisön menetelleen lainvastaisesti tai jättäneen velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeuskansleri muusta syystä katsoo siihen olevan aihetta. Oikeuskansleri ei kuitenkaan tutki kantelua, joka koskee yli viisi vuotta vanhaa asiaa, ellei kantelun tutkimiseen ole erityistä syytä" ja "Asian siirtämisestä eduskunnan oikeusasiamiehelle säädetään erikseen".

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 5 §:n mukaan "Kantelun johdosta tai muutoin oikeuskanslerin käsiteltäväksi tulleessa asiassa hankitaan oikeuskanslerin tarpeelliseksi katsoma selvitys" ja "Jos on syytä olettaa, että asia saattaa antaa aihetta oikeuskanslerin toimenpiteeseen, asianomaiselle valvontavaltaan kuuluvalle henkilölle, viranomaiselle tai muulle yhteisölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi".

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 6 §:n 1 momentin mukaan "Jos virkamies, julkisyhteisön työntekijä tai muu henkilö julkista tehtävää hoitaessaan on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, oikeuskansleri voi antaa asianomaiselle huomautuksen vastaisen varalle, mikäli hän ei harkitse olevan aihetta syytteen nostamiseen. Huomautus voidaan antaa myös viranomaiselle tai muulle yhteisölle."

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 6 §:n 2 momentin mukaan "Jos asian laatu niin vaatii, oikeuskansleri voi kiinnittää asianomaisen huomiota lain tai hyvän hallintotavan mukaiseen menettelyyn."

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 6 §:n 3 momentin mukaan "Jos yleinen etu vaatii, oikeuskanslerin on ryhdyttävä toimenpiteisiin oikaisun saamiseksi lainvastaiseen tai virheelliseen päätökseen tai menettelyyn."

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 1 §:n 2 momentin mukaan "Oikeuskansleri valvoo asianajajien toimintaa niin kuin asianajajista annetussa laissa (496/1958) säädetään."

Kirjeet työsuojelupiireihin (letters to the Occupational Safety and Health Inspectorates)

Sairastuin vakavasti kiusaamisen ja henkisen painostamisen seurauksena. Kykenin käsittelemään vuoden 2002 aikaisia ja sen jälkeisiä tapahtumia vasta vuoden 2004 syksyllä jolloin tein ensimmäisen kanteluni eduskunnan oikeusasiamiehelle (dnro 2403). Myöhemmin 15.7.2005 tein tapahtumien johdosta poliisitutkintapyynnön joka kattaa sekä työpaikkakiusaamisen että poliisiviranomaisten toiminnan.

En ollut aiemmin ottanut yhteyttä työsuojelupiireihin koska terveydentilani ei ollut riittävä asian selvittämiseksi, koska en ollut tietoinen oikeasta menettelytavasta, koska olin tehnyt asiasta jo poliisitutkintapyynnön ja koska asiaan liittyy mm. poliisirikoksia ja muita virkamiesten tekemiä rikoksia.

Koska asian käsittely viranomaismenettelyssä oli edelleen kesken, otin 12.2.2007 kirjeitse (dnro 286/31/2007) yhteyttä Uudenmaan työsuojelupiiriin Nokia Networksista toukokuussa 2002 saamani työtodistuksen johdosta. Täydensin kirjettäni terveydenhuollon liitteiden osalta 13.2.2007 sekä täsmennysten ja korjausten osalta 19.2.2007.

Metsäntutkimuslaitoksen aikaisessa työtodistuksessani ajalle 18.7.1994-30.11.1997 työtaitoni ja käytökseni on arvioitu seuraavasti: "Mika Panhelainen on ollut työssään erittäin ammattitaitoinen ja koko työyhteisö on arvostanut hänen yhteistyökykyään".

Irtisanouduin Nokia Oyj:n palveluksesta 12.2.2002 siten, että työsuhteeni päättyi 12.4.2002. Jaettuani työstämäni materiaalin asianosaisille ja luovutettuani keskeneräiset tehtäväni toiselle henkilölle sekä dokumentoituani työtehtäväni työtodistusta varten perustuen puolivuosittaisiin tulostavoitteisiin ja niihin projekteihin yhteystietoineen, joissa olin ollut osallisena, jäin vuosilomalle 6.3.2002 alkaen.

Sain Nokia Networksin aikaisen esimieheni Jukka Kyrönahon allekirjoittaman työtodistuksen vasta toukokuussa 2002. Työtodistus on kirjoitettu samoin sanoin kuin hänelle dokumentoimani työtehtävät. Lisäksi työtehtävieni laatu, työsuhteeni päättymisen syy ja arvio työtaidostani ovat työtodistuksen etusivulla ja esimieheni Jukka Kyrönahon allekirjoitus päiväyksineen on sen takasivulla. Toisin kuin dokumentoimissani työtehtävissä työtodistuksessa on epäselvyyksiä ohjelmapäällikön (Program Manager) työtehtävien järjestyksen osalta.

Nokia Networksin aikaisen esimieheni Jukka Kyrönahon allekirjoittaman työtodistuksen mukaan työskentelin ensin 1.4.2000 alkaen 3G ALL-IP -verkkojen ja muiden tulevien mobiiliverkkojen sekä kiinteiden verkkojen laitealustojen (FlexiGatewayn) arkkitehtuurimäärittelyn ja teknologiavalinnan parissa, ja vasta sen jälkeen GPRS/3G IP Backbone -ohjelman ohjelmapäällikkönä, ja sitten uudelleen 1.2.2001 alkaen teknologiapäällikkönä (IP Technology Manager) 3G ALL-IP -verkkojen ja muiden tulevien mobiiliverkkojen sekä kiinteiden verkkojen laitealustojen (FlexiGatewayn) arkkitehtuurimäärittelyn ja teknologiavalinnan parissa. Tämä on virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa.

Nokia Networksin aikaiset työtehtäväni on kuvattu blogini kohdassa "Työhistoria: Nokia Oyj (job history: Nokia Corporation)". Kuten mm. dokumentoimistani työtehtävistä, puolivuosittaisista tulostavoitteistani, projekteista joissa olin Nokia Oyj:ssä osallisena sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululle lähettämästäni tietohallintopäällikön virkaa koskevan työpaikkahakemuksen liitteenä olleesta ja 27.12.2001 päivätystä Curriculum Vitaestani ilmenee työskentelin ensin huhtikuusta lokakuuhun 2000 GPRS/3G IP Backbone -ohjelman ohjelmapäällikkönä ja sen jälkeen lokakuusta 2000 alkaen 3G ALL-IP -verkkojen ja muiden tulevien mobiiliverkkojen sekä kiinteiden verkkojen laitealustojen (FlexiGatewayn) arkkitehtuurimäärittelyn ja teknologiavalinnan parissa. Ammattinimikkeeni vaihdettiin 1.2.2001 aloitteestani ohjelmapäälliköstä (Program Manager) teknologiapäälliköksi (IP Technology Manager) vastaamaan toimenkuvaani.

Kirjeessäni (dnro 286/31/2007, päivätty 12.2.2007) vaadin, että Uudenmaan työsuojelupiiri ryhtyy asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin Nokia Networksin aikaisen työtodistukseni korjaamiseksi 12.4.2007 mennessä siten, että

1) Työtodistus on asiallisesti kirjoitettu yhdelle A4-sivulle ja siitä ei ilmene mitään muutakaan kuin sen sanamuodosta käy ilmi, ja

2) Työtodistuksesta ilmenee työsuhteeni kesto, työtehtävien laatu ja peräkkäiset työtehtäväni yksilöidysti niin ettei työtodistuksesta jää pois mikään tehtävä jota olen merkittävässä määrin hoitanut työsuhteen kuluessa, ja

3) Epäselvyys ohjelmapäällikön (Program Manager) työtehtävien järjestyksen osalta muutetaan vastaamaan kirjeessäni esitettyä kuvausta, ja

4) Työtodistuksesta ilmenee työsuhteeni päättymisen syy, ja

5) Työtodistuksesta ilmenee arvio työtaidostani ja käytöksestäni, ja

6) Työtodistus vastaa kohtien 2-5 osalta aiempaa Nokia Networksin työtodistustani.

Uudenmaan työsuojelupiiri ei ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin jotta Nokia Networksin aikainen työtodistukseni korjattaisiin vaatimuksieni mukaisesti. Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastaja Jukka Kurki oli tutkinut 12.4.2002 päivättyä Nokia Networksilta saamaani työtodistusta ja verrannut sitä listaan muutoksista sekä tehnyt asiasta selvityksessään (dnro 286/31/2007, päivätty 20.2.2007) päätelmän, jonka mukaan "Nokia Networksilta 12.4.2002 saamanne työtodistus täyttää sekä työsopimuslaissa (55/2001) 6.luvun 7 §:ssä että hallituksen esityksessä työsopimuslaiksi (157/2000) määritellyt ehdot asialliseksi työtodistukseksi".

Edelleen selvityksessään tekemässään päätelmässä Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastaja Jukka Kurki käy läpi työsopimuslain 6 luvun 7 §:ää ja väittää, että "Nähdäkseni saamassanne työtodistuksessa on ilmaistu kaikki ne kohdat joihin olette halunneet korjauksen. Työsuojelupiiri ei voi vaatia työnantajaa kirjoittamaan työtodistukseen kaikkia niitä työtehtäviä, joita työntekijä on tehnyt työuransa aikana yrityksessä vaan ainoastaan työsopimuksen mukaisen työtehtävän nimen, mikäli tätä ei ole ilmaistu jo annetussa työtodistuksessa. Työsopimuslaissa itsessään eikä hallituksen esityksessä työsopimuslain 6.luvun 7 §:lle ole ilmaistu määrämuotoa työtodistukselle, vaan työnantaja voi itse valita käyttääkö hän jotain valmista työtodistuspohjaa tai kirjoittaako hän sen esim. kirjepohjalle tai muulle paperille".

Lopuksi Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastaja Jukka Kurki katsoo, että "Teillä on itse oikeus pyytää entiseltä työnantajalta haluamme kaltainen työtodistus, mutta kyseisen työnantajan ei ole pakko suostua pyyntöönne". Lisäksi Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastaja Jukka Kurki katsoo, että "Asianne käsittely on päättynyt Uudenmaan työsuojelupiirissä".

Koska työsuojelupiirien ohjeiden mukaan "työnantaja on velvollinen antamaan uuden korjatun työtodistuksen, jos hän on kirjoittanut työtodistukseen virheellisiä tietoja" ja koska Nokia Networksin aikainen työtodistukseni ei ollut asiallisesti kirjoitettu yhdelle A4-sivulle, otin 26.2.2007 Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastajan selvityksen mukaisesti yhteyttä Nokia Networksin aikaiseen esimieheeni Jukka Kyrönahoon työtodistukseni korjaamiseksi.

Havaitsin, että Nokia Networksin aikaisen esimieheni Jukka Kyrönahon allekirjoittamassa työtodistuksessa on virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa myös työtehtävieni vastuukysymysten osalta. Työtodistuksen mukaan GPRS/3G IP Backbone -ohjelman ohjelmapäällikkönä toimiessani laadin Nokian GPRS-verkkoarkkitehtuuria kuvaavan uudistetun dokumentaation, ohjelmapäällikkönä ja teknologiapäällikkönä toimiessani vastasin 3G ALL-IP -verkkojen ja muiden tulevien mobiiliverkkojen sekä kiinteiden verkkojen laitealustojen (FlexiGatewayn) vaatimusmäärittelystä sekä teknologiapäällikkönä toimiessani vastasin sen järjestelmäintegraatiosta (system integration).

Nokia Networksin aikaiset työtehtäväni on kuvattu blogini kohdassa "Työhistoria: Nokia Oyj (job history: Nokia Corporation)". Kuten mm. dokumentoimistani työtehtävistä, puolivuosittaisista tulostavoitteistani, projekteista joissa olin Nokia Oyj:ssä osallisena sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululle lähettämästäni tietohallintopäällikön virkaa koskevan työpaikkahakemuksen liitteenä olleesta ja 27.12.2001 päivätystä Curriculum Vitaestani ilmenee vastasin GPRS/3G IP Backbone -ohjelman ohjelmapäällikkönä toimiessani Nokian GPRS-verkkoarkkitehtuuria kuvaavan dokumentaation uudistamisesta, osallistuin ohjelmapäällikkönä ja teknologiapäällikkönä toimiessani 3G ALL-IP -verkkojen ja muiden tulevien mobiiliverkkojen sekä kiinteiden verkkojen laitealustojen (FlexiGatewayn) vaatimusmäärittelyyn sekä vastasin teknologiapäällikkönä toimiessani FlexiGatewayn integraatio- ja järjestelmätestaus -projektista (System Integration and Verification project).

Yhteydenottoni seurauksena Nokia Networksin aikainen esimieheni Jukka Kyrönaho lähetti minulle 7.3.2007 sähköpostitse työtodistuksesta korjatun ehdotuksen, johon lähetin hänelle edelleen 8.3.2007 sähköpostitse korjausvaatimukset perusteluineen. Lopulta Nokia Networksin aikainen työtodistukseni korjattiin vaatimuksieni mukaisesti ja sain Nokia Oyj:n henkilöstöosaston (Human Resources) 23.3.2007 allekirjoittaman korjatun työtodistuksen postitse 26.3.2007.

Nokia Networksin aikaisessa vanhassa työtodistuksessani ajalle 1.12.1997-12.4.2002 työtaitoni ja käytökseni on arvioitu seuraavasti: "In his work, Mika Panhelainen has displayed excellent skills and conduct". Nokia Networksin aikaisessa korjatussa työtodistuksessani ajalle 1.12.1997-12.4.2002 työtaitoni ja käytökseni on arvioitu seuraavasti: "Mika Panhelainen has performed his duties with excellent working skills and excellent behaviour".

Koska asian käsittely viranomaismenettelyssä oli edelleen kesken, otin 21.2.2007 kirjeitse yhteyttä Itä-Suomen työsuojelupiiriin (dnro 79/31/2007) Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta tammikuussa 2003 saamani työtodistuksen johdosta. Täydensin kirjettäni yhden täsmennyksen osalta 28.2.2007.

Irtisanouduin 19.12.2002 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun palveluksesta ja jaettuani materiaalin tarvitseville sekä lueteltuani keskeneräiset tehtävät jäin vuosilomalle lopputyösuhteeni 23.12.2002-2.1.2003 väliseksi ajaksi.

Pyysin esimieheltäni Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun rehtori Pentti Maljojoelta työtodistusta ja lähetin pyynnöstä 27.1.2003 sähköpostitse työtehtäväkuvauksen sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun rehtori Pentti Maljojoelle että hänen sihteerilleen Pia Hakuliselle. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta saamassani työtodistuksessa mainitaan kyllä arvostelu (arvio työtaidosta ja käytöksestä) mutta ei työsuhteen päättymisen syytä (eli irtisanomissyytä). Pyysin edelleen 10.2.2003 sähköpostitse sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun rehtori Pentti Maljojoelta että hänen sihteeriltään Pia Hakuliselta korjatun version työtodistuksesta jossa mainittaisiin myös irtisanomissyy eli tässä tapauksessa oma pyyntö. En saanut koskaan vastausta sähköpostiini, enkä myöskään korjattua versiota työtodistuksesta.

Kirjeessäni (dnro 79/31/2007, päivätty 21.2.2007) vaadin, että Itä-Suomen työsuojelupiiri ryhtyy asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aikaisen työtodistukseni korjaamiseksi välittömästi, mutta viimeistään 2.1.2008 mennessä, siten, että

1) Työtodistus on asiallisesti kirjoitettu yhdelle A4-sivulle ja siitä ei ilmene mitään muutakaan kuin sen sanamuodosta käy ilmi, ja

2) Työtodistuksesta ilmenee työsuhteeni kesto, työtehtävien laatu ja peräkkäiset työtehtäväni yksilöidysti niin ettei työtodistuksesta jää pois mikään tehtävä jota olen merkittävässä määrin hoitanut työsuhteen kuluessa, ja

3) Työtodistuksesta ilmenee työsuhteeni päättymisen syy, ja

4) Työtodistuksesta ilmenee arvio työtaidostani ja käytöksestäni, ja

5) Työtodistus vastaa kohtien 2-4 osalta aiempaa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun työtodistustani.

Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Erkki Savolainen lähetti Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululle kehotuksen (dnro 79/31/2007, päivätty 9.3.2007), jossa hän esittelee asiani ja käy läpi työsopimuslain 6 luvun 7 §:ää sekä toteaa, että "Työsuojelupiiri kehottaa teitä antamaan Mika Panhelaiselle hänen pyytämänsä työtodistuksen".

Edelleen kehotuksessaan Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Erkki Savolainen luettelee vaatimukseni Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aikaisen työtodistukseni korjaamiseksi ja määrää, että "Työtodistus on annettava välittömästi viimeistään 23.3.2007 mennessä ja jäljennös siitä allekirjoittaneelle samassa määräajassa". Lopuksi Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Erkki Savolainen toteaa, että "Kehotuksen laiminlyönnin seurauksena työnantaja voidaan tuomita sakkoon tai työsuojelupiirin työsuojelutoimisto voi velvoittaa teidät antamaan työtodistuksen sakon uhalla tai ilmoittaa asian esitutkintaa varten poliisille".

Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastajan Erkki Savolaisen kehotuksen seurauksena sain 22.3.2007 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta postitse palvelutodistuksen, jossa mainittiin myös työsuhteeni päättymisen syy (irtisanoutuminen).

Koska työsopimuslain (55/2001) 6 luvun 7 §:n mukaista työntekijälle annettavaa todistusta sanotaan työtodistukseksi ja koska palvelutodistuksella tarkoitetaan yleensä yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (282/2002) 3 luvun 36 §:n mukaista hyväksymistä edellyttävässä turvasuojaustehtävässä toimeksiantajalle tai tämän edustajalle luovutettavaa kirjallista todistusta jonka tarkempi sisältö on säädetty Valtioneuvoston asetuksessa yksityisistä turvallisuuspalveluista (534/2002), otin asian johdosta 25.3.2007 sähköpostitse uudelleen yhteyttä Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Erkki Savolaiseen ja tiedustelin mitä mieltä hän on yllä olevasta Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun menettelystä ja aikooko hän ryhtyä asiassa jatkotoimenpiteisiin.

Sähköpostitse 30.3.2007 saamani Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Erkki Savolaisen vastauksen mukaan julkishallinnossa opettajilla ja terveydenhoitoalalla sekä puolustusvoimissa käytetään työtodistuksia / palvelutodistuksia. Koska kuitenkin työskentelin Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa tietohallintopäällikkönä enkä siis edellä mainituissa tehtävissä ja koska myös laki kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003) mainitsee ainoastaan työtodistuksen, olin sitä mieltä että Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun olisi tullut lähettää minulle korjattu työtodistus, kuten Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Erkki Savolainen oli kehotuksessaan määrännyt, eikä palvelutodistusta. Käymämme puhelinkeskustelun 5.4.2007 perusteella Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Erkki Savolainen oli ottanut yhteyttä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluun ja pyytänyt heitä lähettämään minulle uuden todistuksen työtehtävistäni työtodistuksen nimellä.

Lopulta sain 5.4.2007 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta postitse vaatimukseni mukaisesti korjatun työtodistuksen, jossa mainittiin myös työsuhteeni päättymisen syy (irtisanoutuminen).

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun rehtorina toimi Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastajan Erkki Savolaisen kehotuksen (dnro 79/31/2007, päivätty 9.3.2007) käsittelyn aikana Vesa Saarikoski. Hän myös allekirjoitti kehotuksen seurauksena saamani palvelutodistuksen ja korjatun työtodistuksen. Olin saanut Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta erään version palvelutodistuksesta jo tammikuussa 2003 toimistosihteeri Hilkka Ronkaisen allekirjoittamana ja lähettämänä. Palvelutodistus oli tulostettu palkkajärjestelmästä ja siihen ei sisältynyt arviota ja työsuhteen päättymisen syytä. Arvio ja työsuhteen päättymisen syy tuli esittää työtodistuksessa.

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aikaisessa vanhassa työtodistuksessani ajalle 15.4.2002-2.1.2003 työtaitoni ja käytökseni on arvioitu seuraavasti: työtaito kiitettävä, ahkeruus kiitettävä ja käytös kiitettävä. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aikaisessa korjatussa työtodistuksessani ajalle 15.4.2002-2.1.2003 työtaitoni ja käytökseni on arvioitu seuraavasti: työtaito kiitettävä ja käytös kiitettävä.

Lähetin Nokia Oyj:n henkilöstöosaston työntekijän Tarja Valliuksen 23.3.2007 allekirjoittaman korjatun Nokia Networksin aikaisen työtodistukseni 26.3.2007 postitse tiedoksi sekä Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastaja Jukka Kurjelle että Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Erkki Savolaiselle.

Myöhemmin havaitsin, että Nokia Networksin aikaisessa korjatussa työtodistuksessani esiintyy ainakin kaksi kirjoitusvirhettä. Ilmeisesti sitä ei ole oikoluettu.

Keskustelin puhelimitse 5.4.2007 Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Erkki Savolaisen kanssa siitä, miten työpaikkakiusaamistapauksissa asiaa tutkitaan. Onko tällöin aloitteen tekijänä työsuojelupiiri (vai jokin muu taho). Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Erkki Savolaisen mukaan Itä-Suomen työsuojelupiirin johto oli linjannut asian siten, että koska työsuhteeni oli jo päättynyt niin he eivät tule asiaa hoitamaan. Lisäksi Itä-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Erkki Savolaisen mukaan asiaan vaikuttava työturvallisuuslaki (738/2002) tuli voimaan vasta vuoden 2003 alussa (1.1.2003).

1) Koska kuitenkin minulla ei ollut vaihtoehtoja vaan minun oli terveyteni takia pakko irtisanoutua Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun palveluksesta, ja

2) koska työturvallisuuslain (738/2002) voimaantulon aikana 1.1.2003 virkasuhteeni Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluun oli vielä voimassa, ja

3) koska osa minuun kohdistuneesta häirinnästä sekä muusta epäasiallisesta kohtelusta (mm. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aikaisen työtodistukseni ja ohjaamani Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun opiskelijan opinnäytetyön osalta) tapahtuivat työturvallisuuslain (738/2002) voimaantulon jälkeen tammi-helmikuussa 2003, ja

4) koska minuun kohdistunutta Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa tapahtunutta työpaikkakiusaamista on tutkittu mm. rikoslain (39/1889) 47 luvun 1 §:n mukaisena työturvallisuusrikoksena (työturvallisuuslaki 28 §) ja 21 luvun 5 §:n mukaisena pahoinpitelynä, ja

5) koska tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittama työpaikkakiusaamista koskeva esitutkinta (6140/R/4433/05) on puutteellinen, virheellinen ja lainvastainen johtuen ilmeisesti siitä, että tapaukseeni liittyy myös vakavia poliisirikoksia,

tulisi Itä-Suomen työsuojelupiirin olla aktiivisesti mukana minuun kohdistuneen työpaikkakiusaamisen tutkinnassa. Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) (ja myös sitä edeltävän lain) mukaan työsuojeluviranomaisilla ja tarkastajilla on tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus mm. työpaikalla olevan materiaalin osalta. Lisäksi heillä on työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 2 luvun 4 §:n mukaan oikeus keskustella työpaikalla työskentelevien tai siellä olevien henkilöiden kanssa kahden kesken tai todistajien läsnä ollessa ja saada heiltä tehtäväänsä varten tarpeellisia tietoja ja työsuojeluviranomaisen valvontaan kuuluvissa säännöksissä häneltä edellytettyjä asiakirjoja. Minulla tätä oikeutta ei ole.

Edelleen työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 8 luvun 50 §:n mukaan "Jos on todennäköisiä perusteita epäillä, että on tehty työsuojeluviranomaisen valvottavana olevassa laissa tai rikoslain (39/1889) 47 luvussa rangaistavaksi säädetty teko, työsuojeluviranomaisen on tehtävä siitä ilmoitus poliisille esitutkintaa varten" ja mainittua tekoa koskevassa "esitutkinnassa on työsuojeluviranomaiselle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Virallisen syyttäjän on varattava työsuojeluviranomaiselle tilaisuus lausunnon antamiseen ennen syyteharkinnan päättämistä. Asiaa tuomioistuimessa suullisesti käsiteltäessä työsuojeluviranomaisella on läsnäolo- ja puheoikeus".

Lähteet

1. Muistiinpanot 2007
2. Kirje Uudenmaan työsuojelupiiriin (dnro 286/31/2007), päivätty 12.2.2007
3. Täydennys kirjeeseen Uudenmaan työsuojelupiiriin (dnro 286/31/2007), päivätty 13.2.2007
4. Täydennys kirjeisiin Uudenmaan työsuojelupiiriin (dnro 286/31/2007), päivätty 19.2.2007
5. Nokia Networks, Investing in People and Incentives 1999-2001
6. Sähköposti Nomination in MPC Product Portfolio Management, päivätty 7.4.2000
7. Curriculum Vitae liitteenä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun tietohallintopäällikön virkaa koskevaan työpaikkahakemukseen, päivätty 27.12.2001
8. Uudenmaan työsuojelupiirin selvitys (dnro 286/31/2007), päivätty 20.2.2007
9. Nokia Employment Certificate 1.12.1997-12.4.2002 (korjattu ehdotus) 7.3.2007
10. Nokia Employment Certificate 1.12.1997-12.4.2002 (korjausvaatimukset) 8.3.2007
11. Nokia Employment Certificate 1.12.1997-12.4.2002 (korjattu versio), päivätty 23.3.2007
12. Kirje Itä-Suomen työsuojelupiiriin (dnro 79/31/2007), päivätty 21.2.2007
13. Täydennys kirjeeseen Itä-Suomen työsuojelupiiriin (dnro 79/31/2007), päivätty 28.2.2007
14. Itä-Suomen työsuojelupiirin kehotus (dnro 79/31/2007), päivätty 9.3.2007
15. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun palvelutodistus 15.4.2002-2.1.2003, päivätty 20.3.2007
16. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun työtodistus 15.4.2002-2.1.2003 (korjattu versio), päivätty 4.4.2007
17. Työsuojelupiirit - Työtodistus (23.4.2007): www.tyosuojelu.fi
18. Metsäntutkimuslaitoksen työtodistus 18.7.1994-30.11.1997, päivätty 30.11.1997
19. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
20. Hallituksen esitykset: www.eduskunta.fi
21. Sähköpostikirjeenvaihto


Uudenmaan työsuojelupiiriin ja Itä-Suomen työsuojelupiiriin osoitettujen kirjeiden (dnro 286/31/2007 ja dnro 79/31/2007) kirjoitushetkellä Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin mm. seuraavaa:

Työsopimuslain (55/2001) 6 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan "Työsuhteen päättyessä työntekijällä on oikeus saada pyynnöstään työnantajalta kirjallinen todistus työsuhteen kestosta ja työtehtävien laadusta. Työntekijän nimenomaisesta pyynnöstä todistuksessa on lisäksi mainittava työsuhteen päättymisen syy sekä arvio työntekijän työtaidosta ja käytöksestä. Työtodistuksesta ei saa ilmetä muuta kuin mitä sen sanamuodosta käy ilmi."

Työsopimuslain (55/2001) 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan "Työnantajalla on velvollisuus antaa työntekijälle työtodistus, jos sitä pyydetään 10 vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Todistusta työntekijän työtaidosta ja käytöksestä on kuitenkin pyydettävä viiden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä."

Työsopimuslain (55/2001) 13 luvun 11 §:n mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo mm. 6 luvun 7 §:n (työtodistus) säännöksiä, on tuomittava työsopimuslakirikkomuksesta sakkoon. Vastuu työnantajan ja tämän edustajan kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) 11 luvun 58 §:n 1 momentin mukaan "Viranhaltijalla on virkasuhteen päättyessä oikeus pyynnöstä saada työnantajalta kirjallinen todistus virkasuhteen kestoajasta ja tehtävien laadusta. Viranhaltijan nimenomaisesta pyynnöstä todistuksessa on lisäksi mainittava virkasuhteen päättymisen syy sekä arvio viranhaltijan työtaidosta, ahkeruudesta ja käytöksestä. Työtodistuksesta ei saa ilmetä muuta kuin mitä sen sanamuodosta käy ilmi."

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) 11 luvun 58 §:n 2 momentin mukaan "Työnantajalla on velvollisuus antaa viranhaltijalle työtodistus, jos sitä pyydetään kymmenen vuoden kuluessa virkasuhteen päättymisestä. Todistusta viranhaltijan työtaidosta, ahkeruudesta ja käytöksestä on kuitenkin pyydettävä viiden vuoden kuluessa virkasuhteen päättymisestä."

Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 8 luvun 50 §:n mukaan "Jos on todennäköisiä perusteita epäillä, että on tehty työsuojeluviranomaisen valvottavana olevassa laissa tai rikoslain (39/1889) 47 luvussa rangaistavaksi säädetty teko, työsuojeluviranomaisen on tehtävä siitä ilmoitus poliisille esitutkintaa varten" ja mainittua tekoa koskevassa "esitutkinnassa on työsuojeluviranomaiselle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Virallisen syyttäjän on varattava työsuojeluviranomaiselle tilaisuus lausunnon antamiseen ennen syyteharkinnan päättämistä. Asiaa tuomioistuimessa suullisesti käsiteltäessä työsuojeluviranomaisella on läsnäolo- ja puheoikeus".

Työsopimuslaki (55/2001) tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001, laki kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003) tuli voimaan 1 päivänä marraskuuta 2003 ja laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006) tuli voimaan 1 päivänä helmikuuta 2006.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös (a decision from The Deputy Prosecutor General)

Tein 20.2.2006 kantelun Suomen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskelle tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätöksestä olla aloittamatta poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa (06/04/RRA).

Kantelua tehdessäni en vielä varmuudella tiennyt (eikä minulla ollut asiasta kirjallisia todisteita) ovatko silloinen Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila sukulaisia tai tuttavia kuten poliisitutkintapyynnössäni olin epäillyt. Lisäksi minulla ei ollut käytettävissä kaikkea oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa (dnro 1268/1/07) esitettyä materiaalia. Edelleen vuoden 2002, kevään 2003 ja uudelleen syksystä 2004 eteenpäin sattuneita tapahtumia yritettiin (ja yritetään) peitellä, minua painostettiin (ja painostetaan) ja minua yritettiin (ja yritetään) estää ajamasta asiaani. Myöskään terveydentilani ei ollut riittävä asian selvittämiseksi enkä ollut tietoinen oikeasta menettelytavasta.

Totean apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskelle tekemässäni kantelussa että "Kiusaaminen ja henkinen painostaminen on edelleen jatkunut muutettuani 15.6.2005 Helsinkiin. Koko tapahtuman johdosta minulla epäillään tällä hetkellä jälkitraumaattisen stressin aiheuttamaa aivovauriota (ns. PTSD). Tarkemmat neurologiset tutkimukset jatkuvat 21.2.2006 [Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Haagan terveysaseman lääkärille varattu aika, ENMG-tutkimuksen tulokset ja jatkotutkimukset]. Vaurio voi olla pysyvä, jolloin epäilty pahoinpitely-rikos täyttäisi törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit". Myöhemmin on selvinnyt, että poliisitutkintapyynnössäni mainittu minuun kohdistettu pahoinpitely täyttää hallituksen esityksen HE 94/1993 vp mukaan Suomen rikoslain (39/1889) 21 luvun 6 §:n mukaisen törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit, koska

1) terveyttäni on vahingoitettu,

2) minulle on aiheutettu kipua,

3) olen sairastunut vakavasti,

4) minulle on aiheutettu kahdesti hengenvaarallinen tila,

5) olen saanut stressiperäisiä oireita,

6) olen voinut saada jälkitraumaattisen stressin aiheuttamia vaurioita ja

7) olen menettänyt työkykyni, ja

8) koska rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Suomen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskelle tekemässäni kantelussa vaadin, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske arvioi Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon tutkinnanjohtajan päätöksen olla aloittamatta poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa (06/04/RRA) uudelleen ja ryhtyy asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin asianmukaisen poliisitutkinnan suorittamiseksi epäilyn virka-aseman väärinkäytön, pahoinpitelyn, vapaudenriiston ja tietosuojaan liittyvien rikkomusten/rikosten osalta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken päätös (dnro 78/21706, päivätty 19.5.2006) on puutteellinen, virheellinen ja lainvastainen. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske toteaa päätöksessään (dnro 78/21706) että "Käytössäni on ollut Panhelaisen 20.2.2006 päivätty kantelukirjoitus liitteineen, joihin Rapon 6.2.2006 päivätty tutkinnanjohtajan päätös on sisältynyt. Rapolta ei ole erikseen pyydetty selvitystä".

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken päätöksen (dnro 78/21706, päivätty 19.5.2006) ovat allekirjoittaneet apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ja valtionsyyttäjä Anu Mantila.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske toteaa päätöksessään (dnro 78/21706) että "Esitutkintalain 2 §:n mukaan esitutkinta on toimitettava, kun on syytä epäillä, että rikos on tapahtunut" ja väittää, että "Kantelukirjoituksesta ei ilmene perusteita, joiden johdosta Valtakunnansyyttäjällä olisi syytä määrätä toimitettavaksi esitutkinta poliisimiesten tekemiksi epäiltyjen rikoksen osalta. Asiakirjoista ilmenee, että Panhelaisen tutkintapyyntö on Mikkelin poliisilaitoksella kirjattu sekalaisilmoitukseksi (S-ilmoitus) ja tutkintapyyntöön liittyvät asiakirjat on lähetetty Joensuun poliisilaitokselle S-ilmoituksena mahdollisia esitutkintatoimenpiteitä varten. Siten varsinainen esitutkinta koskien poliisimiehen epäiltyä virka-aseman väärinkäyttöä ei vielä ollut alkanut Mikkelin poliisilaitoksella".

Edelleen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske toteaa päätöksessään (dnro 78/21706) että "Valtakunnansyyttäjä ei valvo poliisin toimintaa. Keskeytetyn tutkinnan osalta Panhelainen on saattanut Joensuun poliisin menettelyn lääninpoliisiylitarkastajan tietoon asianmukaisia toimenpiteitä varten" ja väittää, että "Asia ei anna aihetta Valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin".

Lopuksi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske katsoo päätöksessään (dnro 78/21706) että "Asia jää kihlakunnansyyttäjä Rapon tutkinnanjohtajan päätöksen varaan".

Lähetin 2.11.2007 apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken päätöksessä (dnro 78/21706) esittelijänä toimineelle valtionsyyttäjä Anu Mantilalle sähköpostitse tiedustelun liittyen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken tekemään päätökseen (dnro 78/21706).

Kerron tiedustelussani valtionsyyttäjä Anu Mantilalle että poliisitutkintapyyntöni erillisessä liitteessä olen esittänyt perustellun syyn selvittää minuun kohdistuneen työpaikkakiusaamisen aikana Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksella työskennelleen silloisen rikoskomisario Jorma Alvilan ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvilan välistä sukulaisuus- tai tuttavuussuhdetta sekä siihen liittyvää mahdollista tietovuotoa ja yksityisyyteni loukkausta, jotka rikoksena täyttävät rikoslain (39/1889) 40 luvun 8 §:n mukaisen törkeän virka-aseman väärinkäyttämisen tai 40 luvun 7 §:n mukaisen virka-aseman väärinkäyttämisen, rikoslain (39/1889) 40 luvun 5 §:n mukaisen virkasalaisuuden rikkomisten ja/tai 40 luvun 5 §:n mukaisen tuottamuksellisten virkasalaisuuden rikkomisten, rikoslain (39/1889) 24 luvun 10 §:n mukaisen törkeän kunnianloukkauksen ja 24 luvun 9 §:n mukaisen kunnianloukkausten sekä rikoslain (39/1889) 24 luvun 8 §:n mukaisen yksityiselämääni loukkaavien tietojen levittämisten tunnusmerkit.

Edelleen kerron tiedustelussani valtionsyyttäjä Anu Mantilalle että poliisitutkintapyyntöni erillisessä liitteessä kerron mm. että minulla tuli Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvilan kanssa erimielisyyksiä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun ja Joensuun kaupungin tietotekniikan palvelukeskuksen välisen ATK-palveluja koskevan sisäisen sopimuksen sopimusneuvotteluiden aikana huhti-toukokuussa 2002 ja että samaan aikaan aloin epäilemään että olen tarkkailun ja telepakkokeinojen käytön kohteena. Kerron tiedustelussani valtionsyyttäjä Anu Mantilalle että poliisitutkintapyynnössäni epäilen, että Joensuun poliisi ja/tai keskusrikospoliisi ja/tai suojelupoliisi kertoivat yksityiselämääni liittyvistä asioista Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululle ja muille sivullisille ja että erityisesti epäilen, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila on vuotanut tietoja yksityiselämästäni muun muassa veljelleen Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvilalle, jota kautta tieto on vuotanut Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululle ja jonka seurauksena olen joutunut työpaikkakiusatuksi.

Lisäksi kerron tiedustelussani valtionsyyttäjä Anu Mantilalle että olen esittänyt poliisitutkintapyyntöni erillisessä liitteessä mm. kuvauksen 26.12.2004 tapahtuneesta vapauteni riistämisestä (putkaan järjestämisestä) sekä siihen liittyvistä poliisirikoksista ja muista rikoksista.

Tiedustelussani vaadin saada tietää seuraavaa:

1) Miksi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken päätöksessä (dnro 78/21706) ei ole otettu huomioon sitä, että poliisitutkintapyyntöni on kirjattu 23.1.2006 Kuopion seudun kihlakunnan poliisilaitoksella vastoin sekä sisäasiainministeriön määräystä SM-2005-01645/Ri-2 että Valtakunnansyyttäjänviraston ohjetta VKS:2005:1 (Dnro 22/31/05) ns. S-ilmoituksena eikä R-ilmoituksena vaikka se sisältää perusteltuja epäilyjä poliisirikoksista joita ei voi käsitellä rikesakkoasiana ja rangaistusmääräysmenettelyssä mm. Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen menettelyn, tutkinnanjohtaja rikoskomisario Kaarlo Häkkisen toiminnan, Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikön rikosylikomisario Jorma Alvilan toiminnan ja muiden poliisiviranomaisten toiminnan osalta?

2) Miksi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken päätöksessä (dnro 78/21706) ei ole otettu huomioon sitä, että tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätöksessä (06/04/RRA) ei ole rikoksesta epäiltynä merkitty selkeästi yksilöimääni Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvilaa, selkeästi yksilöimääni Mikkelin kihlakunnan poliisilaitosta ja selkeästi yksilöimääni Joensuun poliisia ja/tai keskusrikospoliisia ja/tai suojelupoliisia?

3) Miksi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken päätöksessä (dnro 78/21706) ei ole tutkittu sitä, että tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo ei ole päätöksessään (06/04/RRA) ottanut huomioon sitä, että tutkinnanjohtaja rikoskomisario Leevi Makkosen suorittama poliisirikoksiin liittyvä muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskeva esitutkinta (6140/S/12442/05) on puutteellinen, virheellinen ja esitutkintalain (449/1987) 14 §:n, esitutkintalain (449/1987) 16 §:n, esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/1988) 1 §:n sekä sisäasiainministeriön määräyksen SM-2005-01645/Ri-2 ja Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeen VKS:2005:1 (Dnro 22/31/05) vastainen ja tutkinnanjohtaja rikoskomisario Leevi Makkosen suorittama työpaikkakiusaamista koskeva esitutkinta (6140/R/4433/05) on puutteellinen, virheellinen ja esitutkintalain (449/1987) 16 §:n, esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/1988) 1 §:n, esitutkintalain (449/1987) 12 §:n, esitutkintalain (449/1987) 22 §:n 1 momentin, esitutkintalain (449/1987) 22 §:n 2 momentin sekä sisäasiainministeriön ohjeen SM-2002-691/Ri-2 vastainen?

4) Oliko valtionsyyttäjä Anu Mantila tietoinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskelle esittelyään tehdessään siitä, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila ovat veljeksiä?

5) Oliko valtionsyyttäjä Anu Mantila tietoinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskelle esittelyään tehdessään siitä, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila ovat sukulaisia tai tuttavia?

6) Jos valtionsyyttäjä Anu Mantila ei ollut tietoinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskelle esittelyään tehdessään siitä, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila ovat sukulaisia tai tuttavia niin miksi hän ei selvittänyt asiaa kuten olen poliisitutkintapyynnössäni vaatinut sekä epäillyt?

7) Oliko valtionsyyttäjä Anu Mantila tietoinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskelle esittelyään tehdessään siitä, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila on ja oli työpaikkakiusaamista koskevan esitutkinnan (6140/R/4433/05) aikana tutkinnanjohtaja rikoskomisario Leevi Makkosen esimies?

8) Puhelinkeskustelumme 31.10.2007 aikana valtionsyyttäjä Anu Mantila oli kertonut, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken päätökseen (dnro 78/21706) ei ole kirjattu kaikkia niitä asioita joita päätöksen tekemisessä on tutkittu. Mitä nämä kirjaamattomat asiat ovat?

Valtionsyyttäjä Anu Mantila toteaa 5.11.2007 päivätyssä vastauksessaan että "Esittämienne kysymysten johdosta viittaan apulaisvaltakunnansyyttäjän ao. päätökseen" ja katsoo, että "Päätöksestä ilmenevät asiat , jotka päätöksellä on ratkaistu eli Panhelaisen apulaisvaltakunnansyyttäjän päätöksessä yksilöity, virheelliseksi väittämänne menettely" sekä toteaa, että "Päätöksessä myös todetaan ettei tänne toimittamastanne kantelukirjoituksesta ilmene, seikkoja joiden johdosta valtakunnansyyttäjällä olisi syytä määrätä toimitettavaksi esitutkinta epäilemienne poliisirikosten osalta" ja että "Asiassa ei siis ole suoritettu lisätutkimuksia vaan se on ratkaistu toimittamanne aineiston pohjalta. Esittelijänä ei minulla ole ollut mitään muuta tietoa asiasta kuin se, mikä ilmenee päätöskohdasta "selvitys". En ole katsonut tarpeelliseksi hankkia asiassa lisäselvitystä".

Edelleen valtionsyyttäjä Anu Mantila toteaa 5.11.2007 päivätyssä vastauksessaan että "Valtakunnansyyttäjä ei valvo hallinnollisesti poliisin toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei valtakunnansyyttäjällä ole toimivaltaa ratkaista poliisimiesten menettelyyn kohdistuvia kanteluita. Valtakunnansyyttäjä valvoo tutkinnanjohtajan toimintaa hallinnollisesti vain silloin kun tutkinnanjohtajana asiassa toimii syyttäjä" ja väittää, että "Mikäli katsotte että poliisi on menetellyt rikollisesti teidän tulee omalla vastuullanne tehdä rikosilmoitus poliisista. Tänne toimittamanne aineiston perusteella syytä esitutkinnan käynnistämiseen ei ole".

Valtionsyyttäjä Anu Mantila ei vastannut tiedustelussani esittämiini kysymyksiin.

Valtionsyyttäjä Anu Mantila ei ole apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskelle esittelyään tehdessään pyytänyt minulta eikä tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapolta eikä Mikkelin kihlakunnan poliisilaitokselta eikä Joensuun poliisilta ja/tai keskusrikospoliisilta ja/tai suojelupoliisilta Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksen (Dnro 10/03/06) 21 §:n mukaisesti tarpeellisia tietoja ja selvityksiä.

Suomen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on päätöksessään (dnro 78/21706) arvioinut tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätöksen olla aloittamatta poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa (06/04/RRA) uudelleen ilman että hän on pyytänyt asiasta tarpeellisia lisätietoja ja selvityksiä eikä ole ryhtynyt asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin lainmukaisen esitutkinnan suorittamiseksi.

Lähteet

1. Muistiinpanot 2005-2007
2. Kantelu apulaisvaltakunnansyyttäjälle, päivätty 20.2.2006
3. Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös (dnro 78/21706), päivätty 19.5.2006
4. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
5. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut: www.oikeusasiamies.fi
6. Sisäasiainministeriön julkaisut: www.intermin.fi
7. Valtakunnansyyttäjänviraston määräykset ja ohjeet: www.vksv.oikeus.fi
8. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestys (Dnro 10/03/06): VKSV@om.fi
9. Valtionsyyttäjälle lähetetty tiedustelu liittyen apulaisvaltakunnansyyttäjän päätökseen (dnro 78/21706), päivätty 2.11.2007
10. Valtionsyyttäjän vastaus liittyen apulaisvaltakunnansyyttäjän päätökseen (dnro 78/21706), päivätty 5.11.2007
11. Sähköpostikirjeenvaihto


Apulaisvaltakunnansyyttäjälle tekemäni kantelun käsittelyn aikana Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin ja sisäasiainministeriön määräyksissä ja ohjeissa sekä Valtakunnansyyttäjänviraston määräyksissä ja ohjeissa todettiin mm. mitä blogini kohdassa "Poliisitutkintapyyntö (a police investigation request)" kerrotaan. Erityisesti Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin ja sisäasiainministeriön määräyksissä ja ohjeissa sekä Valtakunnansyyttäjänviraston määräyksissä ja ohjeissa todettiin seuraavaa:

Yleisistä syyttäjistä annetun lain (199/1997) 5 §:n 1 momentin mukaan "Yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena on valtakunnansyyttäjän johtama valtakunnansyyttäjänvirasto."

Yleisistä syyttäjistä annetun lain (199/1997) 4 §:n mukaan "Valtakunnansyyttäjän tehtävänä on: 1) syyttäjäntoiminnan yleinen johtaminen ja kehittäminen sekä syyttäjien valvonta; 2) syyttäjäntehtävät niissä asioissa, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat tai jotka hän ottaa käsiteltävikseen; 3) rikoslain 1 luvussa tai muussa laissa tarkoitettujen syytemääräysten antaminen; sekä 4) syyttäjien edustaminen korkeimmassa oikeudessa."

Valtakunnansyyttäjänvirastosta annetun asetuksen (209/1997) 1 §:n 2 momentin mukaan "Sen lisäksi, mitä valtakunnansyyttäjän tehtävistä ja toimivallasta säädetään yleisistä syyttäjistä annetussa laissa (199/1997), valtakunnansyyttäjän tulee ylimpänä syyttäjänä edistää ja valvoa syyttäjäntoiminnan laillisuutta ja yhdenmukaisuutta sekä joutuisuutta taloudellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta."

Yleisistä syyttäjistä annetun lain (199/1997) 6 §:n mukaan "Valtakunnansyyttäjän sijaisena toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltäväkseen kuuluvat asiat."

Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksen (Dnro 10/03/06) 7 §:n mukaan "Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, jotka koskevat: 1) syyttäjälaitoksen yleistä hallintoa; 2) syyttäjäntoiminnan valvontaa; 3) sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003) 24 §:ssä tarkoitettua syyteoikeutta; 4) paikallissyyttäjille annettavia syyttäjänmääräyksiä ja rikoslain 1 luvun nojalla annettavia syytemääräyksiä; 5) kanteluita syyttäjien ratkaisuista ja menettelystä; 6) rangaistusmääräysasioiden valvontaa ja siitä johtuvia toimenpiteitä; ja 7) poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten esitutkinnan johtamiseen liittyviä määräyksiä".

Yleisistä syyttäjistä annetun lain (199/1997) 7 §:n mukaan "Valtakunnansyyttäjänvirastossa on valtionsyyttäjiä, joilla on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa. Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Valtionsyyttäjän tehtävänä on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Valtionsyyttäjä toimii syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin säädetä tai määrätä".

Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksen (Dnro 10/03/06) 21 §:n mukaan "Valtionsyyttäjä, ylitarkastaja, koulutussuunnittelija ja tarkastaja toimivat esittelijöinä. Valtakunnansyyttäjä voi määrätä muunkin virkamiehen esittelijäksi. Esittelijät hankkivat asioiden valmistelua ja ratkaisemista varten tarpeellisia tietoja ja selvityksiä."

Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/1988) 1 §:n 1 momentin mukaan "Kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava."

Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/1988) 1 §:n 2 momentin mukaan "Ilmoitus kirjataan merkitsemällä esitutkinnan toimittamista varten tarvittavat tiedot tapahtumasta ja asianosaisista. Jos ilmoitus on puutteellinen, on ilmoituksen tekijää kehotettava täydentämään sitä."

Esitutkintalain (449/1987) 14 §:n 2 momentin mukaan "Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkintaa johtaa kuitenkin aina virallinen syyttäjä lukuun ottamatta rikesakkoasiana ja rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita."

Sekä sisäasiainministeriön määräyksen SM-2005-01645/Ri-2 että Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeen VKS:2005:1 (Dnro 22/31/05) mukaan "Tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä päättää esitutkinnan aloittamisesta tai toimittamatta jättämisestä, johtaa ja ohjeistaa tutkintaa, sekä määrää tarvittavista lisäselvityksistä että esitutkinnan päättämisestä".

Esitutkintalain (449/1987) 2 §:n mukaan "Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty."

Sekä sisäasiainministeriön määräyksen SM-2005-01645/Ri-2 että Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeen VKS:2005:1 (Dnro 22/31/05) mukaan "Esitutkintalain esitöiden mukaan varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä ei vaadita. Se, onko rikos tehty, selviää yleensä vasta tutkinnassa".

Esitutkintalain (449/1987) 12 §:n mukaan "Asianosaisen pyytämät kuulustelut ja muut tutkintatoimenpiteet on suoritettava, jos asianosainen osoittaa, että ne saattavat vaikuttaa asiaan, ja jollei niistä aiheudu asian laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia."

Lääninpoliisiylitarkastajan ratkaisu (a decision from The Chief Inspector of The Provincial Police)

Tein 16.2.2006 vastineen Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaiselle tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittamasta työpaikkakiusaamista koskevasta esitutkinnasta (6140/R/4433/05) ja tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätöksestä olla aloittamatta poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa (06/04/RRA).

Vastinetta tehdessäni en vielä varmuudella tiennyt (eikä minulla ollut asiasta kirjallisia todisteita) ovatko silloinen Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila sukulaisia tai tuttavia kuten poliisitutkintapyynnössäni olin epäillyt. Lisäksi minulla ei ollut käytettävissä kaikkea oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa (dnro 1268/1/07) esitettyä materiaalia. Edelleen vuoden 2002, kevään 2003 ja uudelleen syksystä 2004 eteenpäin sattuneita tapahtumia yritettiin (ja yritetään) peitellä, minua painostettiin (ja painostetaan) ja minua yritettiin (ja yritetään) estää ajamasta asiaani. Myöskään terveydentilani ei ollut riittävä asian selvittämiseksi enkä ollut tietoinen oikeasta menettelytavasta.

Totean Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaiselle tekemässäni vastineessa että "Kiusaaminen ja henkinen painostaminen on edelleen jatkunut muutettuani 15.6.2005 Helsinkiin. Koko tapahtuman johdosta minulla epäillään tällä hetkellä jälkitraumaattisen stressin aiheuttamaa aivovauriota (ns. PTSD). Tarkemmat neurologiset tutkimukset jatkuvat 21.2.2006 [Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Haagan terveysaseman lääkärille varattu aika, ENMG-tutkimuksen tulokset ja jatkotutkimukset]. Vaurio voi olla pysyvä, jolloin epäilty pahoinpitely-rikos täyttäisi törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit". Myöhemmin on selvinnyt, että poliisitutkintapyynnössäni mainittu minuun kohdistettu pahoinpitely täyttää hallituksen esityksen HE 94/1993 vp mukaan Suomen rikoslain (39/1889) 21 luvun 6 §:n mukaisen törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit, koska

1) terveyttäni on vahingoitettu,

2) minulle on aiheutettu kipua,

3) olen sairastunut vakavasti,

4) minulle on aiheutettu kahdesti hengenvaarallinen tila,

5) olen saanut stressiperäisiä oireita,

6) olen voinut saada jälkitraumaattisen stressin aiheuttamia vaurioita ja

7) olen menettänyt työkykyni, ja

8) koska rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaiselle tekemässäni vastineessa vaadin, että Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen ryhtyy asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin lainmukaisen poliisitutkinnan suorittamiseksi työpaikkakiusaamisen, pahoinpitelyn, kunnianloukkauksen ja putkassa pitämisen osalta.

Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaisen ratkaisu (ISLH-2005-02505/Tu-411, päivätty 24.2.2006) on puutteellinen, virheellinen ja lainvastainen. Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen katsoo ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että poliisin lääninjohto on toimivaltainen vain kirjeeni paikallispoliisin toimivaltaa koskevissa asioissa. Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaisen ratkaisun (ISLH-2005-02505/Tu-411) mukaan esitutkinnan suorittaminen kuuluu kulloinkin kyseessä olevassa asiassa toimivaltaisen paikallispoliisin tai poliisin erityisyksikön tehtäviin.

Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaisen ratkaisun (ISLH-2005-02505/Tu-411, päivätty 24.2.2006) ovat allekirjoittaneet Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen ja komisario Ari Hynönen.

Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen katsoo ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että "Ilmoituksesta 6480/S/11832/05 ilmenee, että olitte pyytänyt Mikkelin poliisia tutkimaan, oletteko ollut esitutkinnassa taikka poliisitutkinnan kohteena, ja onko teihin kohdistettu pakkokeinolaissa tarkoitettuja telepakkokeinoja" ja katsoo, että "Rikoskomisario Kaarlo Häkkisen suorittamassa Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen tiedostojen tarkastuksessa ei ollut löytynyt yhtään teitä koskevaa asiaa" vaikka olen poliisitutkintapyynnössäni halunnut vastauksen 12 kysymykseen (jotka sisältävät mm. minuun kohdistetut sekä poliisilain että pakkokeinolain mukaiset telepakkokeinojen käytöt) sekä vaatinut selvittämään minuun kohdistunutta työpaikkakiusaamista ja Joensuun poliisin ja/tai keskusrikospoliisin ja/tai suojelupoliisin toimintaa.

Suomen eduskunnan oikeusasiamiehen selvityksen (apulaisoikeusasiamies Ilkka Raution kannanotto, eoae 1844/2003, päivätty 13.5.2005) mukaan ns. keskitetty SALPA-järjestelmä (salaisten pakkokeinojen asiankäsittelyjärjestelmä), johon on keskitetty sekä poliisi- että pakkokeinolain mukaiset salaiset pakkokeinot, on otettu käyttöön 1.11.2004 (teknisen tarkkailun pöytäkirjojen osalta 1.1.2005). Ennen SALPA-järjestelmän käyttöönottoa salaisten pakkokeinojen raportoinnissa on havaittu puutteita. Vasta SALPA-järjestelmän käyttöönoton myötä poliisin ylijohto ei enää aikaisempaan tapaan ole valvonnassaan keskeisesti riippuvainen poliisiyksiköiden sisäasiainministeriöön lähettämistä paperimuotoisista pöytäkirjoista. Sisäasiainministeriön kertomuksen salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä vuodelta 2005 (SM-2006-00425/Ri-2, päivätty 28.3.2006) mukaan Itä-Suomen lääninhallituksen poliisiosaston osalta "Poliisilaitosten suorittama salaisten pakkokeinojen käytön valvonta toteutuu osana yksikön omavalvontaa, joka on järjestetty poliisin lääninjohdon ohjeistamalla ja hyväksymällä tavalla" sekä keskusrikospoliisissa mm. tulosyksikön päällikön velvollisuutena on valvoa salaisten pakkokeinojen käyttämistä ko. tulosyksikössä. Sisäasiainministeriön kertomuksen salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä vuodelta 2005 (SM-2006-00425/Ri-2, päivätty 28.3.2006) mukaan suojelupoliisi käyttää keskusrikospoliisin ylläpitämää SALPA-järjestelmää vastaavaa ns. kahdennettua SALPA-järjestelmää, johon Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksella tuskin on pääsyä.

Poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 a §:n mukaan "Poliisi voi, silloin kun se on välttämätöntä tarkkailun, teknisen tarkkailun, valeoston, peitetoiminnan ja tietolähdetoiminnan paljastumisen estämiseksi, käyttää harhauttavia tai peiteltyjä tietoja, tehdä ja käyttää harhauttavia tai peiteltyjä rekisterimerkintöjä sekä valmistaa ja käyttää vääriä asiakirjoja". Poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 b §:n mukaan ainoastaan harhauttavat tai peitellyt rekisterimerkinnät on oikaistava sen jälkeen, kun oikaisu ei enää vaaranna tiedonhankinnan tarkoitusta tai rikoksen esitutkintaa taikka kun ne eivät enää ole välttämättömiä tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi.

Tutkinnanjohtaja Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Kaarlo Häkkisen suorittaman muuta tutkintaa koskevan esitutkinnan (6480/S/11832/05) ja tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittaman poliisirikoksiin liittyvän muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskevan esitutkinnan (6140/S/12442/05) osalta Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen toteaa, että "Koska tutkintapyyntönne sisälsi väitteen poliisin syyllistymisestä rikesakko- tai sakkoasiana käsiteltävää rikkomusta vakavampaan rikokseen, olisi tutkintapyyntönne tullut lähettää asiassa toimivaltaisen poliisirikosten tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän ratkaistavaksi, onko tältä osin käynnistettävä esitutkinta. Tutkintapyyntönne johdosta teille ei olisi saanut antaa salaisia pakkokeinoja koskevia tietoja. Mainitun moitittavan menettelyn oli todennut kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo 6.2.2006 antamassaan päätöksessä numero 06/04/RRA".

Tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittaman työpaikkakiusaamista koskevan esitutkinnan (6140/R/4433/05) osalta Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen toteaa ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että "Suoritetun esitutkinnan osalta on todettavissa selkeä näkemysero teidän ja tutkinnanjohtajan välillä" ja väittää, että "Ratkaisevaa esitutkinnassa suoritettavien tutkintatoimenpiteiden osalta on tutkinnanjohtajan kanta. Näkemykseni mukaan tutkinnanjohtaja rikoskomisario Leevi Makkonen on ratkaisullaan päätynyt oikeaan lopputulokseen".

Tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätöksen (06/04/RRA) olla aloittamatta poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa osalta Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen toteaa ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että "Poliisin lääninjohto ei ole toimivaltainen tarkastelemaan kihlakunnansyyttäjä Rapon 6.2.2006 poliisirikosten tutkinnanjohtajana tekemää päätöstä olla aloittamatta esitutkintaa poliisirikosepäilyn osalta".

Vapauteni riistämisen (26.12.2004 tapahtuneen putkaan järjestämisen) osalta Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen katsoo ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että "Mitä tulee putkassa oloonne 26-27.12.2004 välisenä yönä Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksella, on asiakirjojen mukaan todettavissa, että olette jo saanut komisario Kimmo Wetterstrandin 7.3.2005 laatiman asiaa koskevan selvityksen" ja väittää, että "Selvityksen mukaan teidät oli otettu kiinni poliisilain 20:3 §:n perusteella, ja poliisin toiminta oli ollut asiallista ja lainmukaista. Minulla ei ole mitään syytä kyseenalaistaa Wetterstrandin teille antaman selvityksen asianmukaisuutta ja luotettavuutta".

Lopuksi Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen katsoo ratkaisussaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) että "Telepakkokeinojen käytöstä ilmoittamisesta on säädetty pakkokeinolain 5a luvun 11 §:ssä, ja poliisimiehen epäillyksi tekemän rikoksen tutkinnanjohtajuudesta on säädetty esitutkintalain 14 §:ssä" ja toteaa, että "Kiinnitän rikoskomisario Kaarlo Häkkisen huomiota kyseisten lainkohtien sisältöön vastaisen varalle. Tämän kanteluratkaisun lisäksi asianne ei aiheuta muita toimenpiteitä poliisin lääninjohdon taholta".

Telepakkokeinojen (mukaan lukien tekninen tarkkailu) käytöstä ilmoittamisesta on säädetty poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 §:ssä ja pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 11 §:ssä sekä täsmennetty Suomen eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa (apulaisoikeusasiamies Ilkka Raution kannanotto, eoak 137/2004, päivätty 16.12.2004).

Soitin 31.7.2007 puhelimitse Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaiselle. Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen väitti, että hän ei ollut tietoinen tehdessään ratkaisuaan (ISLH-2005-02505/Tu-411) siitä, että silloinen Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila ovat veljeksiä. Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen ei ollut myöskään selvittänyt edellä mainittua sukulaisuussuhdetta vaikka olin poliisitutkintapyynnössäni sitä vaatinut sekä epäillyt.

Puhelinkeskustelumme 31.7.2007 aikana Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen ei muistanut sitä kuinka silloisen Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvilan ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvilan välinen sukulaisuussuhde olisi vaikuttanut hänen ratkaisuunsa (ISLH-2005-02505/Tu-411). Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen oli kuitenkin ollut tietoinen siitä, että silloinen Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila oli työpaikkakiusaamista koskevan esitutkinnan (6140/R/4433/05) aikana tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen esimies.

Lähteet

1. Muistiinpanot 2005-2007
2. Vastine lääninpoliisiylitarkastajalle, päivätty 16.2.2006
3. Lääninpoliisiylitarkastajan ratkaisu (ISLH-2005-02505/Tu-411), päivätty 24.2.2006
4. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
5. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut: www.oikeusasiamies.fi
6. Sisäasiainministeriön julkaisut: www.intermin.fi
7. Valtakunnansyyttäjänviraston määräykset ja ohjeet: www.vksv.oikeus.fi
8. Sähköpostikirjeenvaihto


Lääninpoliisiylitarkastajalle tekemäni vastineen käsittelyn aikana Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin ja sisäasiainministeriön määräyksissä ja ohjeissa sekä Valtakunnansyyttäjänviraston määräyksissä ja ohjeissa todettiin mm. mitä blogini kohdassa "Poliisitutkintapyyntö (a police investigation request)" kerrotaan. Erityisesti Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin sekä sisäasiainministeriön määräyksissä ja ohjeissa todettiin seuraavaa:

Poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 5 §:n mukaan poliisin lääninjohtona on lääninhallituksen poliisiosasto ja sen tehtävänä on muun muassa suunnitella, kehittää ja johtaa poliisitointa läänissä.

Poliisin hallinnosta annetun asetuksen (158/1996) 2 §:n mukaan "Poliisin lääninjohdon tehtävänä on poliisin hallinnosta annetussa laissa säädetyn tehtävän toteuttamiseksi erityisesti: 1) paikallispoliisin voimavarojen suuntaaminen; 2) toiminnan ohjaus ja valvonta; sekä 3) paikallispoliisin toiminnan johtovastuun järjestäminen. Poliisin lääninjohtona toimivan poliisiosaston päällikkönä on osastopäällikkö, lääninpoliisijohtaja."

Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/1988) 1 §:n 1 momentin mukaan "Kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava."

Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/1988) 1 §:n 2 momentin mukaan "Ilmoitus kirjataan merkitsemällä esitutkinnan toimittamista varten tarvittavat tiedot tapahtumasta ja asianosaisista. Jos ilmoitus on puutteellinen, on ilmoituksen tekijää kehotettava täydentämään sitä."

Esitutkintalain (449/1987) 2 §:n mukaan "Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty."

Esitutkintalain (449/1987) 14 §:n mukaan "Esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja. Tutkinnanjohtajana on pakkokeinolain (450/87) 1 luvun 6 §:ssä mainittu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Erityisestä syystä saa tutkinnanjohtajana olla poliisin toimittamassa esitutkinnassa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli ja muun viranomaisen toimittamassa esitutkinnassa virkamies, jolle tämä oikeus on lailla erikseen annettu" ja "Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkintaa johtaa kuitenkin aina virallinen syyttäjä lukuun ottamatta rikesakkoasiana ja rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita".

Sisäasiainministeriön ohjeen SM-2002-691/Ri-2 mukaan "Asianosaisen pyytämistä tutkintatoimenpiteistä päättää esitutkinnan aikana tutkinnanjohtaja. Kun asia on siirretty syyttäjälle, niistä päättää syyttäjä".

Esitutkintalain (449/1987) 12 §:n mukaan "Asianosaisen pyytämät kuulustelut ja muut tutkintatoimenpiteet on suoritettava, jos asianosainen osoittaa, että ne saattavat vaikuttaa asiaan, ja jollei niistä aiheudu asian laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia."

Poliisilain (493/1995) 3 luvun 33 §:n mukaan poliisimiehen on teknisen tarkkailun, televalvonnan tai telekuuntelun päätyttyä ilmoitettava toimenpiteestä sen kohteena olleelle henkilölle, jollei ilmoittaminen vaaranna tiedonhankinnan tarkoitusta tai rikoksen esitutkintaa.

Pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 11 §:n 2 momentin mukaan: "Kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi tai esitutkinta muuten on päätetty lopettaa, epäillylle on ilmoitettava häneen kohdistetuista tässä luvussa tarkoitetuista pakkokeinoista. Jollei asiassa ole päätetty tutkinnan lopettamisesta tai asiaa saatettu syyttäjän harkittavaksi vuoden kuluttua pakkokeinon käytön lopettamisesta, pakkokeinon käytöstä on viimeistään tällöin ilmoitettava epäillylle. Tuomioistuin voi tutkinnanjohtajan esityksestä tärkeästä tutkinnallisesta syystä päättää, että ilmoitus saadaan tehdä myöhemmin tai että se saadaan jättää tekemättä."

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisun (eoak 137/2004, päivätty 16.12.2004) mukaan "Perustuslain 118 §:n mukainen jokaisen oikeus vaatia virkamiestä vastuuseen toimistaan jää vaille merkitystä, jos kohde ei edes tiedä, että hänen yksityisyyteensä on puututtu".

Poliisitutkintapyyntö (a police investigation request)

Tein tapahtumien johdosta ensimmäisen kanteluni Suomen eduskunnan oikeusasiamiehelle (dnro 2403) 14.9.2004. Tein tapahtumien johdosta toisen kanteluni Suomen eduskunnan oikeusasiamiehelle (dnro 1066) 5.4.2005. Koska eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio ei ratkaisuissaan 9.11.2004 ja 28.4.2005 ryhtynyt toimenpiteisiin, tein 15.7.2005 Mikkelin kihlakunnan poliisilaitokselle osoitetun poliisitutkintapyynnön yksityiselämääni koskevien tietojen ilmaisemisesta sivullisille ja muille tutkinnan ulkopuolisille sekä kokemastani kiusaamisesta ja henkisestä painostamisesta.

Poliisitutkintapyyntöni kattaa sekä työpaikkakiusaamisen että poliisiviranomaisten toiminnan.

Epäiltyinä rikoksina poliisitutkintapyynnössäni on mainittu pahoinpitely ja kunnianloukkaus. Lisäksi asiaan liittyvät mm. työturvallisuusrikos, virkavelvollisuuden rikkominen, työsopimuslakirikkomukset, törkeät virka-aseman väärinkäyttämiset ja/tai virka-aseman väärinkäyttämiset, vaaran aiheuttamiset, pelastustoimen laiminlyönnit, näpistys, laiton uhkaus, lievä vahingonteko, niskoittelu poliisia vastaan, vapaudenriisto tai tuottamuksellinen vapaudenriisto, törkeät petoksen yritykset ja/tai petoksen yritykset, väärennys tai törkeä väärennys, törkeä väärennys tai väärennys, törkeä petos tai petos, kotirauhan rikkominen, virkavelvollisuuden rikkomiset ja/tai tuottamukselliset virkavelvollisuuden rikkomiset, henkilörekisteririkokset, henkilörekisteririkkomukset, törkeät tietoliikenteen häirinnät ja/tai tietoliikenteen häirinnät, virkasalaisuuden rikkomiset ja/tai tuottamukselliset virkasalaisuuden rikkomiset, salassapitorikokset ja/tai salassapitorikkomukset, törkeä kunnianloukkaus ja yksityiselämääni loukkaavien tietojen levittämiset. Tarkemmat rikosnimikkeet täsmentyvät esitutkinnan aikana.

Koska terveyttäni on vahingoitettu, minulle on aiheutettu kipua, olen sairastunut vakavasti, minulle on aiheutettu kahdesti hengenvaarallinen tila, olen saanut stressiperäisiä oireita, olen voinut saada jälkitraumaattisen stressin aiheuttamia vaurioita ja olen menettänyt työkykyni ja koska rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, täyttää poliisitutkintapyynnössäni mainittu minuun kohdistettu pahoinpitely hallituksen esityksen HE 94/1993 vp mukaan Suomen rikoslain (39/1889) 21 luvun 6 §:n mukaisen törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit.

Koska minulle on aiheutettu ja aiheutetaan voimakasta ruumiillista ja henkistä kärsimystä saadakseen minut tai muun henkilön tunnustamaan tai antamaan tietoja, rangaistakseen minua jostakin minun tai jonkun muun tekemästä tai tekemäksi epäillystä teosta ja/tai pelotellakseen tai pakottaakseen minua tai muuta henkilöä, täyttävät poliisitutkintapyynnössäni mainitut ja siihen liittyvät sekä Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemissäni kanteluissa (dnro 1268/1/07 ja dnro 1223/1/2009) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle tekemässäni valituksessa ja myöhemmissä täydennyksissä kuvatut ja täydennetyt minuun kohdistetut teot ja rikokset Suomen rikoslain (39/1889) 11 luvun 9 a §:n mukaisen kidutuksen tunnusmerkit.

Poliisitutkintapyynnössäni olen yksilöinyt ne henkilöt, jotka tulisi ottaa tarkempiin poliisikuulusteluihin sen selvittämiseksi onko henkilöille tuomittava tai määrättävä rangaistukseen verrattava seuraamus (rikoksesta epäillyt), ja ne henkilöt, jotka tulisi ottaa tarkempiin poliisikuulusteluihin todistajan asemassa kuultavaksi.

Olen täydentänyt edellä mainittua kuulusteltavien listaa Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa (dnro 1268/1/07).

Kuulustelut tulisi tehdä henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulustellen.

Tutkinnanjohtaja Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Kaarlo Häkkisen suorittama muuta tutkintaa koskeva esitutkinta (6480/S/11832/05, päivätty 21.7.2005) on puutteellinen, virheellinen ja lainvastainen. Poliisitutkintapyynnössäni kuvatuista poliisirikoksista ja ns. salaisten pakkokeinojen (mm. telepakkokeinojen) väärinkäytöksistä olisi pitänyt Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksella kirjata ns. R-ilmoitus, jonka tutkinnanjohtajana olisi pitänyt olla esitutkintalain (449/1987) 14 §:n 2 momentin sekä sisäasiainministeriön määräyksen SM-2005-01645/Ri-2 ja Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeen VKS:2005:1 (Dnro 22/31/05) mukaisesti virallinen syyttäjä, ja käynnistää asiassa syytä epäillä -perusteella poliisirikoksia koskeva esitutkinta.

Koska esitutkintalain (449/1987) 14 §:n 2 momentin mukaan "Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkintaa johtaa kuitenkin aina virallinen syyttäjä lukuun ottamatta rikesakkoasiana ja rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita", tein 1.8.2005 Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen menettelystä kantelun sekä Suomen eduskunnan oikeusasiamiehelle (dnro 2256) että poliisiylijohtajalle. Kanteluissani pyydän, että eduskunnan oikeusasiamies ja poliisiylijohtaja ryhtyvät asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin lainmukaisen poliisitutkinnan suorittamiseksi.

Sisäasiainministeriön poliisiosaston poliisiylitarkastaja Jouni Välkki lähetti Itä-Suomen lääninhallituksen poliisiosaston Joensuun alueelliseen palveluyksikköön osoittamassa kirjeessään (SM-2005-2278/Ti-2, päivätty 3.8.2005) kanteluni edelleen Itä-Suomen läänin poliisin lääninjohdon käsiteltäväksi.

Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksella on kirjattu 17.8.2005 poliisitutkintapyynnöstäni Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen sinne siirtämänä poliisirikoksiin liittyvä muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskeva esitutkinta (6140/S/12442/05). Sain Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen tutkintailmoituksen (6140/S/12442/05, päivätty 17.8.2005) ja tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittaman poliisirikoksiin liittyvän muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskevan esitutkinnan päätökset (6140/S/12442/05, päivätty 17.8.2005) kirjallisesti tiedoksi vasta 1.8.2007. Tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittama poliisirikoksiin liittyvä muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskeva esitutkinta (6140/S/12442/05) on puutteellinen, virheellinen ja lainvastainen. Tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkonen on lähettänyt 17.8.2005 minua koskevat asiakirjat telefaksilla Suomen eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan Elisa Kalinille. Tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittaman poliisirikoksiin liittyvän muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskevan esitutkinnan päätökset (6140/S/12442/05, päivätty 17.8.2005) on ilmoitettu 18.8.2005 Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaiselle.

Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen lähetti Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänvirastolle poliisirikostutkintaa koskevan kirjeen (ISLH-2005-02505/Tu-411, päivätty 26.8.2005), jonka mukaan Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen oli kehottanut Joensuun kihlakunnan poliisilaitosta kirjaamaan työpaikkakiusaamista koskevan rikosilmoituksen sekä käynnistämään siltä osin esitutkinnan. Kirjeessään (ISLH-2005-02505/Tu-411) Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen toteaa muun muassa että "Kun tutkintapyyntö käsittää väitteen poliisin syyllistymisestä rikokseen, pyydän poliisirikosten tutkinnanjohtajana toimivaa syyttäjää ratkaisemaan onko tältä osin erikseen käynnistettävä esitutkinta" ja että "Poliisilaitoksella suoritettava esitutkinta työpaikkakiusaamisesta ja poliisirikosepäily liittyvät siinä määrin toisiinsa, että tosiasiallinen epäily poliisirikoksen olemassa olosta on ehkä saatavissa vasta työpaikkakiusaamista koskevan esitutkinnan edistymisen myötä. Pyydän kuitenkin jo tässä vaiheessa asiakirjoihin perustuvan syyttäjän näkemyksen asiasta". Lopuksi Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakainen toteaa kirjeessään (ISLH-2005-02505/Tu-411) että "Panhelaisen tutkintapyyntö on lääninhallituksessa kirjattu kanteluna. Asian käsittelyä täällä jatketaan kun ratkaisunne asiasta on käytettävissäni", ja edelleen, että "Eduskunnan oikeusasiamiehen viraston kanssa on sovittu, että asian käsittely siellä päätetään ja asia ratkaistaan lääninhallituksen poliisiosastolla".

Suomen eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemääni kanteluun saamassani vastauksessa (dnro 2256/4/05, päivätty 31.8.2005) apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio päätti, ettei asiaani ryhdytä tutkimaan eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa, koska se on vireillä toisessa viranomaisessa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio katsoi, että "Oikeusasiamies ei voi määrätä miten viranomaisen on ratkaistava sen käsiteltäväksi saatettu asia eikä muutoinkaan vaikuttaa jossakin viranomaisessa vireillä olevan asian ratkaisuun". Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio totesi, että "Mikäli tarvetta asian tutkintaan on vielä lääninhallituksen ratkaisun jälkeen, voitte kääntyä uudelleen oikeusasiamiehen puoleen. Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että oikeusasiamies ei voi muuttaa tai kumota viranomaisten ratkaisuja". Suomen eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vastauksen (dnro 2256/4/05, päivätty 31.8.2005) on antanut tiedoksi oikeusasiamiehensihteeri Mikko Eteläpää.

Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksella on kirjattu 22.9.2005 työpaikkakiusaamista koskeva tutkintailmoitus (6140/R/4433/05) rikosnimikkeellä työturvallisuusrikos (työturvallisuuslaki 28 §). Tapahtuma-ajaksi on merkitty Ma 15.04.2002 - Pe 03.01.2003 ja paikkakunnaksi on merkitty 167/Joensuu. Asianomistajana on Panhelainen, Mika Petri. Asiassa tutkinnanjohtajana on toiminut Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkonen ja tutkijoina J. Konttinen ja T. Savolainen. Poliisitutkintapyyntöni on jätetty Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen Pasilan poliisipiiriin 15.7.2005. Tutkintailmoituksen (6140/R/4433/05) ilmoitusajaksi on merkitty Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Kaarlo Häkkisen toimesta 20.7.2005 eli sama päivä jolloin poliisilain (493/1995) uudistus tuli voimaan mm. 3 luvun 33 a §:n osalta liittyen poliisin oikeuteen käyttää harhauttavia tai peiteltyjä tietoja, tehdä ja käyttää harhauttavia tai peiteltyjä rekisterimerkintöjä sekä valmistaa ja käyttää vääriä asiakirjoja tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi. Myöhemmin 10.12.2005 tutkintailmoituksen (6140/R/4433/05) rikosnimikkeitä on täsmennetty seuraavasti: työturvallisuusrikos (työturvallisuuslaki 28 §), virkavelvollisuuden rikkominen, kunnianloukkaus ja pahoinpitely (muulla yksityisellä paikalla).

Lopullisessa esitutkinnan päätöksissään (6140/R/4433/05, päivätty 2.1.2006) tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkonen katsoo, että "Tutkinnassa ei ole ilmennyt näyttöä siitä, että työpaikkakiusaamista ja siihen liittyviä rikoksia olisi tapahtunut" ja että "Tapaukseen ei liity rikosta ja sen tutkinta lopetetaan saattamatta asiaa syyteharkintaan(esitutkintalaki 43§ 2 mom 1 kohta)". Tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittama työpaikkakiusaamista koskeva esitutkinta (6140/R/4433/05) on erityisen puutteellinen, virheellinen ja lainvastainen johtuen ilmeisesti siitä, että tapaukseeni liittyy myös vakavia poliisirikoksia. Todellisuudessa asiaa ei ole tutkittu lainkaan. Tutkintaa pitkitettiin kunnes osa rikosten syyteoikeuksista vanhentui.

Tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittamassa työpaikkakiusaamista koskevassa esitutkinnassa (6140/R/4433/05) ei ole tutkittu yhtäkään poliisitutkintapyynnössäni kuvattua Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aikaisiin työtehtäviini liittyvää virkavirheen teettämistapausta, ei ole tutkittu lainkaan Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta saamaani työtodistukseen liittyvää epäasiallista kohtelua ja lainvastaisuutta työsuhteeni päättymisen syyn osalta eikä ole tutkittu lainkaan ohjaamaani ja tarkastamaani Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun opiskelijan opinnäytetyöhön liittyvää lainvastaisuutta, häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua.

Tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittamassa työpaikkakiusaamista koskevassa esitutkinnassa ei ole tutkittu lainkaan yhtäkään Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta irtisanoutumiseni jälkeistä tapahtumaa eikä minusta levitettyjä valheellisia tietoja ja vihjauksia, jotka täyttävät rikoksena rikoslain (39/1889) 24 luvun 9 §:n mukaisen kunnianloukkauksen, 24 luvun 8 §:n mukaisen yksityiselämääni loukkaavan tiedon levittämisen ja 24 luvun 10 §:n mukaisen törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkit, eikä viranomaisten sekä muiden kuin viranomaisten toimintaa salassapitoon liittyvien rikosten/rikkomusten osalta eikä kiusaamiseen ja henkiseen painostamiseen osallistuneiden henkilöiden toimintaa pahoinpitelyn ja törkeän pahoinpitelyn osalta.

Tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittamassa työpaikkakiusaamista koskevassa esitutkinnassa (6140/R/4433/05) ei ole noudatettu poliisitutkintapyynnössäni yksilöityä kuulusteltavien listaa.

Kuulustelupöytäkirjojen mukaan:

1) Työturvallisuusrikoksen osalta on kuulusteltu todistajan asemassa olevana Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun työsuojeluvaltuutettu Marja-Leena Rautiaista ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun rehtori Pentti Maljojokea.

2) Työpaikkakiusaamisen osalta on kuulusteltu todistajan asemassa olevana Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun talousjohtaja ja työsuojelupäällikkö Eero Elsistä, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun rehtorin sihteeriä Pia-Liisa (Pia) Hakulista ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun Rehtorin toimiston toimistosihteeri Ulla Kalliota.

3) Työturvallisuusrikoksen (työpaikkakiusaaminen, työturvallisuuslaki 28 §) osalta ketään ei ole kuulusteltu rikoksesta epäillyn asemassa olevana.

4) Virkavelvollisuuden rikkomisen osalta ketään ei ole kuulusteltu rikoksesta epäillyn tai todistajan asemassa olevana.

5) Kunnianloukkauksen osalta on kuulusteltu rikoksesta epäillyn asemassa olevana blogini kohdassa "Työhistoria: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu (job history: North Karelia Polytechnic)" mainittua entistä ystävääni ja tuttavaani Pekka Istoa ja todistajan asemassa olevana ainoastaan erästä entistä tuttavaani Hannu Kyllöstä.

6) Pahoinpitelyn osalta ketään ei ole kuulusteltu rikoksesta epäillyn tai todistajan asemassa olevana.

Tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittamassa työpaikkakiusaamista koskevassa esitutkinnassa (6140/R/4433/05) ei ole kuulusteltu yhtäkään Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun työntekijää rikoksesta epäillyn asemassa olevana eikä yhtäkään poliisitutkintapyynnössäni yksilöityä jutun näytön kannalta keskeistä todistajaa.

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun toimintakertomuksen 2002 mukaan Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu toimi vuonna 2002 Joensuun kaupungin ylläpitämänä liikelaitoksena, jonka yleistä hallintoa ja taloutta hoitivat Joensuun kaupunginhallituksen alaisena johtokunta ja rehtori, ja jossa johtokunta vastasi ammattikorkeakoululle asetettujen toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutumisesta. Ammattikorkeakoulun opetushallintoon kuuluvat asiat ratkaistiin ammattikorkeakouluhallituksessa, jonka puheenjohtajana toimi rehtori. Keskushallinnossa toimi Rehtorin toimisto, johon oli keskitetty strategisesti tärkeät ammattikorkeakoulun johtamisen ja ulkoisten toimintojen tehtävät. Rehtorin ja ammattikorkeakouluhallituksen apuna ja toimintoja yhteen sovittavana elimenä toimi rehtorin johtama ammattikorkeakoulun johtoryhmä.

Vuonna 2002 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun rehtorina toimi Pentti Maljojoki, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun johtoryhmän edustajana ammattikorkeakouluhallituksessa toimi apulaisrehtori Raimo Saarelainen ja hänen henkilökohtaisena varajäsenenään toimi talousjohtaja Eero Elsinen. Ammattikorkeakouluhallituksen sihteerinä toimi kehittämisjohtaja Lasse Neuvonen. Rehtorin toimistossa työskentelivät rehtori Pentti Maljojoki, apulaisrehtori Raimo Saarelainen, talousjohtaja Eero Elsinen, kehittämisjohtaja Lasse Neuvonen, rehtorin sihteeri Pia Hakulinen, toimistosihteeri Ulla Kallio, markkinointisihteeri Salli Soininen ja erikoissuunnittelija vs. Pekka Auvinen.

Rikoslain (39/1889) 9 luvussa säädetään oikeushenkilön rangaistusvastuusta. Rikoslain (39/1889) 9 luvun 2 §:ssä todetaan, että "Oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi" sekä "Yhteisösakkoon tuomitaan, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen". Hallituksen esityksen HE 53/2002 vp mukaan kyseessä oleva oikeushenkilön rangaistusvastuu ulotettiin koskemaan työturvallisuusrikosta rikoslain uudistuksen yhteydessä, joka tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2003.

Työnantajan tai tämän edustajan menettelyn vastuun kohdentumisesta säädetään rikoslain (39/1889) 47 luvun 7 §:ssä, jonka mukaan "Tässä luvussa rangaistavaksi säädetystä työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen".

Rikoslain (39/1889) 15 luvun 2 §:n mukaan "Oikeushenkilön lakimääräinen edustaja, jota esitutkinnassa kuulustellaan tämän oikeushenkilön rangaistusvastuuta selvitettäessä, rinnastetaan rikoksesta epäiltyyn".

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa tapahtuneen ja minuun kohdistuneen työpaikkakiusaamisen osalta työnantajana (ja rikoslain mukaan oikeushenkilönä) on Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja rikoksesta epäiltyinä ovat sen lakisääteiseen toimielimiin tai muuhun johtoon kuuluvat taikka siinä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävät poliisitutkintapyynnössäni mainitut ja Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa (dnro 1268/1/07) täydennetyt Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun työntekijät. Lisäksi rikoksesta epäiltyinä on Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun osalta kaksi muuta henkilöä.

Poliisitutkintapyynnössäni olen yksilöinyt rikoksesta epäillyn asemassa kuultaviksi 6 henkilöä ja todistajan asemassa kuultaviksi 14 henkilöä.

Tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittamassa työpaikkakiusaamista koskevassa esitutkinnassa (6140/R/4433/05) kuulustelut on suoritettu puutteellisesti ja vastoin sisäasiainministeriön ohjetta SM-2002-691/Ri-2. Kuulustelluilta on ainoastaan kirjattu kertomus siitä olenko joutunut työpaikkakiusaamisen ja/tai kunnianloukkauksen kohteeksi.

Työpaikkakiusaamisesta todistajana kuulusteltu talousjohtaja Eero Elsinen kieltää asian. Työsuojelupäällikkönä hän oli vuonna 2002 työnantajan edustaja työsuojelun yhteistoimintaan liittyvissä asioissa. Työturvallisuusrikoksesta todistajana kuulusteltu työsuojeluvaltuutettu Marja-Leena Rautiainen kertoo puhelimitse 10.10.2005 kuultuna seuraavaa: "Olin vuonna 2002 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun työsuojeluvaltuutettuna. Ainoastaan tiesin nimeltä Mika Panhelaisen. Mika Panhelainen eikä kukaan muukaan henkilö ei ole ottanut mitään yhteyttä minuun sellaisesta asiasta että Panhelainen olisi joutunut työpaikkakiusatuksi. Sellaisesta asiasta en ole kuullut mitään". Työsuojeluvaltuutettuna Marja-Leena Rautiainen oli vuonna 2002 työntekijöiden edustaja työsuojelun yhteistoimintaan liittyvissä asioissa. En ottanut yhteyttä työsuojeluvaltuutettu Marja-Leena Rautiaiseen Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa minuun kohdistuneen työpaikkakiusaamisen osalta koska sairastuin vakavasti työpaikkakiusaamisen seurauksena ja kykenin käsittelemään vuoden 2002 aikaisia ja sen jälkeisiä tapahtumia vasta vuoden 2004 syksyllä jolloin tein ensimmäisen kanteluni eduskunnan oikeusasiamiehelle (dnro 2403). En ollut myöskään tietoinen oikeasta menettelytavasta. Lisäksi asiaan liittyy mm. poliisirikoksia ja muita virkamiesten tekemiä rikoksia.

Edelleen kuulustelupöytäkirjojen mukaan kuulustelut on suoritettu kaikkien muiden henkilöiden paitsi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun rehtorin Pentti Maljojoen osalta vastoin esitutkintalain (449/1987) 22 §:ää puhelimitse. Tällöin rikoslain (39/1889) 15 luvun 2 §:n mukainen perätön lausuma viranomaismenettelyssä ei rikoksena täyty mikäli todistajan tai asiantuntijan asemassa kuulusteltu on antanut väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä on salannut siihen kuuluvan seikan.

Esitutkintalain (449/1987) 22 §:n 2 momentin mukaan kuulusteltaessa rikoksesta epäiltyä puhelimitse siitä ei saa aiheutua haittaa ja se ei saa vaarantaa tutkinnan luotettavuutta. Lisäksi edellytyksenä on että "asia on merkitykseltään vähäinen eikä epäilty kiistä rikosilmoituksen oikeellisuutta tai että kysymyksessä on aikaisemmin suoritetun kuulustelun vähäinen täydentäminen". Esitutkintamateriaalin perusteella blogini kohdassa "Työhistoria: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu (job history: North Karelia Polytechnic)" mainittua entistä ystävääni ja tuttavaani Pekka Istoa on kuulusteltu puhelimitse rikoksesta epäillyn asemassa olevana, jolloin hän toteaa 14.-16.12.2002 aikaisista tapahtumista mm. seuraavaa: "Muistan sen, että Pekka Isto kävi joulukuussa 2002 asunnollani kylässä. En muista mitään keskustelujen yksityiskohdista ko. ajankohdasta."

Työpaikkakiusaamista koskevan esitutkinnan alussa olisi pitänyt noudattaa poliisitutkintapyynnössäni yksilöityä kuulusteltavien listaa. Kuulustelut olisi tullut tehdä henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulustellen. Poliisitutkintapyynnössäni mainitut ja siihen liittyvät sekä Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa (dnro 1268/1/07) kuvatut ja täydennetyt rikokset olisi tullut tutkia.

1) Koska Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkonen on toiminut tutkinnanjohtajana poliisirikoksiin liittyvässä muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskevassa esitutkinnassa (6140/S/12442/05) vaikka poliisitutkintapyyntöni mukaisesti rikoksesta epäiltynä on muun muassa Joensuun poliisi sekä sen henkilöstöä ja erityisesti yksilöimäni hänen esimiehensä Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila,

on luottamus tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen puolueettomuuteen vaarantunut ja tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkonen on ollut esitutkintalain (449/1987) 16 §:n 1 momentin 4) tai 6) kohdan nojalla selkeästi esteellinen suorittaessaan poliisirikoksiin liittyvää muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskevaa esitutkintaa (6140/S/12442/05).

1) Koska Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkonen on toiminut tutkinnanjohtajana myös poliisirikoksiin liittyvässä muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskevassa esitutkinnassa (6140/S/12442/05) vaikka rikoksesta epäiltynä on muun muassa Joensuun poliisi ja sen henkilöstöä, ja

2) koska Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkonen on toiminut tutkinnanjohtajana työpaikkakiusaamista koskevassa esitutkinnassa (6140/R/4433/05) vaikka hänen suorittamansa esitutkinta (6140/R/4433/05) ja poliisirikosepäily liittyvät olennaisesti toisiinsa siten, että poliisitutkintapyynnössäni olen epäillyt, että Joensuun poliisi ja/tai keskusrikospoliisi ja/tai suojelupoliisi on kertonut yksityiselämääni liittyvistä asioista Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululle ja muille sivullisille, ja erityisesti olen epäillyt tietovuodon ja yksityisyyteni loukkauksen sekä siihen liittyvien virka-aseman väärinkäyttämisten, salassapitoon liittyvien rikkomusten/rikosten, kunnianloukkausten ja yksityiselämääni loukkaavien tietojen levittämisten osalta että tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen esimies Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila on vuotanut tietoja yksityiselämästäni muun muassa veljelleen Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvilalle, jota kautta tieto on vuotanut Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululle ja jonka seurauksena olen joutunut työpaikkakiusatuksi,

on luottamus tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen puolueettomuuteen vaarantunut ja tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkonen on ollut esitutkintalain (449/1987) 16 §:n 1 momentin 6) kohdan nojalla selkeästi esteellinen suorittaessaan työpaikkakiusaamista koskevaa esitutkintaa (6140/R/4433/05).

Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaisen Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänvirastolle lähettämän poliisirikostutkintaa koskevan kirjeen (ISLH-2005-02505/Tu-411, päivätty 26.8.2005) perusteella Kuopion seudun kihlakunnan poliisilaitoksella on kirjattu 23.1.2006 muuta tutkintaa (poliisirikos) koskeva tutkintailmoitus (6360/S/30252/06), jonka mukaan "Panhelainen on pyytänyt Sisäasiainministeriön poliisiosastolle lähettämässään kirjeessä sitä ryhtymään toimenpiteisiin lainmukaisen poliisitutkinnan suorittamiseksi hänen ilmoittamassaan asiassa".

Kuopion seudun kihlakunnan poliisilaitoksen kirjaamassa tutkintailmoituksessa (6360/S/30252/06) tapahtuma-ajaksi on merkitty Ma 01.08.2005 ja paikkakunnaksi on merkitty 491/Mikkeli. Asianomistajana on Panhelainen, Mika. Asiassa tutkinnanjohtajana on toiminut Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo ja tutkijana Kuopion seudun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Lauri von Koch. Tutkintailmoituksen vastaanottajana on ollut Kuopion seudun kihlakunnan poliisilaitoksen rikosylikomisario Aulis Aho, joka on työskennellyt rikoskomisario Lauri von Kochin esimiehenä.

Kuopion seudun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Lauri von Kochin allekirjoittamassa esitutkinnan päätöksissä (6360/S/30252/06, päivätty 14.2.2006) todetaan epäiltyjen rikosten osalta seuraavaa:

1 Muu tutkinta
Ma 01.08.2005
Mikkeli
*poliisirikos*

"Ei rikosta
Poliisirikosasiassa tutkinnanjohtajana toimineen kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon erillinen kirjallinen päätös".

Tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon erillisessä kirjallisessa päätöksessä (06/04/RRA, päivätty 6.2.2006) rikoksesta epäillyksi on merkitty Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Kaarlo Häkkinen. Asianomistajana on Mika Petri Panhelainen ja tutkijana on Kuopion seudun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Lauri von Koch. Rikokseksi tai tapahtumaksi on merkitty virka-aseman väärinkäyttäminen (rikoslain 40 luvun 7 §). Päätöksessään (06/04/RRA) tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo päättää, että "Päätän olla aloittamatta esitutkintaa". Päätöksensä (06/04/RRA) perusteluissa tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo väittää, että "Ilmoitustietojen perusteella ei ole syytä epäillä rikosta tapahtuneen (Esitutkintalaki 2 §)". Tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo viittaa päätöksensä (06/04/RRA) perusteluihin ja katsoo, että "Edellisen johdosta katson, ettei asiassa ei ole tapahtunut poliisin tekemää rikosta, minkä johdosta tämän jutun tutkintaa ei aloiteta". Tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätös (06/04/RRA) olla aloittamatta poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa on puutteellinen, virheellinen ja lainvastainen.

Lähetin 24.8.2007 tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapolle sähköpostitse kyselyn liittyen hänen tekemäänsä tutkinnanjohtajan päätökseen (06/04/RRA) olla aloittamatta poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa. Kerron kyselyssäni 24.8.2007 että poliisitutkintapyyntöni erillisessä liitteessä olen esittänyt perustellun syyn selvittää minuun kohdistuneen työpaikkakiusaamisen aikana Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksella työskennelleen silloisen rikoskomisario Jorma Alvilan ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvilan välistä sukulaisuus- tai tuttavuussuhdetta sekä siihen liittyvää mahdollista tietovuotoa ja yksityisyyteni loukkausta.

Tehtyäni 14.9.2004 ensimmäisen kanteluni Suomen eduskunnan oikeusasiamiehelle (dnro 2403) Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Jorma Alvila ylennettiin rikosylikomisarioksi ja samalla Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäälliköksi.

Edelleen kerron kyselyssäni 24.8.2007 että huhti-toukokuussa 2002 aloin epäilemään että olen tarkkailun ja telepakkokeinojen käytön kohteena ja että poliisitutkintapyynnössäni epäilen, että Joensuun poliisi ja/tai keskusrikospoliisi ja/tai suojelupoliisi kertoivat yksityiselämääni liittyvistä asioista Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululle ja muille sivullisille ja että erityisesti epäilen, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila on vuotanut tietoja yksityiselämästäni muun muassa veljelleen Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvilalle, jota kautta tieto on vuotanut Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululle ja jonka seurauksena olen joutunut työpaikkakiusatuksi.

Lisäksi kerron kyselyssäni 24.8.2007 että olen esittänyt poliisitutkintapyyntöni erillisessä liitteessä mm. kuvauksen 26.12.2004 tapahtuneesta vapauteni riistämisestä (putkaan järjestämisestä) sekä siihen liittyvistä poliisirikoksista ja muista rikoksista.

Kyselyssäni 24.8.2007 vaadin saada tietää seuraavaa:

1) Miksi poliisirikoksia koskeva tutkintailmoitus (6360/S/30252/06) on kirjattu S-ilmoituksena eikä R-ilmoituksena?

2) Miksi tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätöksessä (06/04/RRA) ei ole rikoksesta epäiltynä kirjattuna Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvilaa? Miksi tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen toimintaa ei ole tutkittu lainkaan? Miksi Joensuun poliisin ja/tai keskusrikospoliisin ja/tai suojelupoliisin toimintaa ei ole tutkittu lainkaan?

3) Mitä esitutkinnan esitöitä tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo on suorittanut tehdessään päätöstään (06/04/RRA)?

4) Oliko tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo tietoinen tehdessään päätöstään (06/04/RRA) siitä, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila ovat veljeksiä?

5) Oliko tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo tietoinen tehdessään päätöstään (06/04/RRA) siitä, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila ovat sukulaisia tai tuttavia?

6) Jos tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo ei ollut tietoinen tehdessään päätöstään (06/04/RRA) siitä, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila ovat sukulaisia tai tuttavia niin miksi hän ei selvittänyt asiaa kuten olen poliisitutkintapyynnössäni vaatinut sekä epäillyt?

7) Oliko tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo tietoinen tehdessään päätöstään (06/04/RRA) siitä, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila on ja oli työpaikkakiusaamista koskevan esitutkinnan (6140/R/4433/05) aikana tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen esimies?

8) Päätöksessään (06/04/RRA) tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo väittää, että rikoskomisario Häkkinen on 31.10.2005 todennut esitutkinnan päätökset ratkaisussaan, ja että olen saanut Tietosuojavaltuutetun toimistosta 11.1.2005 vastauksen sekä eduskunnanoikeusasiamiehenvirastolta 5.4.2005 kirjeen, ja lopuksi tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo katsoo, että "Edellisen johdosta katson, ettei asiassa ei ole tapahtunut poliisin tekemää rikosta, minkä johdosta tämän jutun tutkintaa ei aloiteta". Ovatko edellä mainitut virheet tahallisia vai tuottamuksellisia?

Koska en ollut saanut tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapolta vastausta 24.8.2007 lähettämääni kyselyyn liittyen hänen tekemäänsä tutkinnanjohtajan päätökseen (06/04/RRA), soitin 14.9.2007 puhelimitse kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapolle ja kysyin milloin vastaus on odotettavissa. Kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo lupasi lähettää vastauksen syyskuun 2007 aikana.

Lopulta sain 12.10.2007 tutkinnanjohtaja kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapolta sähköpostitse ilmoituksen, jossa hän toteaa, että "ilmoitan, etten tule ennakkoilmoituksestani poiketen vastaamaankaan teidän yllä mainituuun tiedusteluunne".

Poliisitutkintapyynnössäni kuvatuista poliisirikoksista ja ns. salaisten pakkokeinojen (mm. telepakkokeinojen) väärinkäytöksistä olisi pitänyt jo Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksella kirjata ns. R-ilmoitus, jonka tutkinnanjohtajana olisi pitänyt olla esitutkintalain (449/1987) 14 §:n 2 momentin sekä sisäasiainministeriön määräyksen SM-2005-01645/Ri-2 ja Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeen VKS:2005:1 (Dnro 22/31/05) mukaisesti virallinen syyttäjä, ja käynnistää asiassa syytä epäillä -perusteella poliisirikoksia koskeva esitutkinta.

Tein Joensuun kihlakunnan poliisilaitokselta lähetetystä kadonneesta kirjeestä, joka sisälsi minulle osoitetun esitutkinnan päätökset (6140/S/12442/05) ja joka oli Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen toimistosihteeri Marja Pakariselta saamani tiedon mukaan postitettu minulle ykköspostina 17.8.2005 tai sitä seuraavana arkipäivänä, kirjallisen katoamistiedustelun asuinalueeni Helsingin Etelä-Haagan (Siwa Tunnelitie, 00320 Helsinki) postiin 1.8.2007. Koska postista saamassani katoamistiedustelulomakkeessa ei ollut asiakkaalle annettavaa tosite-osuutta, pyysin virkailija Laura Airaksiselta erillisen kuitin tekemästäni katoamistiedustelusta.

Koska en ollut saanut postista katoamistiedustelun vahvistusta, soitin 10.8.2007 puhelimitse Itella Oyj:n asiakaspalveluun. Katoamistiedusteluani ei oltu tallennettu postin tietojärjestelmiin. Virkailija Eija Kunnari kertoi laittavansa virkailija Laura Airaksiselle viestiä asiasta. Myöhemmin Juha Savolainen Haagan postin jakelusta otti minuun 13.8.2007 puhelimitse yhteyttä ja keskusteltuamme asiasta kehotti minua soittamaan hänelle seuraavan viikon alussa mikäli vahvistusta ei ole tullut. Soitin Juha Savolaiselle 23.8.2007 puhelimitse ja kerroin, että en ole vieläkään saanut tekemästäni katoamistiedustelusta vahvistusta. Juha Savolainen sanoi selvittävänsä asiaa.

Minulle soitettiin 23.8.2007 puhelimitse Itella Oyj:n lähetystentiedustelusta ja kerrottiin, että tekemäni katoamistiedustelu ei ollut heille saapunut. Puhelinkeskustelun aikana minulta kerättiin Joensuun kihlakunnan poliisilaitokselta lähetetystä kadonneesta kirjeestä tarvittavat tiedot ja ne tallennettiin postin tietojärjestelmiin. Lisäksi puhelinkeskustelun aikana sovittiin, että koska kirjeen postittamisesta on kulunut jo niin kauan aikaa, minulle lähetetään kirjallinen todistus siitä, että tapausta ei voida selvittää.

Itella Oyj:n asiakaspalautekeskuksesta saamassani 23.8.2007 päivätyssä vastauksessa (nro 200691096) katoamistiedusteluuni, joka koski esitutkinnan päätöksiä (6140/S/12442/05) sisältävää kirjettä, katsotaan, että "HUOM! Tapausta ei voida selvittää, koska lähetyksen postittamisesta on kulunut niin kauan."

Kuten tässä blogissa kerrotaan on minusta riippumattomasta syystä Helsinkiin muuttoni 15.6.2005 jälkeen kadonnut jo viisi asiaani liittyvää tärkeää kirjettä, tiedustelua tai pyyntöä. Jokaisen kadonneen kirjeen, tiedustelun tai pyynnön sisällössä on esiintynyt nimeni ja yhteystietoni: ensimmäisessä 17.-18.8.2005 minulle lähetetyssä kadonneessa kirjeessä oli sisältönä minulle osoitettu Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen esitutkinnan päätökset (6140/S/12442/05), toisessa 8.2.2006 lähettämässäni kadonneessa kirjeessä oli sisältönä tekemäni rekisteritietojen tarkastuspyyntö, kolmas kadonnut kirje oli ensimmäisestä kadonneesta kirjeestä 1.8.2007 tekemäni katoamistiedustelu, neljäs kadonnut kirje oli Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Haagan terveysaseman ylilääkärille 19.4.2008 lähettämästäni muistutukseni sisältävästä saantitodistuskirjeestä sen luovuttamiseen liittyvä minulle palautettava tosite ja viides kadonnut kirje oli neljännestä kadonneesta kirjeestä 2.5.2008 puhelimitse tekemäni selvityspyyntö.

Tilasin 9.2.2010 eräästä yrityksestä lähetyksen itselleni. Lähetyksen toimituspäivä oli alunperin viimeistään 16.2.2010, mutta lähettäjä ilmoitti minulle 12.2.2010 että todennäköisesti he eivät pysty toimittamaan tilaustani ilmoitetussa aikataulussa vaan 17.2.2010. Olin ilmoittanut lähettäjälle nimeni, toimitusosoitteen ja puhelinnumeroni. En ole halukas antamaan taloyhtiömme ovikoodia ulkopuolisille. Lähettäjä lähetti lähetyksen United Parcel Service (UPS) -huolintayrityksen kautta. Lähetyksen seurantaraportin mukaan lähetys (seurantanumero 1Z009F016861330319) on saapunut Helsinkiin 17.2.2010. UPS:n ohjeiden mukaan lähetys toimitetaan klo 9.00-19.00 välisenä aikana maanantaista perjantaihin eikä tarkkaa toimituskellonaikaa voida määritellä etukäteen. Odotin lähetystä 18.2.2010 ohjeiden mukaan toimitusosoitteessa. Lähetyksen seurannan mukaan UPS yritti toimittaa lähetyksen minulle ensimmäisen kerran 18.2.2010 klo 12.33. Taloyhtiömme ovikoodi ei ollut lähetyksen tuojan tiedossa ja lähetystä ei oltu voitu toimittaa minulle. Soitin 18.2.2010 klo 15.25 UPS:n asiakaspalvelunumeroon ja ilmoitin puhelinnumeroni, jotta voisin noutaa lähetyksen tuojalta kun hän seuraavan kerran yrittää toimittaa lähetystä toimitusosoitteeseen.

Minulle soitettiin 18.2.2010 klo 17.13 UPS:stä. Sovimme puhelinkeskustelun aikana että lähetys tuodaan minulle 19.2.2010 klo 10.00-12.00 välisenä aikana ja että lähetyksen tuoja soittaa minulle puhelimitse kun hän on taloyhtiömme ulko-ovella. Odotin lähetystä 19.2.2010 toimitusosoitteessa. Koska lähetystä ei oltu toimitettu minulle sovittuna aikana, soitin 19.2.2010 klo 13.06 UPS:n asiakaspalvelunumeroon ja ihmettelin asiaa. UPS:n asiakaspalvelija sanoi laittavansa viestin ajotietojärjestelmään jotta minuun otettaisiin yhteyttä ja sovittaisiin aika jolloin paketti toimitetaan toimitusosoitteeseen. UPS:n Heli-niminen asiakaspalvelija ei suostunut kertomaan sukunimeään. Odotin lähetystä edelleen. Lähetyksen seurantaan oli ilmaantunut 19.2.2010 klo 18.39 seuraava viesti: "HUONOT SÄÄOLOSUHTEET / TOIMITUS SIIRRETTY". Ilmatieteen laitoksen mukaan Helsingin Kumpulassa oli 19.2.2010 klo 18.50 lämpötila -14,2 °C, kosteus 86 %, koillistuulta 8 m/s ja puuska 12 m/s, tunnin sadekertymä 0,2 mm (18:00), lumen syvyys 66 cm, pilvistä (8/8) sekä näkyvyys 2 km. Liikennesään osalta ilmatieteen laitos oli antanut 19.2.2010 klo 18.30 varoituksen huonosta ajokelistä. Helsingin seudun joukkoliikenteen bussit kulkivat käsittääkseni melko normaalisti.

Odotin seuraavan kerran 22.2.2010 toimitusosoitteessa että UPS toimittaa lähetyksen minulle ja soittaa puhelimitse kuten olimme sopineet. En saanut koskaan puhelinsoittoa. Lähetyksen seurannan mukaan lähetystä ei oltu voitu toimittaa minulle 22.2.2010 klo 16.10 sillä perusteella, että vastaanottajan toimipiste oli suljettu kolmannella toimitusyrityksellä. Soitin 22.2.2010 klo 17.28 UPS:n asiakaspalvelunumeroon ja keskustelin asiakaspalvelija Markus Roposen kanssa. Asiakaspalvelija Markus Roposen mukaan puhelinsoitto asiakkaalle ei kuulu UPS:n palveluun. Olin odottanut turhaan kaksi päivää. Taloyhtiössämme oli käynnissä julkisivuremontti, josta on aiheutunut minulle blogini kohdassa "Vastoinkäymiset leviävät (adversities propagate)" kuvattuja häiriöitä. UPS:n ohjeiden mukaan mikäli kaikki kolme lähetyksen toimitusyritystä epäonnistuvat, UPS säilyttää lähetystä lähimmässä UPS-toimipaikassa viiden päivän ajan ennen sen palauttamista lähettäjälle. Jouduin lopulta noutamaan lähetyksen UPS:n asiakaspalvelupisteestä Vantaalta (UPS Customer Center - Helsinki, Niittytie 23, 01300 Vantaa). Sain lähetyksen itselleni vasta 23.2.2010. Lähettäjälle 24.2.2010 antamassani asiakasarvioinnissa olen kehottanut lähettäjää kiinnittämään huomiota toimituksen luotettavuuteen. Suomen Posti (Itella Oyj) mainostaa Kotipaketin osalta että he ottavat yhteyttä vastaanottajaan puhelimitse ja sopivat jakeluajankohdasta.

Postiliikennettäni, tietoliikenneyhteyksiäni sekä televiestintääni on häiritty ja häiritään. Epäilen, että tietokoneisiini on asennettu takaovi (backdoor, trapdoor) tai näppäinloki (keystroke logger). Lisäksi tekninen tarkkailu ulotettiin vakituiseen asuintilaani saakka. Tässä on hyödynnetty ja hyödynnetään hajasäteilyyn perustuvia tekniikoita.

Olen saanut edellä mainittuihin häiriöihin tekemiini selvityspyyntöihin vastauksia, joissa häiriöitä on vähätelty ja peitelty.

Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle on saatettava vireille kuuden kuukauden kuluessa lopulliseksi katsottavasta ratkaisusta. Sain Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisun oikeuskanslerille tekemääni kanteluun (dnro 1268/1/07) tiedoksi postitse 15.12.2009. Samaan aikaan kun olin tekemässä valitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle tapahtuivat mm. seuraavat tietoliikenneyhteyksiini liittyvät häiriöt:

Ostin 15.11.2009 DNA Oy:n verkkokaupan kautta dna Nettikaista 1M -mobiiliverkkoyhteyden ja DNA Kotimokkulan (Option GlobeSurfer III -mobiilireitittimen) kahden vuoden määräaikaisena sopimuksena. DNA Kotimokkulani vaihdettiin ensimmäisen kerran huollossa (Mobile World Communications Oy, RMA-numero 3096) joulukuussa 2009. Mobiiliverkkoyhteys ja DNA Kotimokkulat ovat toimineet aluksi moitteettomasti, mutta ajoittain tietoliikenneyhteyttäni on häiritty tai se on muuten katkeillut tai DNA Kotimokkuloiden toimintaa on häiritty tai DNA Kotimokkulat ovat olleet vikaantuneita. Tietoliikennehäiriöt ja DNA Kotimokkuloiden toimintahäiriöt ovat ajoittuneet minulle epäedulliseen aikaan. DNA Kotimokkulani on ollut poissa käytöstä 21.12.2009-30.12.2009 välisenä aikana ja alkaen 16.1.2010. Tietoliikenneyhteyksieni häirintää on esiintynyt aiemminkin. Ilmeisesti tässä on tarkoituksena painostaa minua. Olen kerännyt näistä tapahtumista näyttöä. Minulla on oikeus saada toimimattomista tietoliikenneyhteyksistä ja DNA Kotimokkuloiden toimintahäiriöistä myös korvausta.

Olen lähettänyt 23.1.2010 sähköpostitse DNA Oy:n asiakaspalveluun (asiakaspalvelu@dna.fi) korvausvaatimuksen toimimattomasta tietoliikenneyhteydestä ja DNA Kotimokkulan toimintahäiriöistä. Korvausvaatimuksessani 23.1.2010 annan tapahtumien kuvaukset liitetiedostoineen sekä esitän ajallisesti rahasummiltaan yksilöidyt vaatimukseni. Lisäksi haluan tietää mikä tietoliikenneyhteydessäni tai DNA Kotimokkulassani on vialla ja kuinka pitkään DNA Oy:ltä kestää kunnes mobiiliverkkoyhteyteni tulee toimintakuntoon. Jälkimmäistä häiriötä koskeva ensimmäinen vikailmoitus on tehty jo 16.1.2010. DNA Oy:n asiakaspalvelun automaattisen vastauksen 23.1.2010 mukaan "Toimihenkilöunionin laittoman työtaistelun vuoksi asiakaspalvelumme on tilapäisesti ruuhkautunut. Työtaistelusta huolimatta pyrimme palvelemaan asiakkaitamme mahdollisimman hyvin ja nopeasti. Viestiisi vastataan niin pian kuin se on mahdollista".

Käytin dna Nettikaista 1M -mobiiliverkkoyhteyttä matkapuhelimen kautta alkaen 24.1.2010. Tällöin vain yksi kotiverkon laitteista eli matkapuhelin ja/tai tietokone, johon matkapuhelin on liitetty USB-väylän kautta, sai yhteyden internettiin. Tietoliikenneyhteys oli hitaampi kuin käytettäessä DNA Kotimokkulaa. DNA Kotimokkulan IMEI-koodi on eri kuin matkapuhelimen IMEI-koodi.

Sain 29.1.2010 klo 15.00 tekstiviestin, jossa kerrottiin, että mobiiliverkkoyhteyttäni on käytetty vikailmoituksen jälkeen ja kysyttiin, että onko ongelma edelleen ajankohtainen. Lähetin 29.1.2010 sähköpostitse vastauksen DNA Oy:n tekniseen asiakastukeen (tekninenasiakastuki@dna.fi). Kerroin sähköpostissani 29.1.2010 että ongelma oli edelleen ajankohtainen ja että olen käyttänyt mobiiliverkkoyhteyttäni matkapuhelimeni kautta. DNA Kotimokkulan kautta tietoliikenneyhteyteni ei toimi. Sähköpostissani 29.1.2010 annoin tapahtumien kuvaukset liitetiedostoineen sekä pyysin soittamaan puhelimitse ongelman selvitystä varten. Koska minuun ei oltu otettu yhteyttä, soitin 1.2.2010 klo 8:46 DNA Oy:n asiakaspalveluun (puh. 044 144044) ja keskustelin asiakaspalvelija Marjanne Parviaisen kanssa ja pyysin DNA Oy:n teknisen asiakastuen puhelinnumeron. Sain puhelinnumeron 0600 305030.

Soitin 1.2.2010 klo 8:51 DNA Oy:n kiinteän verkon tekniseen asiakastukeen (puh. 0600 305030) ja keskustelin asiakaspalvelija Tuula Moilasen kanssa. Asiakaspalvelija Tuula Moilaselta saamani tiedon mukaan ongelman ratkaisu oli mennyt ylläpitoryhmälle ja he ottavat yhteyttä aikanaan.

Matkapuhelimeni vikaantui 2.2.2010 dna Nettikaista 1M -mobiiliverkkoyhteyden käytön aikana. Matkapuhelimeni oli vikaantumisen hetkellä kytketty tietokoneeseen. Tietoliikenneyhteys katkesi matkapuhelimen virransyötössä ilmenneiden ongelmien takia. Olen joutunut ostamaan uuden matkapuhelimen 2.2.2010. Lisäksi olen ostanut 3.2.2010 tietokoneeseen liitettävän erillisen 3.5G USB-modeemin mobiiliverkkoyhteyttä varten. Tietokoneeseen liitettävän erillisen 3.5G USB-modeemin IMEI-koodi on eri kuin DNA Kotimokkulan IMEI-koodi.

Sain 5.2.2010 klo 10.10 puhelinsoiton DNA Oy:n teknisestä asiakastuesta (puh. +358985686100). DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkysen mukaan vika oli DNA Kotimokkulassani, vaikka se toimi ennen kuin tietoliikenneyhteys katkesi ja vaikka DNA Kotimokkulani oli kertaalleen huollossa vaihdettu. DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkynen kehotti soittamaan DNA Kotimokkulan maahantuojan (Mobile World Communications Oy) puhelinnumeroon 0207410023 tai käymään DNA Kaupassa. Asiakaspalvelija Juha Tynkkynen oli saanut 29.1.2010 lähettämäni sähköpostin ja sen liitetiedostot. Asiakaspalvelija Juha Tynkkynen oli tietoinen siitä, että mitään muutoksia en ollut tehnyt DNA Kotimokkulani asetuksiin ja en ollut sammuttanut DNA Kotimokkulastani sähkövirtaa. Kerroin, että olin päivittänyt (30.-31.12.2009) DNA Kotimokkulaan uusimman ohjelmistoversion (R1A59) heti sen jälkeen kun sain DNA Kotimokkulan huollosta. Lisäksi kerroin, että DNA Kotimokkulani toimi päivityksen jälkeen kunnes tietoliikenneyhteys katkesi 16.1.2010. DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkysen mukaan IMEI-koodin perusteella voidaan estää tarvittaessa päätelaitteen toiminta, mutta hänen mielestään tässä tapauksessa niin ei ole tehty ja hän ei tarkistanut asiaa. Kun soitin vastapuhelun DNA Oy:n tekniseen asiakastukeen (puh. +358985686100), sain kuultavakseni äänitetyn viestin, jonka mukaan kyseessä olevaa puhelinnumeroa käytetään muun muassa toimeksiantoihin ja markkinointiin. Kyseessä olevaan puhelinnumeroon ei voi soittaa.

Yritin soittaa 5.2.2010 heti DNA Oy:n teknisen asiakastuen puhelinsoiton jälkeen DNA Oy:n asiakaspalveluun (puh. 044 144044), mutta automaattinen vastaaja kehotti soittamaan puhelinnumeroon 0861793580. Yritin soittaa kehotuksessa mainittuun puhelinnumeroon, mutta ensimmäisellä soittokerralla yhteys katkesi ennen puhelun muodostumista ja muilla soittokerroilla jonotusaika olisi muodostunut liian pitkäksi. Tämän jälkeen soitin 5.2.2010 klo 11.19 numerotiedusteluun 118 ja sain DNA Oy:n keskuksen puhelinnumeron tekstiviestitse (puh. +358440440). Yhdistäminen DNA Oy:n keskukseen ei onnistunut. Soitin 5.2.2010 klo 11.23 DNA Oy:n keskukseen, mutta he eivät löytäneet minulle soittanutta DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkystä. DNA Oy:n keskus yhdisti vikapalveluun. Keskustelin DNA Oy:n kiinteän verkon vikapalvelun asiakaspalvelija Tatu Mikkosen kanssa ja kerroin syyn miksi yritän tavoittaa DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkystä. DNA Oy:n kiinteän verkon vikapalvelun asiakaspalvelija Tatu Mikkonen lupasi välittää DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkyselle viestin, että hän vastaisi 29.1.2010 lähettämääni sähköpostiin. Tarvitsin DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkyseltä vastauksen 29.1.2010 lähettämääni sähköpostiin, jotta asia etenisi DNA Kaupassa.

Sain 5.2.2010 DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkyseltä sähköpostin, jossa hän pyysi, että "Kiitos yhteydenotosta. Valitettavasti en pysty suoraan muistamaan tapausta, johon viittasitte. Voitteko toimittaa meille tarvittavat tapausta koskevat tiedot, niin katsotaan, mitä asialle on tehtävissä."

Lähetin 7.2.2010 DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkyselle vastausosoitteeseen tekninenasiakastuki@dna.fi sähköpostin, jossa viittaan hänen puhelinsoittoonsa 5.2.2010 ja 29.1.2010 lähettämääni sähköpostiin, sekä kerron puhelinkeskustelumme 5.2.2010 sisällön pääpiirteissään. Sähköpostissani 7.2.2010 pyysin seuraavaa: "Koska DNA Kotimokkulani on jo kertaalleen huollossa vaihdettu ja jotta voisin viedä DNA Kotimokkulani uudelleen DNA Kauppaan ja sieltä edelleen huoltoon lähetettäväksi, lähettäkää minulle kirjallisesti arvionne siitä mikä tietoliikenneyhteydessäni tai DNA Kotimokkulassani on vialla. Kirjallinen arvio nopeuttaa asiointiani DNA Kaupassa". DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkyselle lähettämäni sähköposti sisälsi 29.1.2010 lähettämäni sähköpostin liitetiedostoineen.

Olen ottanut 3.2.2010 ostamani tietokoneeseen liitettävän erillisen 3.5G USB-modeemin käyttöön 8.2.2010.

Koska DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkynen ei ollut vastannut sähköpostiini, yritin soittaa 9.2.2010 klo 15.00 DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkysen 5.2.2010 lähettämässä sähköpostissa olleeseen DNA Oy:n asiakaspalvelun puhelinnumeroon (puh. 044 144044). Automaattinen vastaaja kehotti minua soittamaan puhelinnumeroon 0861793580. Yritin soittaa kehotuksessa mainittuun puhelinnumeroon, mutta yhteys katkesi ennen puhelun muodostumista. Tämän jälkeen soitin 9.2.2010 klo 15:07 uudelleen DNA Oy:n asiakaspalveluun (puh. 044 144044) ja keskustelin asiakaspalvelija Emmi Uusnäkin kanssa. DNA Oy:n asiakaspalvelun asiakaspalvelija Emmi Uusnäkki ei suostunut yhdistämään DNA Oy:n teknisen asiakastuen asiakaspalvelija Juha Tynkkyselle vaan kehotti minua käymään DNA Kaupassa. Kun kerroin, että haluan vastaukset lähettämiini sähköposteihin ja haluan tehdä valituksen DNA Oy:n teknisen asiakastuen toiminnasta, DNA Oy:n asiakaspalvelun asiakaspalvelija Emmi Uusnäkki ei suostunut yhdistämään DNA Oy:n teknisen asiakastuen esimiehelle eikä kertomaan hänen nimeään, vaan kehotti tekemään valituksen DNA Oy:n asiakaspalvelun sähköpostiosoitteeseen (asiakaspalvelu@dna.fi). Kun kysyin DNA Oy:n asiakaspalvelun asiakaspalvelija Emmi Uuusnäkiltä hänen esimiehensä nimeä, hän ei suostunut sitä kertomaan.

Soitin 9.2.2010 klo 15.20 DNA Oy:n keskukseen (puh. +358440440). DNA Oy:n keskus ei tiennyt DNA Oy:n liikkuvan laajakaistan teknisen asiakastuen yhteystietoja. Kerroin DNA Oy:n keskukselle mitä asiani koskee. Lisäksi kerroin, että haluan tehdä valituksen DNA Oy:n liikkuvan laajakaistan teknisen asiakastuen esimiehelle. DNA Oy:n keskus lupasi välittää soittopyynnön kyseessä olevalle henkilölle. Annoin nimeni ja puhelinnumeroni DNA Oy:n keskukselle soittopyyntöä varten.

Sain 10.2.2010 klo 10.45 puhelinsoiton DNA Oy:n teknisen asiakastuen esimieheltä (puh. +358985686100). Sovin DNA Oy:n teknisen asiakastuen esimiehen Piia Lehtisen kanssa että DNA Oy lähettää sähköpostitse kirjallisen arvion siitä mikä tietoliikenneyhteydessäni tai DNA Kotimokkulassani on vialla. Lisäksi sovin DNA Oy:n teknisen asiakastuen esimiehen Piia Lehtisen kanssa että DNA Oy vastaa sähköpostitse korvausvaatimukseeni koskien toimimatonta tietoliikenneyhteyttä ja DNA Kotimokkulan toimintahäiriöitä. DNA Oy hyvittää minulle toimimattomasta tietoliikenneyhteydestä ja DNA Kotimokkulan toimintahäiriöistä tietyn rahasumman.

Olen saanut 11.2.2010 sähköpostin DNA Oy:n teknisen asiakastuen esimieheltä Piia Lehtiseltä. DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtisen mukaan "Ongelma ei voi kohdistua DNA:n verkkoon, koska liittymä ja tiedonsiirto toimii muilla laitteilla normaalisti. Olemme myös tarkistaneet että pääasiallista käyttöpaikkaa ([Osoite poistettu]) palvelevat tukiasemat toimivat ja välittävät dataa normaalisti. Sopimukseen liitetyllä liittymänumerolla on käytetty kuluvalla laskutuskaudella 13.01.2010 - 11.02.2010 tiedonsiirtoa yli 4000 Mb [500 MB]. Kertomuksesi, sekä järjestelmätietojemme mukaan kyseessä ei siis ole operaattorin korjattavissa oleva ongelma". Sähköpostissaan 11.2.2010 palveluvastaava Piia Lehtinen kertoo, että hän on hyvittänyt 19.2.2010 erääntyvän liittymälaskun kokonaisuudessaan (43,86e) ja että 23.1.2010 lähettämääni korvausvaatimukseen vastataan toivottavasti mahdollisimman pian. Sähköpostissaan 11.2.2010 palveluvastaava Piia Lehtinen kertoo edelleen että liittymälaskun hyvittäminen ei suoranaisesti liity korvausvaatimukseeni, vaan se on tehty asiakaspalvelullisista syistä asiakaspalvelun, sekä teknisen tuen toimintaa koskevan palautteeni vuoksi. Varsinaisen ongelman ratkaisemiseksi palveluvastaava Piia Lehtinen pyytää minua ottamaan yhteyttä lähimpään DNA jälleenmyyjään, joka vastaa päätelaitteiden mahdollisista huolto- tai vaihtotoimenpiteistä. Edelleen sähköpostissaan 11.2.2010 palveluvastaava Piia Lehtinen kertoo, että voin halutessani olla myös suoraan yhteydessä laitteen (Option GlobeSurfer III -mobiilireitittimen) maahantuojaan (Mobile World Communications Oy) support@mobileworld.fi tai puhelinnumero 020 7410 023.

Sain 11.2.2010 klo 12.33 puhelinsoiton DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiseltä (puh. +358985686100). Kerroin palveluvastaava Piia Lehtiselle että hänen sähköpostinsa 11.2.2010 on mielestäni hyvä DNA Kaupassa asiointia varten. Sovimme, että lähetän DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtisen pyynnöstä tapahtumien kuvaukset täydennettynä ja 23.1.2010 tekemäni korvausvaatimuksen DNA Oy:n teknisen asiakastuen sähköpostiosoitteeseen (tekninenasiakastuki@dna.fi) jatkotoimenpiteitä ja asiakaspalvelun kehittämistä varten.

Lähetin 11.2.2010 sähköpostin DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiselle vastausosoitteeseen tekninenasiakastuki@dna.fi. Sähköpostissani 11.2.2010 viittaan DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtisen puhelinsoittoon 11.2.2010 ja kiitän hänen lähettämästään sähköpostista 11.2.2010, sekä totean, että palveluvastaava Piia Lehtisen 11.2.2010 lähettämä sähköposti on riittävä selvitys DNA Kaupassa asiointia varten. Sähköpostiini 11.2.2010 liitin DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtisen pyynnöstä tapahtumien kuvaukset täydennettynä ja 23.1.2010 tekemäni korvausvaatimuksen jatkotoimenpiteitä ja asiakaspalvelun kehittämistä varten.

Olen vienyt 12.2.2010 DNA Kotimokkulan (Option GlobeSurfer III -mobiilireitittimen) DNA Kauppaan (Kampin ostoskeskus, Urho Kekkosen katu 1 E 32, 00100 Helsinki) edelleen huoltoon lähetettäväksi. Asiakaspalvelija Sofia Holm otti asian hoitaakseen ja sanoi lähettävänsä tekstiviestiä sitten kun DNA Kotimokkula on noudettavissa. Jätin DNA Kauppaan DNA Kotimokkulan takuutodistuksen, 22.12.2009 päivätyn huoltolähetteen, DNA Oy:n teknisen asiakastuen kanssa käymäni sähköpostikirjeenvaihdon 29.1.2010-7.2.2010 ja DNA Kotimokkulan myyntipakkauksen, joka sisälsi Option GlobeSurfer III -mobiilireitittimen sekä virtalähteen, cd:n ja ohjekirjat. Huoltotunniste (RMA-numero) oli 4072.

Soitin 23.2.2010 klo 10.03 Mobile World Communications Oy:hyn (puh. 0207410023) ja keskustelin Ville Partasen kanssa. Mobile World Communications Oy:n edustajan Ville Partasen mukaan Option GlobeSurfer III -mobiilireititin saattaa jäädä ohjelmistopäivityksen aikana 'Initializing' -tilaan mikäli laitteessa on automaattinen päivitys päällä. Kerroin puhelinkeskustelun aikana että DNA Kotimokkulassani (Option GlobeSurfer III -mobiilireitittimessä) ei ollut ohjelmiston automaattista päivitystä päällä vaan että olen muistaakseni käyttänyt ohjelmiston automaattisen päivityksen suhteen 'notification only' -tilaa. Lisäksi kerroin, että DNA Kotimokkula on jo kertaalleen huollossa vaihdettu ja että päivitin siihen 30.-31.12.2009 uusimman ohjelmistoversion (R1A59) heti sen jälkeen kun sain laitteen DNA Kaupasta. DNA Kotimokkula (Option GlobeSurfer III -mobiilireititin) toimi päivityksen jälkeen kunnes tietoliikenneyhteys katkesi 16.1.2010. Mobile World Communications Oy:n edustajan Ville Partasen mukaan uuden laitteen toimittaminen saattaa kestää muutaman viikon. Mobile World Communications Oy:n edustaja Hannu Hakanen, jonka kanssa olin asioinut aikaisemmin, on kuulemma lomalla ja saapuu töihin pian. Mobile World Communications Oy:n edustaja Ville Partanen lupasi kiirehtiä asiaa.

Tarkistin 23.2.2010 Mobile World Communications Oy:n edustajan Ville Partasen kanssa käymäni puhelinkeskustelun jälkeen DNA Kotimokkulan konfiguraatiotiedostosta että DNA Kotimokkulassani ei ollut ohjelmiston automaattista päivitystä päällä (wan_upgrade_type: auto check and upgrade). Havaitsin, että DNA Kotimokkulani ei myöskään ollut 'notification only' -tilassa (wan_upgrade_type: auto check and notify). Ohjelmiston automaattinen päivitys oli kokonaan poistettu käytöstä (wan_upgrade_type: auto check disabled). Lisäksi havaitsin laitevalmistajan www-sivustolta (www.option.com) että DNA Kotimokkulaan (Option GlobeSurfer III -mobiilireitittimeen) oli julkaistu uudempi ohjelmistoversio (R1A60) vasta tietoliikenneyhteyteni katkeamisen jälkeen 29.1.2010.

Lähetin 23.2.2010 Mobile World Communications Oy:n edustajalle Ville Partaselle kolme sähköpostia, jotka on tarkoitettu tiedoksi ja toimenpiteitä varten myös Mobile World Communications Oy:n edustajalle Hannu Hakaselle. Sähköposteissani 23.2.2010 oikaisen puhelinkeskustelussa 23.2.2010 antamani virheellisen tiedon DNA Kotimokkulan 'wan_upgrade_type: auto check and notify' -tilan osalta, annan vianselvitystä varten tarpeellista tietoa Mobile World Communications Oy:ssä huollettavana olevan DNA Kotimokkulani (RMA-numero 4072) konfiguraatiosta sekä tietoliikenneyhteyteni katkeamisesta 16.1.2010 ja kysyn yhtä DNA Kotimokkulan konfiguraatiotiedoston parametrin merkitystä. Sähköposteissani 23.2.2010 kerron, että Mobile World Communications Oy:ssä huollettavana olevan DNA Kotimokkulani konfiguraatiotiedosto on otettu talteen 3.1.2010, jonka jälkeen siihen ei ole tehty muutoksia. Koska olin päivittänyt 30.-31.12.2009 DNA Kotimokkulaani uusimman ohjelmistoversion R1A59, ja koska DNA Kotimokkulassani ohjelmiston automaattinen päivitys oli kokonaan poistettu käytöstä, ja koska DNA Kotimokkulani toimi päivityksen jälkeen kunnes tietoliikenneyhteys katkesi 16.1.2010, ja koska DNA Kotimokkulaan on julkaistu uudempi ohjelmistoversio R1A60 vasta tietoliikenneyhteyteni katkeamisen jälkeen 29.1.2010, ei tietoliikenneyhteyteni toimimattomuus ja DNA Kotimokkulani toimintahäiriöt voi johtua DNA Kotimokkulan ohjelmistoversion tavanomaisesta automaattisesta päivityksestä.

Sain 24.2.2010 Mobile World Communications Oy:n edustajalta Ville Partaselta sähköpostin, jonka mukaan "Tarkkoja parametrejä emme täällä tunne, eikä niistä oikestaan hyötyä meille ole... laite rikki ja pakko vaihtaa :(". Lähetin 24.2.2010 Mobile World Communications Oy:n edustajalle Ville Partaselle sähköpostin, jossa totean, että "Olisi kiva tietää tarkat parametrien merkitykset. Minulla ei ole käyttöliittymän näkymää saatavilla koska laite on siellä. Toivon, että uusi laite tulee pian. Odotan siis."

Sain 25.2.2010 klo 12.31 puhelinsoiton DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiseltä (puh. +358985686100). Keskustelin palveluvastaava Piia Lehtisen kanssa DNA Kotimokkulani (Option GlobeSurfer III -mobiilireitittimen) huoltotilanteesta, uuden Option GlobeSurfer III -mobiilireitittimen toimittamisesta ja toimitusajankohdasta sekä 23.1.2010 tekemästäni korvausvaatimuksesta koskien toimimatonta tietoliikenneyhteyttä ja DNA Kotimokkulan toimintahäiriöitä. DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtisen mukaan DNA Oy hyvittää minulle vielä ainakin 22.3.2010 erääntyvän liittymälaskun kokonaisuudessaan sekä seuraavat kuukausimaksut 12 kuukauden ajalta. Yhteensä hyvitys olisi n. 267 euroa. Ilmaisin palveluvastaava Piia Lehtiselle tyytymättömyyteni hyvitykseen. Lopullisen hyvityksen täytyy riippua siitä milloin saan uuden DNA Kotimokkulan käyttööni ja sen täytyy olla rahasummaltaan suurempi. Annoin DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiselle Mobile World Communications Oy:n edustajan Ville Partasen yhteystiedot (sähköpostiosoitteen ja puhelinnumeron), koska liittymäsopimuksen ehtojen (määräaikaisen DNA Kimppa -sopimuksen ehtojen 1.4.2009) mukaan myyjä käsittelee pääte- ja oheislaitetta koskevat reklamaatiot.

Soitin 26.2.2010 klo 9.58 DNA Oy:n keskukseen (puh. +358440440) ja pyysin yhdistämään palveluvastaava Piia Lehtiselle. DNA Oy:n keskus ei tiennyt palveluvastaava Piia Lehtisen yhteystietoja. DNA Oy:n keskus yritti yhdistää DNA Oy:n tekniseen tukeen, mutta puhelu katkesi yhdistämisen aikana. Soitin 26.2.2010 klo 10.01 uudelleen DNA Oy:n keskukseen (puh. +358440440) ja kerroin, että haluan jättää DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiselle viestin koskien puhelinkeskusteluamme 25.2.2010. Viestin mukaan DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtisen tulisi lähettää minulle sähköpostitse kirjallinen vahvistus DNA Oy:n tarjoamasta alustavasta hyvityksestä koskien toimimatonta tietoliikenneyhteyttä ja DNA Kotimokkulan toimintahäiriöitä. DNA Oy:n keskus kertoi, että annettujen ohjeiden mukaan he eivät välitä viestejä asiakaspalveluun eivätkä soittopyyntöjä asiakaspalvelun esimiehille. Kun kerroin että olen jättänyt soittopyynnön DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiselle aikaisemminkin ja soittopyyntöni on mennyt perille, DNA Oy:n keskus suostui välittämään soittopyynnön palveluvastaava Piia Lehtiselle. Kun kysyin DNA Oy:n keskukselta hänen nimeään, sain vastauksen, jonka mukaan heidän ei tarvitse keskuksessa kertoa nimeään. Annoin nimeni ja puhelinnumeroni DNA Oy:n keskukselle soittopyyntöä varten.

Sain 26.2.2010 klo 10.55 puhelinsoiton DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiseltä (puh. +358985686100). Palveluvastaava Piia Lehtinen lupasi lähettää minulle sähköpostitse kirjallisen vahvistuksen puhelinkeskustelumme 25.2.2010 aikana sovitusta DNA Oy:n tarjoamasta alustavasta hyvityksestä koskien toimimatonta tietoliikenneyhteyttä ja DNA Kotimokkulan toimintahäiriöitä. Lisäksi palveluvastaava Piia Lehtinen lupasi olla yhteydessä Mobile World Communications Oy:n edustajaan Ville Partaseen ensi maanantaina (1.3.2010). Huomautin palveluvastaava Piia Lehtistä DNA Oy:n keskuksen toiminnasta ja hänelle kohdistetun viestin välittämättä jättämisestä.

Olen saanut 26.2.2010 DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiseltä sähköpostin, jossa palveluvastaava Piia Lehtinen viittaa puhelinkeskusteluihimme 25.-26.2.2010 sekä toteaa, että "Olen hyvittänyt 22.03.2010 erääntyvän laskun 29,96 € kokonaisuudessaan. Liittymällesi on myös lisätty Nettikaista 1M -100% kuukausimaksualennus ajalle 13.02.2010-12.02.2011" ja että "Nämä hyvitykset ovat suuruudeltaan 268,76 €. Sinulle on hyvitetty aikaisemmin lasku 43,86 € asiakaspalvelullisista syistä, eli kaikkiaan hyvityksiä on tehty yhteensä 312,62 €". Edelleen sähköpostissaan 26.2.2010 DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtinen kertoo, että "Yritän kiirehtiä omalta osaltani ratkaisua ongelmaan, niin että saisit mahdollisimman pian uuden toimivan laitteen. Palaan asiaan ensi viikon lopulla, tai viimeistään seuraavan viikon alussa".

Sain 11.3.2010 klo 14.28 puhelinsoiton DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiseltä (puh. +358985686100). Palveluvastaava Piia Lehtinen kertoi, että hän oli ottanut alustavasti yhteyttä Mobile World Communications Oy:hyn ja kysyi minulta siellä huollettavana olevan DNA Kotimokkulani RMA-numeroa. Kerroin DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiselle RMA-numeron (4072) ja keskustelimme Mobile World Communications Oy:n edustajan Ville Partasen kanssa käymästäni sähköpostikirjeenvaihdosta. Koska uuden DNA Kotimokkulan (Option GlobeSurfer III -mobiilireitittimen) toimittaminen jäi Mobile World Communications Oy:n vastuulle sovimme, että palveluvastaava Piia Lehtinen on yhteydessä Mobile World Communications Oy:hyn ja sopii uuden DNA Kotimokkulan toimittamisesta. Annoin palveluvastaava Piia Lehtiselle DNA Kaupan asiakaspalvelija Sofia Holmin yhteystiedot (Kampin ostoskeskuksen DNA Kaupan osoitteen ja puhelinnumeron). Sovimme puhelinkeskustelun aikana että uusi Option GlobeSurfer III -mobiilireititin (DNA Kotimokkula) toimitetaan Kampin ostoskeskuksen DNA Kauppaan, josta noudan sen henkilökohtaisesti. Palveluvastaava Piia Lehtinen lupasi lähettää minulle sähköpostitse vahvistuksen asiasta sen jälkeen kun hän on ottanut yhteyttä Mobile World Communications Oy:hyn.

Sain 11.3.2010 DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiseltä sähköpostin, jossa DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtinen viittaa puhelinkeskusteluumme 11.3.2010 ja kertoi, että hän soitti Mobile World Communications Oy:hyn ja Mobile World Communications Oy:n edustaja Ville Partanen oli luvannut postittaa Kampin DNA Kauppaan uuden toimivan päätelaitteen vielä samana päivänä. Sähköpostissaan 11.3.2010 DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtinen totesi, että "DNA Kauppa ilmoittanee sovitusti tekstiviestillä ajankohdan, jolloin laite on sieltä noudettavissa. Jos et kuitenkaan saa viestiä tiistaihin 16.03.2010 mennessä, suosittelen tiedustelemaan asiaa suoraan kyseisestä DNA Kaupasta". DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtinen kertoi sähköpostissaan 11.3.2010 että hän ottaa minuun yhteyttä puhelimitse vielä ensi viikolla varmistaakseen että uusi laite toimii ongelmitta ja asia voidaan todeta loppuunkäsitellyksi.

Lähetin 11.3.2010 sähköpostin DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiselle vastausosoitteeseen tekninenasiakastuki@dna.fi. Sähköpostissani 11.3.2010 kiitin DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtistä ja totesin, että "Katsotaan asiaa sen jälkeen kun saan DNA Kaupasta uuden DNA Kotimokkulan ja kotiverkkoni tietoliikenneyhteyden toimintakuntoon". Sähköpostiini 11.3.2010 liitin kopion DNA Kotimokkulani 12.2.2010 päivätystä huoltolähetteestä.

Soitin 17.3.2010 klo 10.38 Kampin ostoskeskuksen DNA Kauppaan ja keskustelin asiakaspalvelija Sofia Holmin kanssa. Asiakaspalvelija Sofia Holmin mukaan uusi DNA Kotimokkulani ei ollut saapunut DNA kauppaan. Kerroin asiakaspalvelija Sofia Holmille että DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiseltä 11.3.2010 saamani sähköpostin mukaan Mobile World Communications Oy:n edustaja Ville Partanen oli luvannut postittaa Kampin ostoskeskuksen DNA Kauppaan uuden toimivan päätelaitteen vielä samana päivänä. Asiakaspalvelija Sofia Holm arveli, että lähetys on myöhässä postin viivästyksen takia ja kertoi, että he lähettävät tekstiviestin sitten kun uusi DNA Kotimokkula on noudettavissa. Sanoin odottavani pari päivää ja soittavani uudelleen mikäli en ole saanut tekstiviestiä. Tarkistin samana päivänä Itella Oyj:n postilähetysten toimitusajat välillä 00210 Helsinki - 00100 Helsinki. Itella Oyj:n ohjeellinen toimitusaika on "seuraavana työpäivänä". Postipalvelulain (313/2001) 4 luvun 13 §:n mukaan "Postiyrityksen on ilmoitettava postipaketista sekä viranomaiselta saapuneesta lähetyksestä postin saajalle viivytyksettä, kuitenkin viimeistään kolmantena päivänä lähetyksen saapumisesta, jos postin saaja on puhelimitse, sähköpostitse tai muutoin tavoitettavissa".

Sain 18.3.2010 klo 12.15 tekstiviestin Kampin ostoskeskuksen DNA Kaupasta. Tekstiviestissä kerrotaan, että mokkulanne on noudettavissa Kampin DNA Kaupasta. Kävin hakemassa 18.3.2010 Kampin ostoskeskuksen DNA Kaupasta uuden DNA Kotimokkulan (Option GlobeSurfer III -mobiilireitittimen), jonka IMEI-koodi on eri kuin aikaisempien minulla olleiden DNA Kotimokkuloiden. Option GlobeSurfer III -mobiilireititin oli avaamattomassa myyntipakkauksessa. Sain samalla DNA Kaupasta 12.2.2010 sinne jättämäni takuutodistuksen, 22.12.2009 päivätyn huoltolähetteen, DNA Oy:n teknisen asiakastuen kanssa käymäni sähköpostikirjeenvaihdon 29.1.2010-7.2.2010 ja 12.2.2010 päivätyn huoltolähetteen. Asiaa hoiti DNA Kaupassa asiakaspalvelija Sofia Holm.

Yritin ottaa uuden DNA Kotimokkulan käyttöön 19.3.2010. Päivitin DNA Kotimokkulaan uusimman ohjelmistoversion (R1A58 -- R1A63) ja asensin DNA Kotimokkulan. Testasin langattoman lähiverkon (WLAN) asennusta ja toimivuutta. Lisäksi testasin DNA Kotimokkulan hallittavuutta tuomalla toimivan konfiguraatiotiedoston pari kertaa takaisin DNA Kotimokkulaan tietokoneen kovalevyltä (Upload Configuration File). Ensimmäisellä kerralla tuonti onnistui. Toisella kerralla tuonti epäonnistui. DNA Kotimokkula jää käynnistyksen aikana 'Initializing' -tilaan eikä saa yhteyttä verkkoon. Yritin käynnistää DNA Kotimokkulan uudelleen pari kertaa. Uudelleenkäynnistäminen ei korjannut asiaa. DNA Kotimokkulan tehdasasetuksiin palauttaminen ei toimi (laitteen pohjassa olevan Restore defaults -näppäimen painaminen 'Restore factory defaults' -toimintoa varten). DNA Kotimokkula ei toimi. Tietokone ei saa DHCP:llä DNA Kotimokkulalta IP-osoitetta. Kotiverkossa olevat laitteet eivät saa yhteyttä internettiin.

Sain 22.3.2010 klo 14.36 puhelinsoiton DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiseltä (puh. +358985686100). Selostin palveluvastaava Piia Lehtiselle tilanteen toimimattoman tietoliikenneyhteyden ja DNA Kotimokkulan toimintahäiriöiden osalta sekä ilmaisin halukkuuteni purkaa liittymäsopimus (määräaikainen DNA Kimppa -sopimus). Sovin palveluvastaava Piia Lehtisen kanssa että lähetän 22.3.2010 tai 23.3.2010 sähköpostiosoitteeseen tekninenasiakastuki@dna.fi ilmoituksen liittymäsopimuksen purkamisesta tapahtumien kuvauksineen. Liittymäsopimuksen purkaminen käsitellään DNA Oy:n luotonvalvonnan puolella. DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtisen kanssa 25.-26.2.2010 sovitun alustavan hyvityksen osalta kuukausimaksujen hyvitys on korvattava minulle rahallisesti. Palveluvastaava Piia Lehtisen kanssa 25.-26.2.2010 sovittu alustava hyvitys koskien toimimatonta tietoliikenneyhteyttä ja DNA Kotimokkulan toimintahäiriöitä kattaa liittymäsopimuksen ajan 15.11.2009-25.2.2010.

Olen lähettänyt 23.3.2010 DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiselle sähköpostiosoitteeseen tekninenasiakastuki@dna.fi ilmoituksen liittymäsopimuksen purkamisesta. Ilmoituksessani 23.3.2010 viittaan puhelinkeskusteluumme 22.3.2010 ja kerron, että puran liittymäsopimuksen (määräaikaisen DNA Kimppa -sopimuksen) palvelun toimituksen viivästymisen ja palvelun toimituksessa olevan virheen vuoksi. Ilmoitukseeni 23.3.2010 liitin tapahtumien kuvaukset, joista ilmenee tietoliikenneyhteyden toimimattomuus ja DNA Kotimokkulan toimintahäiriöt. Aiemmin palveluvastaava Piia Lehtisen kanssa 25.-26.2.2010 sovitun alustavan hyvityksen osalta totean ilmoituksessani 23.3.2010 että kuukausimaksujen hyvitys on korvattava minulle rahallisesti ja että alustava hyvitys koskien toimimatonta tietoliikenneyhteyttä ja DNA Kotimokkulan toimintahäiriöitä kattaa liittymäsopimuksen ajan 15.11.2009-25.2.2010. Ilmoituksessani 23.3.2010 pyydän DNA Oy:tä lähettämään minulle vahvistuksen liittymäsopimuksen purkamisesta pikaisesti ja kertomaan minulle minne voin palauttaa hallussani olevan DNA Kotimokkulan (Option GlobeSurfer III -mobiilireitittimen). Lopuksi kerron ilmoituksessani 23.3.2010 tilinumeroni hyvityksen maksamista varten.

Koska en ollut saanut 23.3.2010 lähettämääni sähköpostiin minkäänlaista vastausta ja koska en ollut saanut DNA Oy:ltä vahvistusta liittymäsopimuksen purkamisesta, lähetin 12.4.2010 DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiselle sähköpostiosoitteeseen tekninenasiakastuki@dna.fi tiedustelun siitä kuinka asia etenee. Olen saanut 12.4.2010 DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiseltä sähköpostitse vastauksen, jossa hän kertoo, että "Purkupyyntösi on siirretty DNA Luotonvalvontaan 24.03.2010 ja saat vastauksen niin pian kuin mahdollista. Kyseessä ei ole enää tekninen ongelma, vaan sopimuksen purkupyyntö, joten tekninen tuki ei voi asiaa käsitellä."

Sain 16.4.2010 DNA Oy:n asiakaspalvelun palveluneuvoja Kia Lieskalliolta sähköpostin, jossa palveluneuvoja Kia Lieskallio totesi, että "Puramme DNA Kimppa sopimuksen pyynnöstäsi". Sähköpostissaan 16.4.2010 DNA Oy:n asiakaspalvelun palveluneuvoja Kia Lieskallio pyysi palauttamaan DNA Kotimokkulan alkuperäisessä pakkauksessa antamaansa osoitteeseen ja totesi, että "Lähetyksestä kannattaa pyytää kuitti, jotta tarvittaessa pystyt todistamaan palautuksen". Lopuksi DNA Oy:n asiakaspalvelun palveluneuvoja Kia Lieskallio kertoi sähköpostissaan 16.4.2010 että kyseessä oleva dna Nettikaista 1M -liittymä irtisanotaan kun DNA Kotimokkula on palautunut DNA Oy:lle.

Olen postittanut 19.4.2010 hallussani olleen DNA Kotimokkulan DNA Oy:n asiakaspalvelun palveluneuvoja Kia Lieskallion sähköpostissaan 16.4.2010 antamaan osoitteeseen (DNA Oy / tilaustenkäsittely, PL 41, 01741 Vantaa). Lähettämäni postipaketti sisälsi DNA Kotimokkulan alkuperäisessä pakkauksessaan, ylimääräisen Ethernet-kaapelin, 19.4.2010 käsin kirjoittamani saatekirjeen sekä DNA Oy:n teknisen tuen palveluvastaava Piia Lehtiseltä sähköpostitse 12.4.2010 saamani vastauksen, joka sisältää 23.3.2010 lähettämäni ilmoituksen liittymäsopimuksen purkamisesta. Saatekirjeessäni 19.4.2010 totean, että "Aiemmin 25.-26.2.2010 sopimamme alustavan hyvityksen osalta kuukausimaksujen hyvitys on korvattava minulle rahallisesti. Muiden hyvitysten osalta saatte lisätietoja allekirjoittaneelta. Tilinumeroni hyvityksen maksamista varten on sähköpostissani 23.3.2010".

Lähetin DNA Kotimokkulan sisältävän postipaketin Helsingin Elielinaukion (00100 Helsinki) postin kautta 19.4.2010. Postipaketin pakettiosoitekorttiin merkitsin sisällöksi "DNA Kotimokkula" ja lisäpalveluksi "Vastaanottajan nimitiedon tallennus". Lähettämäni postipaketti on Itella Oyj:n lähetysten seurannan mukaan luovutettu vastaanottajalle 23.4.2010 klo 8.17. Lähetysten seurannasta ei kuitenkaan löydy vastaanottajan nimitietoja. Itella Oyj:n Online asiakaspalvelusta 26.4.2010 saamani tiedon mukaan vastaanottajan nimitietojen pitäisi tallentua lähetysten seurantaan heti kun lähetys kirjataan luovutetuksi. Lähetin 26.4.2010 Itella Oyj:n asiakaspalveluun sähköpostitse selvityspyynnön asiasta. Itella Oyj:n asiakaspalvelun automaattisen vastauksen 26.4.2010 mukaan heidän sähköpostinsa oli valitettavasti ruuhkaantunut ja heidän vastauksensa viipyivät tavallista kauemmin. Sain Itella Oyj:n asiakaspalvelun asiakasneuvoja Sinikka Fest-Kallisen selvityksen asiasta sähköpostitse 29.4.2010. Selvityksessään 29.4.2010 Itella Oyj:n asiakaspalvelun asiakasneuvoja Sinikka Fest-Kallinen kertoo, että ""Vastaanottajan nimitiedon tallennus" tulee seurantaan sen jälkeen, kun osoitekortti on tallennettu arkistoitavaksi. Tähän kuluu tavallisesti noin pari viikkoa luovutuksesta, joten vkoilla 18 tai 19 tieto on näkyvissä". Koska Itella Oyj:n lähetysten seurannassa ei näy lähettämäni postipaketin kohdalla lisäpalveluna "Vastaanottajan nimitiedon tallennus", ja koska Itella Oyj:n Online asiakaspalvelusta 26.4.2010 saamani tiedon ja myös aikaisempien kokemuksieni mukaan vastaanottajan nimitietojen pitäisi tallentua lähetysten seurantaan heti kun lähetys kirjataan luovutetuksi, lähetin 29.4.2010 Itella Oyj:n asiakaspalveluun sähköpostin, jossa halusin varmentaa asian ja kysyin, että "Kestääkö vastaanottajan nimitiedon tallennuksessa todella noin kauan aikaa?" ja että "Olisiko tässä sittenkin kyseessä kirjaamisvirhe tai jokin muu syy?". Itella Oyj:n asiakaspalvelun automaattisen vastauksen 29.4.2010 mukaan heidän sähköpostinsa oli valitettavasti ruuhkaantunut ja heidän vastauksensa viipyivät tavallista kauemmin. Sain Itella Oyj:n asiakaspalvelun asiakasneuvoja Sinikka Fest-Kallisen vastauksen kysymyksiini sähköpostitse 29.4.2010. Vastauksessaan 29.4.2010 Itella Oyj:n asiakaspalvelun asiakasneuvoja Sinikka Fest-Kallinen kertoo, että "Tarkensin asiaanne vielä Arkistoasioista vastaavalta, ja todellakin, tiedot kirjataan ko. luovutushetkellä, mutta vasta arkistoinnin jälkeen näkyvät seurannassa" ja että "Tallennusaika voi olla jopa tuo pari viikkoa, sekin tieto vahvistettiin". Itella Oyj:n Online asiakaspalvelun operaattori Sari R. oli viestikeskustelumme 26.4.2010 aikana todennut minulle että "Seurannassa ei ikävä kyllä näy tätä "vastaanottajan nimitiedon tallennus"-lisäpalvelua valittuna. Kyllä nimitieto pitäisi tallentua seurantaan heti, kun lähetys kirjataan luovutetuksi. Olen pahoillani, että jostain syystä näin ei ole nyt käynyt" ja kertonut että hän ei pysty viestikeskustelun aikana selvittämään asiaa tarkemmin. Itella Oyj:n Online asiakaspalvelun operaattori Sari R. pyysi minua ottamaan yhteyttä Itella Oyj:n asiakaspalveluun asian selvittämiseksi.

Vastaanottajan nimitiedot eivät ole olleet Itella Oyj:n lähetysten seurannassa näkyvillä viikoilla 18-27. Kyseessä oleva 19.4.2010 lähettämäni DNA Kotimokkulan sisältävä postipaketti on luovutettu vastaanottajalle 23.4.2010 (viikolla 16). Lähetyksen tietoja ei enää löytynyt 18.7.2010 Itella Oyj:n lähetysten seurannasta. Lähetyksen tiedot olivat näkyvissä ilman vastaanottajan nimitietoja vielä 16.7.2010.

Olen saanut 26.4.2010 DNA Oy:n asiakaspalvelun palveluneuvoja Maria Ala-Ajokselta sähköpostin, jossa palveluneuvoja Maria Ala-Ajos kertoo, että he ovat vastaanottaneet DNA Kotimokkulan ja dna Nettikaista 1M -liittymä on irtisanottu. Sähköpostissaan 26.4.2010 DNA Oy:n asiakaspalvelun palveluneuvoja Maria Ala-Ajos kertoo, että laskutus on lopetettu liittymän osalta ja ilmoittaa, että mikäli minulla on lisäkysyttävää asiasta niin he vastaavat mielellään.

Olen lähettänyt 26.4.2010 DNA Oy:n asiakaspalvelun sähköpostiosoitteeseen asiakaspalvelu@dna.fi vastauksen, jossa kerron postipakettini sisällön ja kysyn, että "Oletteko te jo maksaneet kyseessä olevan 25.-26.2.2010 sopimamme kuukausimaksujen hyvityksen ilmoittamalleni pankkitilille? Alustava hyvitys koskien toimimatonta tietoliikenneyhteyttä ja DNA Kotimokkulan toimintahäiriöitä kattaa liittymäsopimuksen ajan 15.11.2009-25.2.2010."

Olen saanut 26.4.2010 DNA Oy:n asiakaspalvelun palveluneuvoja Anne Laitilta sähköpostin, jossa palveluneuvoja Anne Laiti ilmoittaa, että dna Nettikaista 1M -liittymän osalta kaikki minulle lähetetyt laskut on hyvitetty ja väittää, että minulle luvattu liittymän kuukausimaksu hyvityksiin ajalla 13.02.2010-12.02.2011 ei ole aihetta koska sopimus puretaan. Sähköpostissaan 26.4.2010 DNA Oy:n asiakaspalvelun palveluneuvoja Anne Laiti kertoo, että minulle ei tulla rahapalautusta tekemään ja että asia on DNA Oy:n puolesta loppuunkäsitelty.

Viestintäpalvelun toimituksen viivästymisestä ja viestintäpalvelun toimituksessa olevasta virheestä johtuvasta teleyrityksen maksamasta vakiokorvauksesta, hinnanalennuksesta, vakiohyvityksestä ja vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään viestintämarkkinalaissa (393/2003). DNA Oy:n toiminnan ja minulle maksettavan hyvityksen osalta minulla olisi ollut oikeus ottaa yhteyttä Viestintävirastoon ja kuluttajaneuvojaan sekä valittaa asiasta kuluttajariitalautakuntaan.

Koska dna Nettikaista 1M -mobiiliverkkoyhteyteni DNA Kotimokkula (Option GlobeSurfer III -mobiilireititin) oli poissa käytöstä minusta riippumattomista syistä 21.12.2009-30.12.2009 välisenä aikana ja alkaen 16.1.2010, otin 7.-8.4.2010 käyttöön uuden itse hankkimani mobiilireitittimen ja toisen mobiililaajakaistayhteyden toiselta operaattorilta.

Kun tein Kolumbuksen matkaviestintäsopimuksen matkapuhelinliittymälle 9.9.2008, edustaja Kristiina Jääskeläinen kirjasi henkilöllisyyteni tarkistuksen kohtaan ajokorttini voimassaolopäiväksi 11.11.2011. Vastaavia virheitä esiintyy myös muissa liittymäsopimuksissani (esim. dna Toivo 5.8.2006, myyjänä Heikki-Veli Nykänen, henkilöllisyys tarkistettu: "kuvallinen KELA-kortti", minulla ei ole kuvallista KELA-korttia). Olen joutunut vaihtamaan edellä mainitun dna Toivo -liittymän SIM-kortin uuteen SIM-korttiin 7.8.2006, koska minulle annettu SIM-kortti ei toiminut jne.

Myöhemmin kun olen yrittänyt äänittää puhelinkeskusteluitani, matkapuhelimeni näytölle on tullut usein ilmoitus, jonka mukaan toiminto on tilapäisesti poissa käytöstä eikä puhelinkeskustelua voi nauhoittaa. Olen hankkinut erillisen äänitelaitteen keskusteluiden nauhoittamista varten.

Kerätessäni todistusaineistoa ja yrittäessäni siirtää 3.6.2010 n. klo 9.20-11.45 eräästä vanhasta matkapuhelimestani ja DNA Oy:n matkapuhelinliittymästä ottamiani valokuvia MMS-viesteinä sähköpostiosoitteeseeni tiedonsiirto loppui yllättäen ja sain matkapuhelimeni näytölle ilmoituksen, jonka mukaan viestejä ei voinut lähettää. Tiedonsiirtohäiriöissä ei ollut kysymys viasta matkapuhelimessani tai viesteissä. Olin tuolloin kotonani. Myöhemmin samana päivänä vastaavia ongelmia ilmeni myös ollessani muissa paikoissa. En ole voinut siirtää kaikkia ottamiani valokuvia sähköpostiosoitteeseeni.

Tällä hetkellä vuoden 2002, kevään 2003 ja uudelleen syksystä 2004 eteenpäin sattuneita tapahtumia ei haluta tutkia vaan niitä yritetään peitellä ja minua yritetään estää ajamasta asiaani.

Vuokrasin pankista 24.10.2007 alkaen ja uudelleen elokuussa 2010 tallelokeron tähän blogiin liittyvän materiaalin säilyttämistä varten. Tallelokerossa säilyttämäni materiaali sisältää muun muassa kanteluni oikeuskanslerille lisäkirjeineen, vedoksen tapaukseni käsittelystä viranomaismenettelyssä, tapaukseeni liittyvät asiakirjajäljennökset, valokopiot muusta aineistosta sekä valitukseni Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle täydennyksineen ja todisteineen. Osa aineistosta on paperisessa muodossa ja suurin osa elektronisessa muodossa. Päivämäärältään viimeisimmät CD/DVD-levyt ja/tai muistitikut ovat uusin täydennetty versio.

Olen saanut pankista asiakastiedotteen, jonka mukaan tallelokeroni hinta vuodessa nousee vähän yli kaksinkertaiseksi 1.1.2016 alkaen ja laskutus muuttuu kuukausittain tapahtuvaksi. Tallelokeron käyttämisessä on ollut ongelmia. Tallelokeron yleisten ehtojen 1.6.2003 mukaan pankilla ei ole vuokraajalle luovutetun avaimen kaksoiskappaletta. Kävin 5.10.2016 viemässä tallelokerooni ajantasaista materiaalia. Avattaessa tallelokeroa pankin holvin vahtimestari pyysi minulta oman kappaleeni tallelokeron avaimesta ja käytti sitä pankin avaimen lisäksi tallelokeron avaamiseen. Tavallisesti tallelokero on avattu siten, että ensin asiakas käyttää omaa avaintaan ja sitten pankki käyttää omaa avaintaan. Ollessani kerran tallelokerolla pankin holvissa minua häirittiin henkilökuntaan kuulumattoman keski-ikäisen naisen taholta. Jouduin huomauttamaan naista ja pyytämään asiointirauhaa. Kun avasin pankista arvo-osuustilin, tili avattiin vasta soitettuani puhelimitse pankkiin ja minua kehotettiin sulkemaan tili sen jälkeen kun olen kotiuttanut arvopapereista saamani luovutusvoitot.

Koska kotirauhaani on rikottu ja koska postiliikennettäni, tietoliikenneyhteyksiäni sekä televiestintääni on häiritty ja häiritään, olen joutunut kirjoittamaan pääosan oikeuskanslerille tekemäni kantelun kolmannesta ja neljännestä täydennyksestä ja niihin liittyvistä kirjeistä, tiedusteluista ja pyynnöistä julkisissa paikoissa kuten kirjastoissa ja kahviloissa (mm. Suomen Kansalliskirjasto, Rikhardinkadun kirjasto, Töölön kirjasto, Etelä-Haagan kirjasto ja Kirjasto 10 sekä Kulttuuritehdas Korjaamo, Cafe Lasipalatsi, Ravintola Kappeli, Bar Cafe Hemingway's, Cafe Carusel ja Vltava).

Asian käsittelyn pitkittyessä vaarana on se, että poliisitutkintapyynnössäni mainittujen ja siihen liittyvien sekä oikeuskanslerille tekemissäni kanteluissa (dnro 1268/1/07 ja dnro 1223/1/2009) kuvattujen ja täydennettyjen rikosten syyteoikeus vanhenee. Olen täydentänyt tapahtumien kuvauksia myös myöhemmissä valituksissani ja kirjoituksissani.

Postiliikenteeni, tietoliikenneyhteyksieni sekä televiestintäni häirintä on jatkunut. Minulla on ollut erittäin suuria vaikeuksia mm. uusia ylläpitämäni ja omistamani www.ucnp.info-palvelun domain-nimeä ja saada sille luotua SSL/TLS-sertifikaatteja. Kotisivuni mpan-web.ucnp.info, jolla on muun muassa CV:ni, sekä ylläpitämäni ja omistamani www.ucnp.info-palvelu ovat olleet toistuvasti poissa käytöstä, mutta eivät välttämättä yhtä aikaa. Tietoliikenneyhteyteni ovat katkeilleet ja/tai hidastelleet minulle epäedulliseen aikaan. Posti- ja sähköpostiliikenteeni ei ole aina välttämättä saapunut perille tai on saapunut liian myöhään perille. Esimerkkinä tästä olkoon sähköpostiliikenne minun ja eri kirjastojen välillä sekä posti- ja sähköpostiliikenne minun ja Electronic Frontier Foundation (EFF) -nimisen organisaation välillä. Käyttämäni sähköpostipalvelun sisäänkirjautumisen lokitiedoissa on ollut puutteita. LinkedIn-profiilissani on esiintynyt ja esiintyy edelleen häiriöitä mm. profiilin tietojen näkymisen ja salasanojen toimimisen suhteen.

Olen jättänyt 9.10.2017 uudistamatta ylläpitämäni ja omistamani www.ucnp.info-palvelun domain-nimen koska en pystynyt kirjautumaan hallintaliittymään salasanallani enkä lukuisista yhteydenotoistani huolimatta vaihtamaan minulle sähköpostitse lähetettyä salasanaa. Viimeksi minulle väitettiin, että "The password you are tying to use does not appear to be alphanumeric. An Alphanumeric password should consist of or using both letters and numerals." Alfanumeerinen salasana tarkoittaa salasanaa, joka muodostuu kirjaimista ja/tai numeroista [ja/tai muutamasta erikoismerkistä]. Domainin ucnp.info hallinnoinnista on vastannut Active-Domain LLP -niminen yritys (http://www.active-domain.com/). Kotisivuni on osoitteessa https://mpan-web.xyzwid.web.runbox.net/. Joku henkilö tai muu taho on ilmoittanut edellä mainitun kotisivuni "Deceptive Site":ksi. Olen ottanut yhteyttä joulukuussa 2019 Google-nimiseen yritykseen poistaakseni ko. blokkauksen.

Mobiilireitittimeni 4G-tietoliikenneyhteyden (Saunalahti Plus 4G) nopeus on ollut Helsinkiin muuttoni 1.12.2016 jälkeen luokkaa Download n. 14 Mbps ja Upload n. 0,23 Mbps (ja pienempi kuin 1 Mbps). Ennen Helsinkiin muuttoa Turussa mobiilireitittimeni 4G-tietoliikenneyhteyden (Saunalahti Plus 4G) nopeus oli luokkaa Download n. 50 Mbps ja Upload n. 14 Mbps. Tehtyäni häiriöilmoituksen 21.7.2017 OmaElisa-palvelun kautta ja saatuani puhelinsoiton matkapuhelinoperaattori Elisan asiakaspalvelun naispuoliselta virkailijalta mobiilireitittimeni 4G-tietoliikenneyhteyden nopeus putosi luokkaan Download n. 3,8 Mbps ja Upload n. 233 Kbps, ei suurta vaihteluväliä. Matkapuhelinoperaattori Elisan asiakaspalvelun virkailijan Markus Varpalahden selityksen 22.7.2017 mukaan "tämän syksyn loppupuolella on kaikkein lähimpään tukiasemaan tulossa 4G -verkko, mitä siinä tukiasemassa ei tällä hetkellä ole. Tämä parantaa huomattavasti modiilidatan käyttöä. Pyydänkin odottamaan tuota muutosta, sen arvio on tällä hetkellä syys-lokakuun vaihteessa". Suorittamieni aikaisempien mittausten 22.7.2017 mukaan asuntoni rakenteilla on 4G-yhteysnopeuteen tasaava vaikutus. Matkapuhelinliittymäni Upload-arvot ovat todella pieniä sekä sisällä että ulkona. Koska mobiilireitittimeni 4G-tietoliikenneyhteyden Upload-nopeudet ovat olleet ja ovat edelleen pieniä, minun on ollut erittäin hankalaa siirtää tiedostoja käyttämälleni sähköpostipalvelimelle 4G-tietoliikenneyhteyden kautta ja lähettää sähköposteissani suuria liitetiedostoja.

Olen keskustellut 24.7.2017 matkapuhelinoperaattori Elisan asiakaspalvelun virkailijan Sanna Niemelän kanssa. Asian käsittely on ollut edelleen kesken. Elisan Omaguru.fi-palveluun 21.7.2017 tekemäni puhelinsoiton laskutuksen voi hyödyttömänä unohtaa (Pekka-niminen asiakaspalvelija). Elisan asiakaspalvelun virkailija Sanna Niemelä sanoi kirjoittavansa asiasta yhteenvedon ja laittavansa asian vireille Elisan Omaguru.fi-palvelun laskutuksen puolelle. Minulle on soitettu 24.7.2017 Elisan Omaguru.fi-palvelusta (asiakaspalvelija Jäppinen), joka ei ollut tietoinen tapahtumien kulusta ja sanoi lopulta ottavansa yhteyttä Elisan asiakaspalvelun virkailija Sanna Niemelään. Odottaessani 24.7.2017 puhelinsoittoja Elisan asiakaspalvelun virkailija Sanna Niemelältä matkapuhelimeni ei kahdesti hälyttänyt tulevasta puhelinsoitosta. Tätä ei ole aiemmin tapahtunut kyseisellä matkapuhelimella. Olen saanut 14.8.2017 matkapuhelinoperaattori Elisalta puhelinlaskun, jossa oli veloitettu edellä mainittu Elisan Omaguru.fi-palveluun 21.7.2017 tekemäni puhelinsoitto. Olen keskustellut 28.-29.8.2017 asiasta sähköisesti matkapuhelinoperaattori Elisan asiakaspalvelun virkailijan Akuliina Timosen kanssa. Ensimmäisen viestini jälkeen 28.8.2017 minulle hyvitettiin kyseessä olevan puhelinsoiton veroton osuus. Toisen viestini jälkeen 29.8.2017 minulle hyvitettiin kyseessä olevan puhelinsoiton verollinen (ALV 24%) osuus. Puhelinlaskun erittelystä jätettiin hyvittämättä 0,01e. Elisan verkon parannuksissa 3.10.2017 ei ole näkynyt asuinalueelleni syys-lokakuulle muutoksia. Mobiilireitittimeni 4G-tietoliikenneyhteyden (Saunalahti Plus 4G) nopeudet ovat parantuneet 14.11.2017. Upload-arvot ovat edelleen pieniä verrattuna Download-arvoihin.

Olen lähettänyt 13.7.2019 matkapuhelinoperaattori Elisan asiakaspalveluun sähköisesti ilmoituksen mobiilireitittimeni 4G-tietoliikenneyhteyden (Saunalahti Plus 4G) nopeuden alenemisesta n. kolmas-neljäsosaan verrattuna edelliseen mittaukseeni (27.9.2018). Olen saanut 13.7.2019 Elisan asiakaspalvelun virkailija Kirsi Räsäseltä sähköisesti vastauksen, jossa kerrotaan, että asuntoni lähimmissä tukiasemissa on hieman kasvua käyttäjämäärissä ja kehotetaan kokeilemaan toista kiinteää taajuutta. Olen lähettänyt 18.7.2019 matkapuhelinoperaattori Elisan asiakaspalveluun sähköisesti vastauksen, jossa totean, että verkon lukitseminen toiselle kiinteälle taajuudelle ei auta ja pyydän, että 4G-tietoliikenneyhteyden kapasiteettia lisätään LTE 800 -taajuusalueella. Olen saanut 18.7.2019 Elisan asiakaspalvelun virkailija Kirsi Räsäseltä sähköisesti vastauksen, jonka mukaan hän on tehnyt ilmoituksen verkon ylläpidolle ongelmastani ja kertoo, että hän ei voi luvata asiaan nopeaa ratkaisua koska hänen tiedossaan ei ole ainakaan seuraavan kolmen kuukauden sisällä verkon muutos/rakennustöitä asuinalueellani. Mobiilireitittimeni 4G-tietoliikenneyhteyden (Saunalahti Plus 4G) nopeus on ollut häiriintynyt (Download < 1 Mbps ja Upload << ja > 1 Mbps, suuri vaihteluväli) ajalla 3.-5.3.2020, ja myöhemminkin myös toisella Saunalahden mobiililiittymällä. Matkapuhelinoperaattori Elisan vikailmoituksissa ja häiriökartassa ei ole ollut merkintää viasta, häiriöistä tai huoltotöistä.

Matkapuhelinliittymiin lähetettäviä tekstiviestejä käytetään yleisesti mm. kaksivaiheisessa tunnistautumisessa (2FA). Viranomaiset tiedottavat kansalaisille heidän ilmoittamaansa puhelinnumeroon. Muun muassa terveydenhuollon laitokset, eräät vakuutuslaitokset ja pankit asioivat asiakkaidensa kanssa asiakkaiden ilmoittamaan puhelinnumeroon perustuen. Koronaviruspandemian aikaan päivitin 21.3.2020 4G-tietoliikenneyhteyteni (Saunalahti Plus 4G) MultiSIM-kortit. Matkapuhelinoperaattori Elisan asiakaspalvelun virheiden seurauksena MultiSIM-korttieni aktivointi epäonnistui siten, että pääasiallisesti käyttämääni puhelinnumerooni ei voinut soittaa eikä lähettää tekstiviestejä. Soitettaessa puhelinnumeroni näkyi vastaanottajalle ns. teknisenä numerona. Matkapuhelinoperaattori Elisan asiakaspalvelun Maiju-nimisen virkailijan ja Aaltonen-nimisen virkailijan antaman selityksen ja tekemän häiriöilmoituksen perusteella 4G-tietoliikenneyhteyteni MultiSIM-ominaisuus aktivoitiin lopulta 23.3.2020. Pääasiallisesti käyttämäni puhelinnumeroni oli jälleen saavutettavissa.

Poliisiviranomaisilla on ollut poliisilain (493/1995) 3 luvun 31 c §:n mukaan tilapäisesti oikeus sulkea televalvonnan kohteena oleva liittymä tai laite mikäli "henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella taikka muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään kohdistuvaan rikokseen, joka tehdään telepäätelaitetta käyttäen, paritukseen, oikeuden käytössä kuultavan uhkaamiseen, laittomaan uhkaukseen, huumausainerikokseen, edellä tarkoitettujen rikosten rangaistavaan yritykseen tai terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluun". Lisäksi poliisiviranomaisilla on ollut oikeus edellä mainittuun televalvontaan poliisilain (493/1995) 2 luvun 18 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tai muussa tilanteessa, jos se on välttämätöntä henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 3 §:n mukaan poliisiviranomaisilla on ollut tilapäisesti oikeus sulkea televalvonnan kohteena oleva liittymä tai laite, jos televalvonnalla saatavilla tiedoilla taikka teleliittymän tai telepäätelaitteen sulkemisella voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys kyseessä olevassa pykälässä mainittujen rikosten selvittämiselle. Tulen palaamaan näihin tapahtumiin myöhemmin. Laillista oikeutta postiliikenteeni, tietoliikenneyhteyksieni sekä televiestintäni häirintään ei ole ollut eikä tule olemaan.

DNA-matkapuhelinliittymässäni oli ongelmia 16.-19.8.2019 välisenä aikana siten, että yhteys toimi asuntoni parvekkeella, ulkotiloissa ja muualla Helsingissä normaalisti, mutta asuntoni sisätiloissa matkapuhelimeni ilmoitti, että "Vain hätäpuhelut ja kuuluvuuspalkit normaalit" tai "DNA ja kuuluvuuspalkit punaisella". Olin aiemmin voinut käyttää ko. matkapuhelinliittymääni myös asuntoni sisätiloissa. Olen ottanut sähköisesti yhteyttä DNA-matkapuhelinoperaattorin asiakaspalveluun. Viestissäni 17.8.2019 totean, että "Tässä on kaksi mahdollisuutta: joko matkapuhelinverkossanne esiintyy tällä alueella häiriöitä tai muuta, jotka vaikuttavat minun DNA-liittymääni, tai sitten jossakin lähistöllä on jokin laite, joka häiritsee DNA-matkapuhelinyhteyttäni". Kerättyäni tarvittavat testitiedot tilanne korjaantui 19.8.2019. DNA-liittymäni on toiminut jälleen myös asuntoni sisätiloissa. Asiakaspalvelun selityksen mukaan "Tiedoissamme ei ole, että viikonlopun aikana olisi ollut osoitettasi lähinnä olevassa tukiasemassa vikaa. Asuin alueen yhdessä tukiasemassa oli kuitenkin ollut häiriö joka on saattanut aihettaa viestissä kertomasi kuuluvuusongelman".

Odotin 13.7.2014 bussia Turussa pysäkillä numero 5. Nuori ruotsinsuomalainen nainen tuli pienen pojan kanssa kysymään minulta tietä Turun keskustaan. Nainen ei saanut ostettua neuvomaani 24 tunnin kännykkälippua tekstiviestillä. Koska matka olisi ollut pojalle kävellen liian pitkä, tarjouduin maksamaan naisen ja hänen poikansa bussilipun Turun keskustaan. Annoin puuttuvaa summaa varten naiselle kahden euron kolikon. Ajossa oleva bussi ei merkistäni huolimatta pysähtynyt pysäkille. Bussien vuoroväli oli 15-20 minuuttia. Oli kuuma päivä. Lähdimme naisen ja hänen pienen poikansa kanssa kävelemään Turun keskustaan. Nainen antoi minulle kolikon takaisin. Toinen bussi kulki muutaman minuutin kuluttua ohitsemme. Bussit eivät noudattaneet aikataulua. Tiemme erkanivat. Nainen jatkoi poikansa kanssa kävellen matkaa. Turun keskustaan oli n. 2,4 kilometriä. On yleistä, että turistit ostavat prepaid-liittymän tullessaan kohdemaahan. Matkapuhelimen käyttäminen on tällä tavoin edullisempaa. Verkkovierailut ovat olleet toistaiseksi kalliita. Turun kaupungin www-sivujen mukaan "Prepaid-liittymästä ei toistaiseksi voi tilata lippua. Kyse on EU-direktiivistä/lakimuutoksesta, jota operaattorit noudattavat". Ajatus tuntuu oudolta. Palvelun käyttäjänä haluaisin tietää mihin kyseessä oleva EU-direktiivi/lakimuutos perustuu. Myöhemmin minulla on ollut vaikeuksia jäädä pois bussista haluamallani pysäkillä. Minulle on mm. väitetty, että bussin ovea ei voi aukaista koska se on jumissa vaikka näin ei ole todellisuudessa ollut.

Koska kotirauhaani on rikottu ja koska postiliikennettäni, tietoliikenneyhteyksiäni sekä televiestintääni on häiritty ja häiritään, olen joutunut kirjoittamaan ja katselmoimaan www.ucnp.info-palveluun tekemiäni suunnitelmia ja muita asiakirjoja julkisissa paikoissa kuten kirjastoissa ja kahviloissa (mm. Kulttuuritehdas Korjaamo, Helsinki). Kulttuuritehdas Korjaamon baarityöntekijänä oli tuolloin mm. Minna Ritvanen ja baarivastaavana Karoliina Roos-Santos. Folks-klubista vastasi tuottaja Lani Nordlund.

Helsingissä selkäreppuni, joka sisälsi kannettavan tietokoneeni, yritettiin kerran varastaa raitiovaunussa. Sekä Helsingissä että Turussa takkini ja selkäreppuni taskuja on yritetty henkilökuntaan kuulumattomien henkilöiden taholta oikeudettomasti avata ja tutkia (mm. EVTEK-ammattikorkeakoulu, Kulttuuritehdas Korjaamo, Cafe Lasipalatsi, Seurusteluravintola Rento ja Antiikkiliike Wanha Elias). Lisäksi pankkikorttieni PIN-koodeja sekä matkapuhelimieni ja kannettavan tietokoneeni salasanoja on yritetty urkkia. Helsingin Kalliossa Heo Hostelsissa (Kirstinkatu 1, 00530 Helsinki) sijaitsevaan hotellihuoneeseeni tunkeuduttiin kerran 24.5.2005 luvatta. Heräsin tuolloin nukkumasta. Matkustin 23.-25.5.2005 Joensuusta Helsinkiin etsimään asuntoa.

Langattomat Miracast ja Bluetooth -yhteyteni tietokoneeltani ulkoiselle näytölle ja äänentoistojärjestelmääni ovat katkeilleet joulukuun lopusta 2019 lähtien. Yhteys on välillä toiminut ja välillä ei. Olen joutunut hankkimaan 25.1.2020 erillisen Blu-ray/DVD-soittimen elokuvien ja verkkostriimien katselemista varten.

Olen saanut 12.1.2021 5G-mobiilireitittimeeni tekstiviestin, jonka lähettäjänä on "POLIISI", ja jossa ilmoitetaan, että lähetys MG137212655FI on noudettavissa jyväskyläläisestä K-Marketista tiettyyn päivämäärään mennessä. Matkahuollon lähetysten seurannan mukaan joku on noutanut ko. lähetyksen 13.1.2021. Hoidettuani lupa-asioitani Helsingin poliisilaitoksen ja Espoon pääpoliisiaseman kanssa sain 9.2.2021 soiton tietystä puhelinnumerosta ja konstaapeliksi esittäytynyt mieshenkilö kysyi uudelleen erään veljeni kuolinpesän ampuma-aseen sijaintipaikkaa. Ihmettelin puhelinsoittoa. Poliisi on tietoinen siitä, että olen hoitanut veljeni kuolinpesän ampuma-aseasiat asianmukaisesti.

Olen perustanut 6/2017 runoverkkojulkaisun ja kirjoittanut sekä toimittanut siihen verkkoviestejä osittain myös kotonani. Minua pidetään lainvastaisesti ns. salaisten tiedonhankintakeinojen ja/tai salaisten pakkokeinojen kohteena. Kotirauhaani on rikottu. Postiliikennettäni, tietoliikenneyhteyksiäni sekä televiestintääni on häiritty ja häiritään. Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003) 4 luvun 16 §:ssä säädetään lähdesuojasta ja oikeudesta anonyymiin ilmaisuun siten, että minulla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot, ja oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä. Velvollisuudesta ilmaista edellä tarkoitettu tieto esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä säädetään erikseen. Minun on ja on ollut käytännössä mahdotonta turvata lähdesuoja ja oikeus anonyymiin ilmaisuun.

Olen uusinut matkapuhelinliittymäni viimeksi 2H/2021 ja sen jälkeen päivittänyt liittymätyyppejä tarvittaessa.

Lähteet

1. Muistiinpanot 2005-2022
2. Poliisitutkintapyyntö yksityiselämääni koskevien tietojen ilmaisemisesta sivullisille ja muille tutkinnan ulkopuolisille sekä kokemastani kiusaamisesta ja henkisestä painostamisesta, päivätty 15.7.2005
3. Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen tutkintailmoitus (6480/S/11832/05), päivätty 21.7.2005
4. Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen esitutkinnan päätökset (6480/S/11832/05), päivätty 21.7.2005
5. Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle (dnro 2256) ja poliisiylijohtajalle, päivätty 1.8.2005
6. Poliisiylitarkastajan vastaus (SM-2005-2278/Ti-2), päivätty 3.8.2005
7. Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen tutkintailmoitus (6140/S/12442/05), päivätty 17.8.2005
8. Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen esitutkinnan päätökset (6140/S/12442/05), päivätty 17.8.2005
9. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vastaus (dnro 2256/4/05), päivätty 31.8.2005
10. Itä-Suomen lääninhallituksen poliisiosaston lääninpoliisiylitarkastajan poliisirikostutkintaa koskeva kirje (ISLH-2005-02505/Tu-411), päivätty 26.8.2005
11. Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen tutkintailmoitus (6140/R/4433/05), päivätty 22.9.2005
12. Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen esitutkinnan päätökset (6140/R/4433/05), päivätty 10.12.2005
13. Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen tutkintailmoitus (6140/R/4433/05), kuulustelupöytäkirjat ja pöytäkirjan merkintälehti, päivätty 10.12.2005
14. Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen esitutkinnan päätökset (6140/R/4433/05), päivätty 2.1.2006
15. Kuopion seudun kihlakunnan poliisilaitoksen tutkintailmoitus (6360/S/30252/06), päivätty 23.1.2006
16. Kuopion seudun kihlakunnan poliisilaitoksen esitutkinnan päätökset (6360/S/30252/06), päivätty 14.2.2006
17. Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston tutkinnanjohtajan päätös (06/04/RRA), päivätty 6.2.2006
18. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
19. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut: www.oikeusasiamies.fi
20. Hallituksen esitykset: www.eduskunta.fi
21. Sisäasiainministeriön julkaisut: www.intermin.fi
22. Sisäasiainministeriön kertomus salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä vuodelta 2005 (SM-2006-00425/Ri-2, päivätty 28.3.2006) (11.5.2007): www.intermin.fi
23. Valtakunnansyyttäjänviraston määräykset ja ohjeet: www.vksv.oikeus.fi
24. Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen saate liittyen tutkintailmoituksiin (6140/S/12442/05 ja 6140/P/52882/04), esitutkinnan päätöksiin (6140/S/12442/05) ja faksi-kuittiin (eoa), päivätty 30.7.2007
25. Kuitti postiin jätetystä esitutkinnan päätökset (6140/S/12442/05) sisältävää kirjettä koskevasta kadonneesta katoamistiedustelusta, päivätty 1.8.2007
26. Itella Oyj:n vastaus esitutkinnan päätökset (6140/S/12442/05) sisältävää kirjettä koskevaan katoamistiedusteluun (nro 200691096), päivätty 23.8.2007
27. Postin vahvistus rekisteritietojen tarkastuspyyntöä sisältävää kirjettä koskevaan katoamistiedusteluun (nro 1440893), päivätty 2.3.2006
28. Postin vastaus rekisteritietojen tarkastuspyyntöä sisältävää kirjettä koskevaan katoamistiedusteluun (nro 1440893) päivätty 6.3.2006
29. Tutkinnanjohtajalle lähetetty kysely liittyen esitutkinnan päätöksiin (6140/S/12442/05) ja (6140/R/4433/05), päivätty 7.8.2007
30. Tutkinnanjohtajan vastaus liittyen esitutkinnan päätöksiin (6140/S/12442/05) ja (6140/R/4433/05), päivätty 14.8.2007
31. Kihlakunnansyyttäjälle lähetetty kysely liittyen tutkinnanjohtajan päätökseen (06/04/RRA), päivätty 24.8.2007
32. Kihlakunnansyyttäjän ilmoitus tutkinnanjohtajan päätökseen (06/04/RRA) liittyvään kyselyyni vastaamatta jättämisestä, päivätty 12.10.2007
33. Tietoliikennehäiriöt
34. Sähköpostikirjeenvaihto


Suomen lakia on pakkokeinojen ja poliisin oikeuksien osalta merkittävästi muutettu kanteluideni ja poliisitutkintapyyntöni käsittelyn aikana. Yhteenveto lakimuutoksista on esitetty blogini kohdassa "Oikeusvaltiosta valvontayhteiskuntaan (from a constitutional state to the control society)".

Poliisitutkintapyyntöni käsittelyn aikana Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin ja sisäasiainministeriön määräyksissä ja ohjeissa sekä Valtakunnansyyttäjänviraston määräyksissä ja ohjeissa todettiin mm. seuraavaa:

Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/1988) 1 §:n mukaan "Kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava" ja "Ilmoitus kirjataan merkitsemällä esitutkinnan toimittamista varten tarvittavat tiedot tapahtumasta ja asianosaisista" sekä "Jos ilmoitus on puutteellinen, on ilmoituksen tekijää kehotettava täydentämään sitä".

Sekä sisäasiainministeriön määräyksen SM-2005-01645/Ri-2 että Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeen VKS:2005:1 (Dnro 22/31/05) mukaan poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinnan johto on tarpeen järjestää niin, "ettei poliisiviranomainen voi omalla päätöksellään lopettaa poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen tutkintaa".

Esitutkintalain (449/1987) 14 §:n 2 momentin mukaan "Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkintaa johtaa kuitenkin aina virallinen syyttäjä lukuun ottamatta rikesakkoasiana ja rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita."

Sekä sisäasiainministeriön määräyksen SM-2005-01645/Ri-2 että Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeen VKS:2005:1 (Dnro 22/31/05) mukaan "Poliisin on aina kirjattava ilmoitus, kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena. Jos ilmoituksessa väitetään poliisimiehen syyllistyneen rikokseen, asia tulee käsitellä esitutkintalain 14 § 2 momentin tarkoittamassa järjestyksessä".

Sekä sisäasiainministeriön määräyksen SM-2005-01645/Ri-2 että Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeen VKS:2005:1 (Dnro 22/31/05) mukaan "Jos poliisimiehen menettely on virkavelvollisuuden vastaista, siihen saattaa sisältyä virkarikos, eikä asiaa voida käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä" ja "Virkavelvollisuuden vastaisena menettelyä on pidettävä silloin, kun se on selvästi tahallista tai annettujen määräysten vastaista" sekä "Tulkinnanvaraisissa tapauksissa asia tulee ohjata esitutkintalain 14 §:n 2 momentin mukaiseen menettelyyn".

Sekä sisäasiainministeriön määräyksen SM-2005-01645/Ri-2 että Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeen VKS:2005:1 (Dnro 22/31/05) mukaan "Tutkinnanjohtajaksi määrätyllä syyttäjällä on toimivalta ratkaista, onko asiassa syytä epäillä rikosta ja toimitetaanko esitutkinta. Poliisilla ei ole tällaista toimivaltaa" ja "Esitutkintalain esitöiden mukaan varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä ei vaadita. Se, onko rikos tehty, selviää yleensä vasta tutkinnassa".

Esitutkintalain (449/1987) 2 §:n mukaan "Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty."

Sisäasiainministeriön kertomuksen salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä vuodelta 2005 (SM-2006-00425/Ri-2, päivätty 28.3.2006) mukaan Itä-Suomen lääninhallituksen poliisiosaston osalta "Poliisilaitosten suorittama salaisten pakkokeinojen käytön valvonta toteutuu osana yksikön omavalvontaa, joka on järjestetty poliisin lääninjohdon ohjeistamalla ja hyväksymällä tavalla" sekä keskusrikospoliisissa mm. tulosyksikön päällikön velvollisuutena on valvoa salaisten pakkokeinojen käyttämistä ko. tulosyksikössä.

Esitutkintalain (449/1987) 12 §:n mukaan "Asianosaisen pyytämät kuulustelut ja muut tutkintatoimenpiteet on suoritettava, jos asianosainen osoittaa, että ne saattavat vaikuttaa asiaan, ja jollei niistä aiheudu asian laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia."

Esitutkintalain (449/1987) 22 §:n 1 momentin mukaan "Kuulusteltavan on oltava itse läsnä kuulustelussa."

Esitutkintalain (449/1987) 22 §:n 2 momentin mukaan "Jos tutkija katsoo, ettei siitä aiheudu haittaa ja ettei se vaaranna tutkinnan luotettavuutta, asianosainen saa kuitenkin antaa lausumansa asiamiehen välityksellä taikka puhelimitse tai muulla tiedonsiirtovälineellä. Samoin edellytyksin saadaan todistajaa kuulustella puhelimitse tai muulla tiedonsiirtovälineellä". Kuitenkin esitutkintalain (449/1987) 22 §:n 2 momentin mukaan "Rikoksesta epäillyn osalta edellytyksenä on lisäksi, että asia on merkitykseltään vähäinen eikä epäilty kiistä rikosilmoituksen oikeellisuutta tai että kysymyksessä on aikaisemmin suoritetun kuulustelun vähäinen täydentäminen".

Sisäasiainministeriön ohjeen SM-2002-691/Ri-2 mukaan "Esitutkinnassa henkilöä kuulustellaan rikoksesta epäiltynä, kun on syytä epäillä hänen syyllistyneen tekoon, eli kun tiedossa on jokin seikka, joka puhuu syyllisyyden puolesta" sekä "Rikoksesta epäillyn kuulustelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota rikoksen tunnusmerkistöön niin, että kuulustelussa lähtökohdaksi otetaan ilmoitetun tai ilmi tulleen rikoksen tunnusmerkistö" ja "Kuulustelun yhteydessä on selvitettävä myös mahdolliset vaihtoehtoiset rikoksen tunnusmerkistöt". Edelleen sisäasiainministeriön ohjeen SM-2002-691/Ri-2 mukaan "Jos kuulusteltavaa on rikoksen johdosta vähänkin syytä epäillä, kuulustellaan häntä rikoksesta epäiltynä eikä todistajana".

Sisäasiainministeriön ohjeen SM-2002-691/Ri-2 mukaan "Todistajien osalta on kiinnitettävä huomiota siihen, että jutun näytön kannalta on kuulusteltu riittävän useaa todistajaa ja todistajien kuulustelukertomukset on liitetty esitutkintapöytäkirjaan".

Esitutkintalain (449/1987) 27 §:n 1 momentin mukaan "Todistajan on totuudenmukaisesti ja mitään salaamatta ilmaistava, mitä hän tietää tutkittavasta asiasta. Jos hän kuitenkin olisi oikeudenkäynnissä oikeutettu tai velvollinen kieltäytymään todistamasta, ilmaisemasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, jos tutkittavana olevasta rikoksesta nostettaisiin syyte, hän on oikeutettu tai velvollinen siihen myös esitutkinnassa."

Poliisilain (493/1995) 4 luvun 38 §:n 3 momentin mukaan "Todistajan ja asiantuntijan on totuudenmukaisesti ja mitään salaamatta ilmaistava, mitä hän tietää tutkittavasta asiasta. Hän on kuitenkin 2 momentissa tarkoitetussa poliisitutkinnassa oikeutettu tai velvollinen kieltäytymään todistamasta, ilmaisemasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, mikäli hänellä olisi vastaava oikeus tai velvollisuus oikeudenkäynnissä".

Rikoslain (39/1889) 15 luvun 2 §:n mukaan mikäli muu kuin rikoksesta epäilty rikosasian esitutkinnassa tai muu kuin poliisilain (493/1995) 4 luvun 38 §:n 2 momentissa tarkoitetussa asemassa oleva (esim. todistaja tai asiantuntija) poliisitutkinnassa tai siihen rinnastettavassa viranomaismenettelyssä henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulusteltaessa "antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä salaa siihen kuuluvan seikan, hänet on tuomittava perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi".

Esitutkintalain (449/1987) 16 §:n mukaan tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen: 4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai 6) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Sisäasiainministeriön ohjeen SM-2002-691/Ri-2 mukaan "Ennen esitutkinnan päättämistä asianosaisille on varattava tilaisuus esittää esitutkintaviranomaiselle lausuntonsa esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jos se on omiaan jouduttamaan tai helpottamaan asian käsittelyä tuomioistuimessa" ja "Mahdollisuus loppulausuntoon on syytä antaa varsinkin silloin, kun eri osapuolten näkemykset poikkeavat olennaisesti toisistaan tai kun todistajien kertomuksissa esiintyy ristiriitaisuuksia".

Sisäasiainministeriön ohjeen SM-2002-691/Ri-2 mukaan "Loppulausunnossa asianosainen voi tuoda esille kantansa muun muassa seuraavista asioista: 1) onko esitutkinnassa puutteita; 2) onko tutkinta-aineisto riittävä vai onko sitä saatavissa lisää ja missä aikataulussa sekä 3) näkemyksensä asian oikeudellisesta puolesta".

Työturvallisuuslain (738/2002) 5 luvun 28 §:n (Häirintä) mukaan "Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi". Työturvallisuuslaki (738/2002) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003. Työturvallisuuslain (738/2002) 8 luvun 63 §:n (Työturvallisuusrikkomus) mukaan "Rangaistus työturvallisuusrikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 47 luvun 1 §:ssä".

Hallituksen esityksen HE 94/1993 vp mukaan "Pahoinpitelyn tunnusmerkistö ehdotetaan rakennettavaksi edelleen pääasiassa kahden perustekomuodon varaan. Ensinnä pahoinpitelyä olisi ruumiillisen väkivallan tekeminen toiselle. Siinä olisi kysymys pahoinpitelystä toimintona, jolla loukataan toisen ruumiillista koskemattomuutta. Tämä tunnusmerkistön osa koskisi siten pahoinpitelyä ulkoisena toimintona, josta voi aiheutua toiselle vamma tai muu terveyden vahingoittuminen, mutta on myös mahdollista, että siitä ei aiheudu mitään näkyvää seurausta" ja "Toisessa tekotavassa olisi kysymys seurauksen aiheuttamisesta. Siihen kuuluisi toisen terveyden vahingoittaminen tai kivun aiheuttaminen toiselle muuten kuin ruumiillista väkivaltaa tekemällä. Vamman tai sairauden aiheuttaminen on yleisemmin ilmaistuna terveyden vahingoittamista. Vamma ja sairaus käsitetään yleensä pelkästään ruumiillisiksi vammoiksi tai sairauksiksi. Käyttämällä niiden sijasta sanontaa ''vahingoittaa toisen terveyttä'' saadaan rangaistavuuden piiriin myös sellaiset teot, joiden seuraukset ilmenevät mielisairauksina tai mielenterveyden häiriöinä" sekä "Kivun aiheuttaminen mainittaisiin pahoinpitelyn tunnusmerkistössä terveyden vahingoittamisen rinnalla. Pahoinpitelyä olisi siten ruumiillista väkivaltaa tekemättä toiselle aiheutettu kipu. Useimmiten kipu liittyy terveyden vahingoittamiseen, mutta joissakin tapauksissa se voi ilmetä myös ainoana seurauksena".

Edelleen hallituksen esityksen HE 94/1993 vp mukaan "Pahoinpitelyn edellä mainitut perusmuodot, pahoinpitely ruumiillisena väkivaltana, terveyden vahingoittamisena ja kivun aiheuttamisena, laajentaisivat tunnusmerkistöä jo hieman nykyisestään. Säännös on tarkoitettu nimenomaan tulkittavaksi siten, että terveyttä voidaan tahallisesti vahingoittaa tai kipua aiheuttaa muutenkin kuin nyrkein tai puukoin ja että tällaiset teot rinnastetaan perinteisesti käsitettyyn väkivaltaan" sekä "Pahoinpitelyn tunnusmerkistöön ehdotetaan lisättäväksi sellainen ruumiillista väkivaltaa sisältämätön teko tai laiminlyönti, jolla toinen saatetaan tiedottamaan tai muuhun vastaavaan tilaan". Hallituksen esityksen HE 94/1993 vp mukaan myös "Vakiintuneesti on tulkittu, että tahallinen taudin tartuttaminen toiseen on pahoinpitelyä, jollei tekoon liity esimerkiksi rangaistavuuden poistavaa suostumusta".

Lisäksi hallituksen esityksessä HE 94/1993 vp täsmennetään törkeän pahoinpitelyn säännöstä siten, että "Voimassa oleva laki luettelee seurauksina vaikean ruumiinvamman, vakavan sairauden ja hengenvaaran. Näistä viimeksi mainittu ehdotetaan muutettavaksi ''hengenvaaralliseksi tilaksi''. Asiallista muutosta tällä ei tarkoiteta. Voimassa olevaa lakiakin lienee tulkittu niin, että hengenvaaralla tarkoitetaan nimenomaan uhrin hengenvaarallista tilaa eikä sitä, että rikos tehtäisiin tavalla, johon liittyy hengenvaara".

Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeen VKS:2000:4 mukaan "Vanhan lain mukaan yksityisellä paikalla tapahtunut pahoinpitely oli ns. asianomistajarikos, josta virallinen syyttäjä ei saanut nostaa syytettä, ellei asianomistaja ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi, kun taas julkisella paikalla tehty pahoinpitely oli virallisen syytteen alainen rikos" ja "Sen korostamiseksi, että perhepiirissäkään ei voida sallia väkivaltaa, pahoinpitely muutettiin virallisen syytteen alaiseksi. Syyteoikeutta koskevan rikoslain 21 luvun 16 §:n mukaisesti ainoastaan yli 15-vuotiaaseen kohdistunut lievä pahoinpitely jätettiin asianomistajarikokseksi".

Rikoslain (39/1889) 11 luvun 9 a §:n 1 momentissa todetaan, että "Jos virkamies aiheuttaa toiselle voimakasta ruumiillista tai henkistä kärsimystä 1) saadakseen hänet tai muun henkilön tunnustamaan tai antamaan tietoja, 2) rangaistakseen häntä jostakin hänen tai jonkun muun tekemästä tai tekemäksi epäillystä teosta, 3) pelotellakseen tai pakottaakseen häntä tai muuta henkilöä tai 4) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, seksuaalisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden, terveydentilan, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, hänet on tuomittava kidutuksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi sekä lisäksi viraltapantavaksi". Rikoslain (39/1889) 11 luvun 9 a §:n 2 momentin mukaan "Kidutuksesta tuomitaan myös virkamies, joka nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksyy alaisensa tai muutoin tosiasiallisessa määräysvallassaan ja valvonnassaan olevan henkilön 1 momentissa tarkoitetun teon". Rikoslain (39/1889) 11 luvun 9 a §:ssä todetaan, että kidutuksen yritys on rangaistava ja että "Tämän pykälän virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja julkista valtaa käyttävään henkilöön sekä viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta julkisyhteisön työntekijään ja ulkomaiseen virkamieheen". Kidutuksella tarkoitetaan esimerkiksi törkeää pahoinpitelyä ja virka-aseman väärinkäyttämisiä ja/tai virkavelvollisuuden rikkomisia. Rikoslain (39/1889) 11 luvun 9 a § tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Rikoslain (39/1889) 8 luvussa säädetään syyteoikeuden vanhentumisista. Rikoslain (39/1889) 8 luvun 1 §:ssä todetaan, että "Oikeus syyttää rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on elinkautinen vankeus, ei vanhennu" ja että "Syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu 1) kahdessakymmenessä vuodessa, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta määräajaksi yli kahdeksan vuoden, 2) kymmenessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli kaksi vuotta ja enintään kahdeksan vuotta vankeutta, 3) viidessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään kaksi vuotta vankeutta, ja 4) kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta, sakkoa tai rikesakko". Ankarimmalla rangaistuksella tarkoitetaan tässä sitä rangaistusta, joka tekoon sovellettavassa rangaistussäännöksessä on säädetty enimmäisrangaistukseksi. Virkarikosten vanhentumisaika on vähintään viisi vuotta. Rikoslain (39/1889) 8 luvun 2 §:n mukaan edellä mainitut ajat lasketaan rikoksen tekopäivästä. Rikoslain (39/1889) 8 luvun 2 §:ssä todetaan lisäksi että "Jos rikoksen tunnusmerkistössä säädetään laiminlyönti rangaistavaksi, syyteoikeus alkaa vanhentua, kun laiminlyöty teko olisi viimeistään tullut tehdä. Jos rikoksen tunnusmerkistössä edellytetään määrätyn seurauksen syntymistä, aika lasketaan tuon seurauksen ilmenemispäivästä" ja "Jos rikolliseen tekoon sisältyy lainvastaisen asiaintilan ylläpitäminen, syyteoikeuden vanhentumisaika alkaa vasta sellaisen tilan päättymisestä. Syyteoikeus osallisuudesta rikokseen alkaa vanhentua samana päivänä kuin syyteoikeus pääteosta".