Sain oikeusapua vasta kolmannesta oikeusaputoimistosta (I was given legal advice from the third Public Legal Aid Office)

Eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun käsittelemiseksi on mahdollista saada oikeusapua valtion oikeusaputoimistosta.

Matkustin 18.11.2004 Joensuusta Helsinkiin ja hain 19.11.2004 oikeusapua Järvenpään oikeusaputoimiston julkiselta oikeusavustajalta Marja Toivio-Kaasiselta. Hän ei ottanut tapausta hoitaakseen ja kehotti minua unohtamaan asian. Edelleen hän kehotti minua ottamaan yhteyttä Joensuun seudulla toimiviin oikeusaputoimistoihin. Tapaaminen pidettiin Järvenpään oikeusaputoimistossa ja kesti n. puoli tuntia. Matkustin takaisin Helsingistä Joensuuhun 21.11.2004.

Vaikka Järvenpään oikeusaputoimiston julkinen oikeusavustaja Marja Toivio-Kaasinen ei ottanut tapausta hoitaakseen, Järvenpään oikeusaputoimiston oikeusapupäätöksen mukaan oikeusapua on kuitenkin myönnetty 19.11.2004 lukien asiantuntevan avun saamiseksi oikeudellisessa asiassa kantelun käsittelemiseksi poliisin ja suojelupoliisin toiminnasta. Oikeusapu kattaa mm. avustajan toimenpiteet enintään sadalta tunnilta. Lisäksi minulta perittiin 35 euron oikeusapumaksu tapaamisesta. Vaikuttaa siltä, että Järvenpään oikeusaputoimiston päätös oikeusavun myöntämisestä tehtiin vain sen takia, että näyttäisi siltä, että olisin oikeusapua saanut, vaikka näin ei tilanne todellisuudessa ollut.

Koska en saanut oikeusapua tapauksen käsittelemiseksi osallistuin 23.-30.11.2004 Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen avoimen yliopiston järjestämälle Rikosprosessioikeus-kurssille. Kurssin aikana kysyin kurssin vastuuopettajalta, Joensuun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvaselta, kuinka pitkään henkilöä voidaan pitää esitutkinnassa ja kuinka pitkään henkilöä voidaan pitää telepakkokeinojen käytön kohteena. Joensuun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen vastaus oli että esitutkintaa voidaan pitää auki niin pitkään kunnes rikos on vanhentunut ja telepakkokeinoja voidaan käyttää niin pitkään kunnes rikos on vanhentunut.

Joensuun yliopiston entisten www-sivujen mukaan rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on entinen Joensuun kihlakunnan syyttäjänviraston johtava kihlakunnansyyttäjä vuosilta 1996-2003. Rikos- ja prosessioikeuden määräaikaiseksi professoriksi hänet nimitettiin 1.3.2003 lukien ja vakituiseksi 1.8.2005 lukien.

Joensuun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen vastaus on vastoin esitutkintalain (449/1987) 6 §:n ja 21 §:n mukaista periaatetta, jonka mukaan "Esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä" ja "Ketään ei saa pitää esitutkinnassa kauempaa kuin on välttämätöntä", sekä vastoin esitutkintalain (449/1987) 8 §:ää, jonka mukaan "Esitutkinnassa ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä esitutkinnan tarkoituksen saavuttamiseksi. Esitutkinta on toimitettava siten, ettei ketään aiheettomasti saateta epäluulon alaiseksi ja ettei kenellekään tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa tai haittaa", ja vastoin poliisilain (493/1995) 3 luvun 32 b §:n, 32 c §:n ja 32 d §:n sekä pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 7 §:n ja 11 §:n mukaista periaatetta, jonka mukaan "Telekuuntelua ja televalvontaa koskeva lupa voidaan antaa kerrallaan enintään yhdeksi kuukaudeksi", "Televalvontaa koskeva lupa voidaan myöntää koskemaan myös päätöstä edeltänyttä tiettyä aikaa, joka voi olla kuukautta pidempi. Tuomioistuin voi liittää lupaan muitakin rajoituksia ja ehtoja. Matkaviestimien sijaintitiedon hankkimista koskevassa luvassa on mainittava ajanjakso ja tukiasema, jota lupa koskee", "Teknistä kuuntelua koskeva lupa tai päätös voidaan antaa kerrallaan enintään yhdeksi kuukaudeksi" ja "Saatuaan 32 c §:n 1 momentissa tarkoitetun vaatimuksen tai ilmoituksen tuomioistuin voi kieltää televalvonnan, tiedon hankkimisen matkaviestimien sijainnista tai teknisen tarkkailun jatkamisen taikka asettaa toimenpiteen käytölle rajoituksia tai tietojen käytölle tarpeellisiksi katsomiaan ehtoja" sekä "Tutkinnanjohtajan tulee lopettaa tässä luvussa tarkoitetun pakkokeinon käyttö, kun sen tarkoitus on saavutettu tai luvan tai päätöksen voimassaolo on päättynyt".

Edelleen eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisun (apulaisoikeusasiamies Ilkka Raution kannanotto, eoak 137/2004, päivätty 16.12.2004) mukaan telepakkokeinojen käytöstä on pääsääntöisesti ilmoitettava niiden kohteelle. Ratkaisussaan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio toteaa, että "Oikeusvaltiossa voi olla salaista viranomaistoimintaa ja varsinkin kokonaan kohteelta salaista pakkokeinojen käyttöä vain hyvin rajoitetusti. Tällaistenkin pakkokeinojen käytön tulisi voida tulla arvioitavaksi, kun salassapidon tarve poistuu. Perustuslain 118 §:n mukainen jokaisen oikeus vaatia virkamiestä vastuuseen toimistaan jää vaille merkitystä, jos kohde ei edes tiedä, että hänen yksityisyyteensä on puututtu."

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa säädetään, että "Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta" ja että "Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi".

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa säädetään, että "Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt."

Koska Euroopan ihmisoikeussopimuksen 17 artiklassa säädetään oikeuksien väärinkäytön kiellosta siten, että "Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai tehdä sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa niitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu", on sekä esitutkinnan pitkittäminen että telepakkokeinojen käytön pitkittäminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 17 artiklan (Oikeuksien väärinkäytön kielto) ja siten myös 8 artiklan (Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) ja 13 artiklan (Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon) vastaista.

Tämän jälkeen hain 11.1.2005 sähköpostitse oikeusapua Joensuun oikeusaputoimistosta. Sähköpostitse 12.1.2005 saamassani vastauksessa Joensuun oikeusaputoimisto hylkäsi oikeusapuhakemukseni sillä perusteella, että "Asiaanne käsitelleet lakimiehet eivät ole löytäneet virhettä poliisin menettelystä. Saman asian toistuva käsittely ei yleensä ole tuloksellista. Toimistomme oikeusavustajia on jäämässä eläkkeelle, eikä nyt ole henkilökuntaa erikoislaatuisen asianne pohtimiseen". Joensuun oikeusaputoimiston vastauksen on lähettänyt 12.1.2005 sähköpostiosoitteen Aila.Voutilainen@om.fi omaava henkilö. Vastauksen lähettäjänä on organisaatio-osoite joensuu.oikapu@om.fi.

Hain lopulta 12.1.2005 oikeusapua Joensuunseudun oikeusaputoimistosta, josta se minulle 27.1.2005 myönnettiin. Olen saanut julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästiseltä apua lähinnä Joensuun kihlakunnan poliisilaitokselle 28.1.2005 lähettämäni selvityspyynnön putkassa pidosta tekemiseksi sekä eduskunnan oikeusasiamiehelle 5.4.2005 lähettämäni toisen kanteluni tekemiseksi. Saamani tiedon mukaan julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästinen on ollut virkavapaalla huhtikuusta marraskuuhun 2006 ja sen jälkeen vuosilomalla joulukuussa 2006.

Viimeisen kerran ennen kuin lopetin oikeusapuni sain julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästiseltä oikeusapua 1.12.2006. Saamani oikeusapu liittyi Joensuun maistraatille lähettämääni tietojen luovutusvaatimukseen Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvilan ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvilan välisestä sukulaisuussuhteesta. Julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästisen antaman ohjeen mukaan "jos maistraatti ei tietoja luovuta, maistraatin "pään kääntämiseen" ei välttämättä kannata hukata ruutia liikaa. Sinun kannalta on mielestäni tärkeintä se, että olet saanut edes puhelimitse varmistuksen veljessuhteesta, mikäli haluat tähän veljessuhteeseen kanteluissa vedota".

Keskustelin 14.5.2007 puhelimitse julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästisen kanssa ja kysyin oliko hän tietoinen siitä, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila ovat veljeksiä keskenään. Julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästisen mukaan hän ei ollut asiasta tietoinen. Julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästinen totesi, että "En ole ollut tietoinen. Sen minä muistan että kun sinä kävit niin siitähän oli puhe ja sinullahan oli niin kuin semmoinen epäilys että he jotain sukua voisivat olla mutta itse en niin kuin (ollut tietoinen)". Kerroin julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästiselle että sain Joensuun maistraatista (kirjallisen) todistuksen siitä, että Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario Jorma Alvila ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvila ovat veljeksiä.

Koska olin esittänyt huhti-toukokuussa 2002 Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksella työskennelleen silloisen rikoskomisario (myöh. Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin osastopäällikkö rikosylikomisario) Jorma Alvilan ja Joensuun kaupungin tietotekniikan johtaja Kari Alvilan välistä sukulaisuus- tai tuttavuussuhdetta koskevan syytä epäillä -perusteen aloittaa poliisirikoksia koskevan esitutkinnan jo eduskunnan oikeusasiamiehelle 5.4.2005 tekemässäni toisessa kantelussani (dnro 1066) ilman kirjallista todistetta ja koska apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio ei silloin 28.4.2005 päivätyssä vastauksessaan (dnro 1066/4/05) ryhtynyt toimenpiteisiin, en ole tyytyväinen julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästisen antamaan ohjeeseen ja saamaani oikeusapuun.

Joensuun oikeusaputoimisto ja Joensuunseudun oikeusaputoimisto ovat yhdistyneet 1.1.2006 alkaen Joensuun oikeusaputoimistoksi.

Olin ottanut tammikuussa 2005 yhteyttä Rikosuhripäivystyksen Itä-Suomen aluetoimistoon ja kävin tapaamassa ensimmäisen kerran aluevastaava Jaana Rossista 10.1.2005. Sain aluevastaava Jaana Rossiselta asiakirjojen kopiointiapua kanteluiden ja selvityspyynnön tekemiseksi. En saanut muuta tukea.

Edelleen pyysin 27.11.2006 ja 28.11.2006 sekä sähköpostitse että puhelimitse Rikosuhripäivystyksen Uudenmaan aluetoimiston aluevastaava Jaana Koivukankaalta asiakirjojen kopiointiapua kantelua ja mahdollista oikeusprosessia varten. En sitä kuitenkaan saanut. Ensimmäinen sähköpostini palautui lähettäjälle virheilmoituksella "553 sorry, your envelope sender is in my badmailfrom list (#5.7.1) (in reply to RCPT TO command)". Sähköposteihini, jotka lähetin toisesta osoitteesta, ei vastattu. Keskustelin aluevastaava Jaana Koivukankaan kanssa puhelimitse.

Rikosuhripäivystyksen toimintaa koordinoi Suomen Punainen Risti ja sen johtoryhmää täydentävät asiantuntijajäsenet oikeusministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä sisäasiainministeriön poliisiosastolta.

Koska asiani hoitaminen julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästisen kanssa olisi ollut hankalaa pitkän välimatkan takia ja koska kokemuksieni perusteella epäilen, että oikeusministeriön yleisessä ohjauksessa ja valvonnassa olevat valtion oikeusaputoimistot eivät olisi kovin halukkaita ajamaan asiaani erityisesti jos sitä käsiteltäisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, keskustelin 14.5.2007 puhelimitse julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästisen kanssa ja lopetin oikeusapuni.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 34 artiklan mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi ottaa vastaan valituksia, joissa yksityishenkilö, kansalaisjärjestö tai ryhmä väittää jonkun korkeista sopimuspuolista (ko. Euroopan neuvoston jäsenvaltio) loukanneen heidän yleissopimuksessa tai sen pöytäkirjoissa tunnustettuja oikeuksiaan. Korkea sopimuspuoli ei saa millään tavoin estää tämän oikeuden tehokasta käyttöä.

Pyysin tarjouksia yksityisiltä asianajotoimistoilta ja otin yhteyttä ammattiliittoni lakimiespalveluihin. Ammattiliittoni lakimiespalvelut kehotti minua kääntymään yksityisten asianajotoimistojen puoleen. Ammattiliittoni jäsenmaksuun sisältyy ns. oikeusturvavakuutus, joka kattaa osan palkkioista, kuluista ja kustannuksista tietyin edellytyksin. Lisäksi kotivakuutukseeni sisältyy oikeusturvavakuutus, jonka korvaavuus arvioidaan tapauskohtaisesti.

Olin ottanut yhteyttä asianajotoimisto Kuusivaara Oy:hyn ja pyytänyt 3.1.2008 tarjousta asiani käsittelemiseksi oikeusprosessina. Olin hyväksynyt 10.1.2008 asianajaja Jyrki Kuusivaaran tarjouksen asiaani tutustumisen, arvioinnin ja neuvottelun osalta. Tapasin asianajaja Jyrki Kuusivaaran 4.2.2008. Neuvottelussa sovimme, että odotamme oikeuskanslerinviraston ratkaisua asiassani ennen kuin ryhdymme jatkotoimenpiteisiin minuun kohdistuneen työpaikkakiusaamisen ja viranomaisten toiminnan osalta. Samalla sovimme seuraavaa:

1) Jos oikeuskansleri lähtee ajamaan asiaani, niin asianajaja Jyrki Kuusivaara ottaa asian hoidettavakseen.

2) Jos oikeuskansleri ei lähde toimenpiteisiin, niin viranomaisten toiminnan osalta asianajaja Jyrki Kuusivaara on valmis ajamaan asiaani Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Edellä mainittuja varten olin toimittanut asianajaja Jyrki Kuusivaaralle oikeuskanslerille 3.12.2007 tekemäni kantelun (dnro 1268/1/07, päivätty 2.12.2007) ja sen 6.1.2008, 7.7.2008, 19.1.2009 ja 2.3.2009 päivätyt täydennykset tositteineen ja saatekirjeineen sekä tiedot kanteluuni liittyvistä ilmoituksista. Koska asianajaja Jyrki Kuusivaara ilmoitti minulle 7.8.2009 sähköpostitse että hän ei näe tarvetta ottaa vastaan 2.8.2009 päivättyä täydennystäni eikä hän näe syytä tutustua siihen, ja koska asianajaja Jyrki Kuusivaara ilmoitti minulle että hän ei muutenkaan voi auttaa minua asiassani, pidän asianajaja Jyrki Kuusivaaran toimintaa asianajajista annetun lain (496/1958) ja hyvän asianajajatavan vastaisena. En ole tyytyväinen siihen tapaan kuinka asianajaja Jyrki Kuusivaara on hoitanut saamaansa tehtävää ja olen irtisanonut asiakassuhteeni asianajotoimisto Kuusivaara Oy:hyn 7.8.2009. Tällä hetkellä asianajaja Jyrki Kuusivaara väittää, että minun ja asianajotoimisto Kuusivaara Oy:n välillä ei ole eikä ole koskaan ollut minkäänlaista toimeksiantosuhdetta.

Kävin 12.8.2009 klo 8.42 asianajotoimisto Kuusivaara Oy:n ovella tarkoituksenani sovitun mukaisesti noutaa kaikki asianajaja Jyrki Kuusivaaralle toimittamani asiakirjat. Asianajaja Jyrki Kuusivaaran antamasta materiaalista puuttuu 23.3.2009 klo 9.30 henkilökohtaisesti hänelle tuomani 2.3.2009 päivätty neljäs täydennykseni kanteluuni oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07) tositteineen ja saatekirjeineen sekä sähköpostitse lähettämäni tiedot kanteluuni liittyvistä ilmoituksista. Olen kehottanut 12.8.2009 sähköpostitse asianajaja Jyrki Kuusivaaraa palauttamaan minulle edellä mainitun 2.3.2009 päivätyn neljännen täydennyksen kanteluuni oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07) sekä sähköpostitse lähettämäni tiedot kanteluuni liittyvistä ilmoituksista viivytyksettä. Vastauksessaan 14.8.2009 asianajaja Jyrki Kuusivaara katsoo, että sähköpostitse lähettämäni aineiston palauttaminen ei ole mahdollista ja väittää, että hän on luovuttanut kaiken asianajotoimisto Kuusivaara Oy:ssä olleen kirjallisessa muodossa olevan aineiston minulle 12.8.2009. Edelleen vastauksessaan 14.8.2009 asianajaja Jyrki Kuusivaara väittää, että asianajaja Jyrki Kuusivaaralle toimittamani asiakirjat eivät ole olleet asianajotoimisto Kuusivaara Oy:n hallussa toimeksiannon perusteella ja että hän oli jo aiemmin kehottanut minua olemaan toimittamatta heille kyseessä olevaa aineistoa.

Olen vaatinut 14.8.2009 sähköpostitse että asianajaja Jyrki Kuusivaara palauttaa minulle edellä mainitun 2.3.2009 päivätyn neljännen täydennyksen viivytyksettä ja tuhoaa sähköpostitse lähettämäni tiedot kanteluuni liittyvistä ilmoituksista. Vaatimuksessani kerron, että olen jo aiemmin osoittanut että minun ja asianajotoimisto Kuusivaara Oy:n välillä on ollut asiakas- ja toimeksiantosuhde sekä kuvaan yleisellä tasolla aiemmin mainittujen tehtävien hoitamiseksi asianajaja Jyrki Kuusivaaralle toimittamani aineiston ja asianajaja Jyrki Kuusivaaralta 12.8.2009 saamani aineiston. En ole saanut asianajaja Jyrki Kuusivaaralta vastausta sähköpostiini.

Olen tehnyt 16.9.2009 kantelun oikeuskanslerille (dnro 1223/1/2009) asianajaja Jyrki Kuusivaaran toiminnasta. Kantelussani totean, että asianajaja Jyrki Kuusivaara on laiminlyönyt velvollisuutensa ja on toiminut epäasiallisesti, virheellisesti ja epärehellisesti sekä asianajajista annetun lain (496/1958) 5 §:n 1 momentin ja Suomen Asianajajaliiton sääntöjen (29.10.2004/934) 35 §:n 1 momentin vastaisesti sekä hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden (15.1.2009) kohtien 3.1, 3.2, 3.5, 4.1, 4.5, 5.4, 5.9 ja 5.11 ja/tai hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden (9.6.1972) 1 §:n, 18 §:n, 2 §:n, 22 §:n, 4 §:n, 21 §:n, 16 §:n ja 32 §:n vastaisesti. Kantelussani vaadin, että oikeuskansleri laittaa vireille asianajajista annetun lain (496/1958) 7 c §:ssä tarkoitetun valvonta-asian sekä vaatii Suomen Asianajajaliiton hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin asianajaja Jyrki Kuusivaaraa kohtaan.

Ratkaisussaan (dnro OKV/1223/1/2009, päivätty 21.9.2009) oikeuskansleri Jaakko Jonkka toteaa, että "Olen lähettänyt kirjoituksenne liitteineen Suomen Asianajajaliitolle valvontamenettelyä varten. Asia ei tässä vaiheessa ole voinut johtaa enempiin toimenpiteisiin."

Suomen Asianajajaliitto lähetti asianajaja Jyrki Kuusivaaralle vastauspyynnön (dnro 34609, päivätty 25.9.2009) edellä mainitussa valvonta-asiassa. Asianajaja Jyrki Kuusivaara antoi 1.10.2009 selvityksen Suomen Asianajajaliitolle. Olen vienyt 12.10.2009 Suomen Asianajajaliiton toimistoon (Simonkatu 12 B 20, 00100 Helsinki) vastauksen asianajaja Jyrki Kuusivaaran selvitykseen. Suomen Asianajajaliitto on lähettänyt asianajaja Jyrki Kuusivaaralle vastaukseni hänen selvitykseensä. Olen saanut Suomen Asianajajaliiton lähettämän saatteen asianajaja Jyrki Kuusivaaralle koskien vastaustani tiedokseni 16.10.2009. Suomen Asianajajaliiton lakimies Gunilla Nyströmiltä 9.11.2009 puhelimitse saamani tiedon mukaan asianajaja Jyrki Kuusivaara ei ole antanut määräaikaan 30.10.2009 mennessä vastausta 12.10.2009 päivättyyn vastaukseeni.

Suomen Asianajajaliiton lakimies Gunilla Nyströmiltä 12.5.2010 puhelimitse saamani tiedon mukaan asia on ratkaistu 5.5.2010 pidetyssä kokouksessa. Puhelinkeskustelumme 12.5.2010 aikana ilmeni, että ratkaisu on puheenjohtajan tarkistettavana ja se tullaan lähettämään minulle postitse 1-2 viikon kuluessa. Soitin 12.5.2010 puhelimitse uudelleen Suomen Asianajajaliiton lakimies Gunilla Nyströmille ja kerroin, että ensimmäisen kirjeeni Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle tulee olla perillä 15.6.2010. Sovimme Suomen Asianajajaliiton lakimies Gunilla Nyströmin kanssa että minulle ilmoitetaan sähköpostitse kun ratkaisu on saatavilla. Annoin Suomen Asianajajaliiton lakimies Gunilla Nyströmille sähköpostiosoitteeni, joka ilmenee myös oikeuskanslerille tekemästäni kantelusta (dnro 1223/1/2009) ja 12.10.2009 päivätystä vastauksestani asianajaja Jyrki Kuusivaaran selvitykseen. Tulen noutamaan ratkaisun henkilökohtaisesti Suomen Asianajajaliiton toimistosta. Soitin 27.5.2010 puhelimitse Suomen Asianajajaliiton lakimies Gunilla Nyströmille. Ratkaisu oli edelleen puheenjohtajan tarkistettavana. Soitin 9.6.2010 puhelimitse Suomen Asianajajaliiton lakimies Gunilla Nyströmille. Ratkaisu oli ollut Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan 3. jaoston puheenjohtajan Marianne Wagner-Prennerin tarkistettavana. Kävin 9.6.2010 Suomen Asianajajaliitosta saamani puhelinsoiton jälkeen hakemassa Suomen Asianajajaliiton toimistosta (Lönnrotinkatu 20 B, 4. krs, 00120 Helsinki) Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan 3. jaoston ratkaisun valvonta-asiassa Dnro 34609.

Ratkaisussaan (dnro 34609) Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta toteaa, että asianajaja Jyrki Kuusivaara oli sopinut kanssani asiakirjoihin tutustumisesta sekä tapaamisesta ja väittää, että asianajaja Jyrki Kuusivaara ei ole ottanut minulta vastaan muuta toimeksiantoa. Ratkaisussaan (dnro 34609) Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta väittää, että asiakirjoihin perehdyttyään asianajaja Jyrki Kuusivaara on ilmoittanut minulle ettei hän kykene minua asiassa auttamaan ja että asiaa voidaan mahdollisesti arvioida uudelleen oikeuskanslerin kannanoton jälkeen. Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisun (dnro 34609) mukaan asianajaja Jyrki Kuusivaara on sittemmin selvästi ilmoittanut minulle ettei ota toimeksiantoa hoitaakseen. Kyseessä olevan toimeksiannon osalta Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta väittää ratkaisussaan (dnro 34609) että asianajaja Jyrki Kuusivaara ei ole menetellyt vastoin hyvää asianajajatapaa. Lisäksi Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta väittää ratkaisussaan (dnro 34609) että asianajaja Jyrki Kuusivaara on reagoinut yhteydenottoihini kohtuullisessa ajassa ja hyvän asianajajatavan mukaisesti. Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta ei ole havainnut että asianajaja Jyrki Kuusivaara olisi jättänyt palauttamatta minulle kopion 2.3.2009 päivätystä neljännestä täydennyskirjoituksestani kanteluuni oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07). Ratkaisussaan (dnro 34609) Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta väittää, että asianajaja Jyrki Kuusivaara on 12.8.2009 henkilökohtaisesti antanut minulle kaikki hallussaan olleet minua koskevat asiakirjat.

Lopuksi Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta väittää ratkaisussaan (dnro 34609) että "Valvontalautakunta ei ole havainnut, että Kuusivaara olisi kantelijan väittämällä tavalla menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti". Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisussa (dnro 34609) kerrotaan lopputuloksena että "Ei seuraamusta" sekä todetaan valitusosoituksena että "Valtioneuvoston oikeuskanslerilla on oikeus valittaa tästä päätöksestä Helsingin hovioikeuteen". Asian ratkaisijana on ollut Wagner-Prenner (pj.), Kelhä ja Salovaara.

Soitin 11.6.2010 puhelimitse oikeuskansleri Jaakko Jonkan ratkaisun (dnro OKV/1223/1/2009) esittelijälle Päivi Pietariselle. Valitusaika Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisuun (dnro 34609) on 30 vuorokautta. Esittelijä Päivi Pietarinen pyysi minulta vastinetta Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisuun (dnro 34609). Kerroin, että en tule sellaista lähettämään. Olen jo totuudenmukaisesti kertonut sen mitä asiassa on tapahtunut. Totesin esittelijä Päivi Pietariselle että valtioneuvoston oikeuskanslerin tulee valittaa Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisusta (dnro 34609) Helsingin hovioikeuteen. Asianajaja Jyrki Kuusivaara valehteli selvityksessään 1.10.2009 Suomen Asianajajaliitolle. Tämä ilmenee 12.10.2009 päivätystä vastauksestani asianajaja Jyrki Kuusivaaran selvitykseen. Kehotin esittelijä Päivi Pietarista pyytämään vastaukseni Suomen Asianajajaliitosta ja tutustumaan siihen.

Neuvottelumme 4.2.2008 aikana asianajaja Jyrki Kuusivaara otti neuvottelussamme sovitut tehtävät vastaan kuvaamani mukaisesti. Sekä Suomen Asianajajaliiton toimistoon viemästäni 12.10.2009 päivätystä vastauksestani asianajaja Jyrki Kuusivaaran selvitykseen että oikeuskanslerille tekemästäni kantelusta (dnro 1223/1/2009) ilmenee mm. se, kuinka asianajaja Jyrki Kuusivaara ilmaisi ensimmäisen kerran sen ettei hän kykene minua näissä asioissa auttamaan vasta puhelinkeskustelumme 19.3.2009 aikana. Tällöinkin asia liittyi tapaukseni viemiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi, vahingonkorvausvaatimusten vireillepanoon ja oikeuskanslerinviraston käsittelytapaan. Kysyin puhelinkeskustelumme 19.3.2009 aikana asianajaja Jyrki Kuusivaaralta että pitäisikö minun sitten kääntyä jonkun toisen asianajotoimiston puoleen hänen mielestään, ja asianajaja Jyrki Kuusivaara vastasi, että niin jos te löydätte sellaisen [asianajotoimiston], joka pystyy teitä paremmin auttamaan. Kysymykseni ja saamani vastauksen jälkeen asiakas- ja toimeksiantosuhteeni asianajotoimisto Kuusivaara Oy:hyn jatkui. Sovimme puhelinkeskustelumme 19.3.2009 lopuksi että vien henkilökohtaisesti asianajaja Jyrki Kuusivaaralle neljännen täydennykseni oikeuskanslerille tekemääni kanteluun (dnro 1268/1/07) maanantaina [23.3.2009] klo 9.30. Näin myös tapahtui ilman ongelmia. Vein 23.3.2009 klo 9.30 ruskeassa kirjekuoressa asianajaja Jyrki Kuusivaaralle henkilökohtaisesti (Asianajotoimisto Kuusivaara Oy, Hämeentie 28 A 1, 00530 Helsinki) 2.3.2009 päivätyn neljännen täydennyksen oikeuskanslerille tekemääni kanteluun (dnro 1268/1/07) tositteineen ja saatekirjeineen. Saatekirjeessäni 19.3.2009 totean asianajaja Jyrki Kuusivaaralle että ohessa 2.3.2009 päivätty neljäs täydennykseni kanteluuni oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07) tiedoksenne ja sovittuja toimenpiteitä varten. Edelleen saatekirjeessäni 19.3.2009 totean asianajaja Jyrki Kuusivaaralle että neuvottelussamme 4.2.2008 sovimme, että odotamme oikeuskanslerinviraston ratkaisua asiassani ennen kuin ryhdymme jatkotoimenpiteisiin minuun kohdistuneen työpaikkakiusaamisen ja viranomaisten toiminnan osalta. Lisäksi saatekirjeessäni 19.3.2009 totean, että mielestäni meidän on myös syytä valmistautua valittamaan asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Asianajaja Jyrki Kuusivaara kieltäytyi ensimmäisen kerran ottamasta vastaan täydennystäni vasta 7.8.2009 sen jälkeen kun halusin toimittaa hänelle 2.8.2009 päivätyn viidennen täydennykseni kanteluuni oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07) tositteineen ja saatekirjeineen hänen tiedokseen ja sovittuja toimenpiteitä varten. Tämän jälkeen ilmoitin sähköpostissani 7.8.2009 asianajaja Jyrki Kuusivaaralle että minusta hän ei noudata hyvää asianajajatapaa ja että tulen ryhtymään sen suhteen toimenpiteisiin sekä totesin asianajaja Jyrki Kuusivaaralle että hän voi katsoa asiakassuhteeni päättyneen. Asianajaja Jyrki Kuusivaaran kanssa 2.1.2008 ja 19.3.2009 käymäni puhelinkeskustelut sekä 7.8.2009 jättämäni soittopyyntö ovat nauhoitettuina oikeuskanslerille tekemäni kantelun (dnro 1223/1/2009) liitteinä. Olen kirjoittanut puhelinkeskustelut puhtaaksi oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa (dnro 1223/1/2009). Olen viitannut 19.3.2009 käymääni puhelinkeskusteluun 12.10.2009 päivätyssä vastauksessani asianajaja Jyrki Kuusivaaran selvitykseen.

Soitin 16.6.2010 puhelimitse oikeuskansleri Jaakko Jonkan ratkaisun (dnro OKV/1223/1/2009) esittelijälle Päivi Pietariselle. Totesin esittelijä Päivi Pietariselle että olen 11.6.2010 ilmoittanut hänelle että valtioneuvoston oikeuskanslerin tulee valittaa Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisusta (dnro 34609) Helsingin hovioikeuteen. Esittelijä Päivi Pietarisen mukaan oikeuskansleri Jaakko Jonkka on 15.6.2010 päättänyt, että valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei tule valittamaan Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisusta (dnro 34609) Helsingin hovioikeuteen. Esittelijä Päivi Pietarinen pyysi minulta edelleen vastinetta Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisuun (dnro 34609). Totesin esittelijä Päivi Pietariselle että olen jo 11.6.2010 kertonut hänelle että en tule tekemään erillistä kantelua tai vastinetta Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisusta (dnro 34609). Olen tehnyt kantelun oikeuskanslerille (dnro 1223/1/2009) asianajaja Jyrki Kuusivaaran toiminnasta ja antanut 12.10.2009 Suomen Asianajajaliitolle vastauksen asianajaja Jyrki Kuusivaaran selvitykseen. Kantelustani ja vastauksestani ilmenevät tapahtuneet tosiasiat. Vastauksestani ilmenevät ne tosiasiat kuinka asianajaja Jyrki Kuusivaara valehtelee selvityksessään 1.10.2009 Suomen Asianajajaliitolle. Sovimme puhelinkeskustelumme 16.6.2010 aikana että esittelijä Päivi Pietarinen lähettää minulle sähköpostitse tiedon siitä, kuinka oikeuskansleri Jaakko Jonkan 15.6.2010 tekemän päätöksen diaarimerkintä annetaan minulle kopiona. Tarvitsen kopion diaarimerkinnästä valitukseeni Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. En ole saanut esittelijä Päivi Pietariselta sähköpostia asiasta.

Lähetin 19.6.2010 oikeuskanslerinviraston kirjaamoon (kirjaamo@okv.fi) sähköpostin, jossa pyysin, että oikeuskanslerinviraston kirjaamo lähettää minulle sähköpostitse tiedon siitä, kuinka oikeuskansleri Jaakko Jonkan 15.6.2010 tekemän päätöksen diaarimerkintä annetaan minulle kopiona. Olen saanut 21.6.2010 oikeuskanslerinviraston kirjaamon virkailija Tuula Snabb:lta sähköpostin, jonka mukaan edellä mainittu diaarimerkintä oli lähetetty minulle 17.6.2010 sähköpostitse väärään osoitteeseen. Oikeuskanslerinviraston kirjaamon sähköpostissa 21.6.2010 oli liitteenä ote asianhallintajärjestelmästä. Asialuettelon (dnro OKV/154/40/2010) 17.6.2010 mukaan valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka on 15.6.2010 tehnyt päätöksen, jonka mukaan valvonta-asia 5.5.2010 Dnro 34609 arkistoidaan ilman mitään muita toimenpiteitä (ad acta).

Muutoksenhakuaika Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisuun (dnro 34609) olisi ollut oikeuskansleri Jaakko Jonkan ratkaisun (dnro OKV/1223/1/2009) esittelijän Päivi Pietarisen mukaan 30 vuorokautta päättyen 12.7.2010. Oikeuskanslerinviraston kirjaamon virkailija Arja Seppäläiseltä 13.7.2010 puhelimitse saamani tiedon mukaan asialuettelossa (dnro OKV/154/40/2010) ei ole merkintää siitä, että valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka olisi valittanut Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisusta (dnro 34609) Helsingin hovioikeuteen. En tavoittanut puhelimitse esittelijä Päivi Pietarista. Esittelijä Päivi Pietarinen oli lomalla.

Asianajotoimisto Kuusivaara Oy:n lisäksi olen ottanut yhteyttä kolmeen muuhun asianajotoimistoon. Asianajotoimisto Juridicus Salo, Ääri & Heinänen Oy:n asianajaja Otto Ääri on vastannut, että "Toimistomme työtilanteesta johtuen ilmoitan, että emme voi ottaa vastaan tarjoamaanne toimeksiantoa". Asianajotoimisto Fredman & Månsson Oy:n lakimies OTK Jussi Sarvikivi on vastannut, että "Koska asianne ovat tällä hetkellä laillisuusvalvojan tarkasteltavana, emme voi ottaa toimeksiantoa vastaan. Voitte palata asiaan uudelleen, mikäli oikeuskanslerin päätöksen jälkeen vielä koette siihen aihetta". Asianajotoimisto Obstbaum, Harju & Sorjonen Oy:n asianajaja Antti Sorjonen ei ole vastannut tarjouspyyntööni.

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisun (dnro OKV/1268/1/2007) jälkeen pyysin tammikuussa 2010 kahdelta perus- ja ihmisoikeuksiin erikoistuneelta asianajajalta tarjousta asiani ajamiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Asianajotoimisto Bützow Oy:n asianajaja Outi Maunula on vastannut, että "Kiitos yhteydenotosta. En voi valitettavasti antaa tarjousta asian hoidosta tuomioistuimessa, koska palkkiomme perustuvat toimeksiantoon käytettyyn aikaan. Työtilanteeni on tällä hetkellä sellainen, etten voi ottaa toimeksiantoanne hoidettavaksi". Asianajotoimisto Asianaiset Ky:n asianajaja Johanna Ojala on vastannut, että "Johtuen lähinnä työtilanteestani, en voi esittää tarjoustani toimeksiannon vastaanottamiseksi. En juuri nyt ota vastaan uusia toimeksiantoja, jotka vaativat useiden tuntien perehtymistä". Asianajaja Johanna Ojala oli Suomen Asianajajaliiton perus- ja ihmisoikeus- sekä ulkomaalaisasioita koskevien asioiden ja oikeuspoliittisen valiokunnan jäsen. Hän on ollut mukana myös Ihmisoikeusliitto ry:n toiminnassa.

Minulla on ollut vakuutusosakeyhtiö Pohjolan kotivakuutus ja siihen sisältyvä oikeusturvavakuutus 9.3.1995 lähtien. Pohjola Vakuutus Oy:n lautakunta-asiat ja oikeusturvavahingot -osaston virkailija Tuija Heinolta 3.2.2011 saamani tiedon mukaan Mittaturva-vakuutukseni perheen oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohtaan 3 (Tuomioistuimet ja vakuutuksen voimassaoloalue) on lisätty 1.1.2004 alkaen lause "Vakuutuksesta ei myöskään korvata kuluja asioissa, jotka käsitellään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa tai yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimessa". Vuoden 2002 vakuutusehdoissa edellä mainittua lausetta ei vielä ollut. Vuonna 2011 lause on täsmennetty muotoon: "Vakuutuksesta ei myöskään korvata kuluja asioissa, jotka käsitellään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa tai Euroopan unionin tuomioistuimessa". Minulta on estetty mahdollisuus hyödyntää perheen oikeusturvavakuutusta ajaessani asiaani Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Lähteet

1. Muistiinpanot 2004-2011
2. Järvenpään oikeusaputoimiston oikeusapupäätös (1/377/1552/2004), päivätty 19.11.2004
3. Järvenpään oikeusaputoimiston lasku (1552/2004) (Laskunro 37711941) 23.11.2004
4. Joensuunseudun oikeusaputoimiston oikeusapupäätös (1/363/152/2005), päivätty 27.1.2005
5. Oikeushallinnon palvelukeskuksen lasku (Joensuun oikeusaputoimisto 152/2005) (Laskunro 10015372) 23.7.2007
6. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
7. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut: www.oikeusasiamies.fi
8. Oikeuslaitos (12.3.2007): www.oikeus.fi
9. Rikosuhripäivystys - Organisaatio (21.7.2007): www.rikosuhripaivystys.fi
10. Suomen Asianajajaliitto: www.asianajajaliitto.fi
11. Asianajotoimiston lasku (Numero 1364), päivätty 4.2.2008
12. Kantelu oikeuskanslerille (dnro 1223/1/2009), päivätty 15.9.2009
13. Oikeuskanslerin ratkaisu (dnro OKV/1223/1/2009), päivätty 21.9.2009
14. Suomen Asianajajaliiton lähettämä vastauspyyntö asianajajalle valvonta-asiassa dnro 34609 (tiedoksi kantelijalle), päivätty 25.9.2009
15. Suomen Asianajajaliiton saate koskien asianajajan selvitystä Suomen Asianajajaliitolle valvonta-asiassa dnro 34609, päivätty 5.10.2009. Asianajajan selvitys Suomen Asianajajaliitolle valvonta-asiassa dnro 34609, päivätty 30.9.2009
16. Vastaus asianajajan selvitykseen Suomen Asianajajaliitolle valvonta-asiassa dnro 34609, päivätty 12.10.2009
17. Suomen Asianajajaliiton lähettämä saate asianajajalle koskien vastaustani asianajajan selvitykseen Suomen Asianajajaliitolle valvonta-asiassa dnro 34609 (tiedoksi kantelijalle), päivätty 15.10.2009
18. Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan 3. jaoston 5.5.2010 tekemä ratkaisu valvonta-asiassa Dnro 34609, noudettu 9.6.2010
19. Oikeuskanslerinviraston asialuettelo (dnro OKV/154/40/2010) 17.6.2010
20. Perheen oikeusturvavakuutus - Mittaturvan vakuutusehdot (Pohjola) 1.1.2002
21. Pohjola Vakuutus Oy:n kirje - Perheen oikeusturvavakuutus, päivätty 2.2.2011
22. Perheen oikeusturvavakuutus - Mittaturvan vakuutusehdot (Pohjola) 1.1.2004
23. Muutoksia Mittaturvan vakuutusehtoihin (Pohjola) 1.1.2011
24. Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisusarja nro 1: Syyttäjän toimenkuvan kehittäminen - Työryhmän mietintö 1.6.2001 (15.11.2011): www.vksv.oikeus.fi
25. Sähköpostikirjeenvaihto


Valtion oikeusaputoimistoista hakemani oikeusavun kirjoitushetkellä ja valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemäni kantelun kirjoittamisen aikana Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin ja Suomen Asianajajaliiton säädöksissä ja ohjeissa todettiin mm. seuraavaa:

Oikeusapulain (257/2002) 1 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan "Yksittäisessä asiassa oikeusapuun kuuluvat ne oikeusavustajan toimenpiteet, jotka asiassa ovat tarpeen huomioon ottaen asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Oikeusapu voidaan rajata koskemaan määrättyjä toimenpiteitä. Tällaista määräystä voidaan myöhemmin laajentaa, jos siihen on aihetta."

Oikeusapulain (257/2002) 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan "Oikeusaputoimisto päättää oikeusavun myöntämisestä, jollei muussa laissa toisin säädetä. Jos julkinen oikeusavustaja on esteellinen pääasiassa, oikeusavun hakija ohjataan tekemään hakemus toiseen oikeusaputoimistoon. Hakijan pyynnöstä päätös voidaan kuitenkin tehdä kyseisessä oikeusaputoimistossa, jolleivät olosuhteet edellytä siirtoa. Vastapuolta avustava julkinen oikeusavustaja ei kuitenkaan saa ratkaista oikeusapuhakemusta. Päätös voidaan toimittaa hakijalle tiedoksi postitse. Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä päivänä siitä, kun päätös on hakijan ilmoittamalla osoitteella varustettuna annettu postin kuljetettavaksi" ja 2 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan "Jos oikeusapua ei ole myönnetty hakemuksen mukaisesti, hakija voi saattaa kysymyksen oikeusavun myöntämisestä tuomioistuimen ratkaistavaksi 24 §:ssä säädetyin tavoin."

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 1 luvun 2 §:n mukaan "Tätä lakia sovelletaan hallintoasian, tuomioistuinasian, syyteasian ja ulosottoasian sähköiseen vireillepanoon, käsittelyyn ja päätöksen tiedoksiantoon, jollei muualla laissa toisin säädetä. Lakia sovelletaan soveltuvin osin myös muussa viranomaistoiminnassa" ja 1 luvun 3 §:n mukaan "Viranomaisasiointiin sovelletaan muutoin, mitä asian vireillepanosta, päätöksen tiedoksiannosta, viranomaisten toiminnan julkisuudesta, henkilötietojen käsittelystä, asiakirjojen arkistoinnista, asian käsittelyssä käytettävästä kielestä ja asian käsittelystä säädetään".

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 4 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan "Päätös, jonka tiedoksiannosta alkaa kulua muutoksenhakuaika tai joka tullakseen voimaan on annettava asianosaiselle tiedoksi, voidaan asianosaisen suostumuksella antaa tiedoksi myös sähköisenä viestinä, ei kuitenkaan telekopiona tai vastaavalla tavalla. Sama koskee muuta päätöstä tai asiakirjaa, jonka todisteellisesta tiedoksiannosta säädetään erikseen. Viranomaisen on tällöin ilmoitettava, että päätös on asianosaisen tai tämän edustajan noudettavissa viranomaisen osoittamalta palvelimelta, tietokannasta tai muusta tiedostosta."

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 4 luvun 18 §:n 2 momentin mukaan "Asianosaisen tai tämän edustajan on tunnistauduttava päätöstä noutaessaan. Tunnistautumisessa on käytettävä sellaista varmennetta, joka täyttää sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa laatuvarmenteelle asetetut vaatimukset, tai muuta tunnistautumistekniikkaa, joka on tietoturvallinen ja todisteellinen."

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 4 luvun 18 §:n 3 momentin mukaan "Päätös katsotaan annetuksi tiedoksi, kun asiakirja on noudettu viranomaisen 1 momentin mukaisesti osoittamalta yhteydeltä. Jos päätöstä ei ole noudettu seitsemän päivän kuluessa viranomaisen ilmoituksesta, tiedoksiannossa noudatetaan, mitä siitä muualla laissa säädetään."

Hallintolain (434/2003) 7 luvussa (Asian ratkaiseminen) määritellään päätöksen muoto, päätöksen sisältö, päätöksen perusteleminen, ohjeet oikaisukeinon käyttämisestä, valitusosoitus, ilmoitus valituskiellosta ja valituskelvottomuudesta sekä valitusosoituksen korjaaminen.

Hallintolain (434/2003) 9 luvussa (Yleiset säännökset tiedoksiannosta) määritellään tiedoksiantovelvollisuus, tiedoksiantotavat, tiedoksianto yksityishenkilölle tiedoksianto yhteisölle, säätiölle, kuolinpesälle ja konkurssipesälle sekä tiedoksianto viranomaiselle.

Valtion oikeusaputoimistoista annetun lain (258/2002) 10 §:ssä määritellään ne tilanteet, joissa oikeusavun hakija saadaan ja pitää ohjata toisen oikeusaputoimiston tai yksityisen avustajan puoleen.

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 1 §:n 2 momentin mukaan "Oikeuskansleri valvoo asianajajien toimintaa niin kuin asianajajista annetussa laissa (496/1958) säädetään."

Asianajajista annetun lain (496/1958) 6 §:n 3 momentin mukaan "Oikeuskanslerilla on oikeus panna vireille 7 c §:ssä tarkoitettu valvonta-asia, jos hän katsoo, että asianajaja laiminlyö velvollisuutensa. Oikeuskanslerilla on myös oikeus vaatia asianajajayhdistyksen hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin asianajajaa kohtaan, jos hän katsoo, ettei tällä ole oikeutta olla asianajajana. Asianajajayhdistyksen hallitus ja asianajaja ovat velvolliset antamaan oikeuskanslerille ne tiedot ja selvitykset, jotka ovat tarpeen hänelle tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamista varten."

Asianajajista annetun lain (496/1958) 5 §:n 1 momentin mukaan "Asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Kuluttajan kannalta sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä säädetään lisäksi kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvussa."

Suomen Asianajajaliiton sääntöjen (29.10.2004/934) 35 §:n 1 momentin mukaan "Jäsenen tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa ja jäsenten noudatettavaksi vahvistettuja ohjeita."

Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet (15.1.2009) tulivat voimaan 1.4.2009. Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet (9.6.1972) muutoksineen olivat voimassa 31.3.2009 saakka.


Valtion oikeusaputoimistoista hakemani oikeusavun kirjoitushetkellä ja valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemäni kantelun kirjoittamisen aikana Euroopan ihmisoikeussopimuksessa säädettiin mm. seuraavaa:

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan (Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon) mukaan "Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt."