Kiusaamista esiintyy erityisesti suljetuissa yhteisöissä: oppilaitoksissa, terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa, puolustusvoimissa, poliisitoimessa, pelastustoimessa ja muissa vastaavissa työyhteisöissä sekä uskonnollisissa yhteisöissä, rangaistuslaitoksissa, naapurustossa ja perheen keskuudessa.
European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions -organisaation 22.2.2007 julkaiseman tutkimuksen mukaan vuonna 2005 koko Euroopan Unionin osalta (EU27, EU25 ja myös EU15) vastaajista 5% ilmoitti joutuneensa työpaikkakiusaamisen kohteeksi viimeisen 12 kuukauden aikana. Työpaikkakiusattujen osuus vastaajista vaihteli Euroopan Unionin jäsenvaltioiden välillä runsaasti. Suomessa työpaikkakiusaamista esiintyi eniten. Suomen osalta vastaajista 17% ilmoitti vuonna 2005 joutuneensa työpaikkakiusaamisen kohteeksi viimeisen 12 kuukauden aikana.
Bully OnLinen mukaan vuonna 1994 arvioitiin, että pelkästään Iso-Britanniassa 53% työväestöstä on joutunut jossakin elämänsä vaiheessa työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Kiusaamisen taustalla ovat yleensä kiusaajan tai kiusaajien negatiiviset tuntemukset ja pelot, erityisesti kateus ja pelko siitä että kiusaajan tai kiusaajien osaamattomuus tulee ilmi. Tällöin pahimmat kilpailijat yhteisössä halutaan tuhota. Pääsääntöisesti työyhteisön ammattilaiset eivät osallistu kiusaamiseen. He keskittyvät omaan työhönsä.
Kuka tahansa voi joutua kiusatuksi. Bully OnLinen mukaan kiusaaminen jaetaan 14 luokkaan, joista sarjakiusaaminen, parikiusaaminen, ryhmäkiusaaminen, hierarkkinen kiusaaminen, työryhmän sisäinen kiusaaminen, organisatorinen kiusaaminen ja lakiin perustuva kiusaaminen ovat yleisimpiä. Kiusaajina tai uhreina voivat olla sekä opettajat että oppilaat, hoitohenkilökunta että potilaat ja esimiehet että alaiset.
Työyhteisön jäsenten arvioinnissa käytetään yleisesti sääntöä 20-70-10 mikä tarkoittaa sitä, että 20% työvoimasta vie asioita eteenpäin, 70% toteuttaa varsinaisen työn ja 10% on alisuoriutujia. Vanhassa suomalaisessa työyhteisössä puhuttiin kiusaamisen sijasta ns. niistämisestä silloin kun yhteisön mielestä joku henkilö oli kyseenalaistanut vallitsevia käytäntöjä, toiminut niitä vastaan tai yrittänyt muuttaa niitä. Niistämisen seurauksena kiusatun olisi itse pitänyt ymmärtää muuttaa toimintaansa. Nykyaikana tämä on vanhanaikaista ajattelua. Niistäminen on joukkoväkivaltaa jolla lopulta tuhotaan asioita eteenpäinvievä 20% työvoimasta.
Kiusaaminen muuttaa uhrin persoonallisuutta. Ruumiillisesta väkivallasta voi toipua hyvinkin nopeasti. Henkinen väkivalta saattaa jättää pysyvät oireet. Kiusattu voi saada voimakkaita reaktioita ympäristön toiminnan tai puheiden seurauksena. Sivullisista kiusaamisen muodot saattavat vaikuttaa vähäpätöisiltä, mutta kiusatusta jokainen isku on hieman voimakkaampi kuin edellisellä kerralla. Bully OnLinen mukaan kiusattu voi lopulta saada stressiperäisiä reaktioita, joista tunnetuin on PTSD (Post Traumatic Stress Disorder).
Kiusaaminen voi täyttää Suomen rikoslain (39/1889) 21 luvun 5 §:n mukaisen pahoinpitelyn määritelmän: "Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." Myös muut rikoslain 21 luvun mukaiset rikokset saattavat tulla kysymykseen.
Työpaikkakiusaamisen osalta kyseessä saattaa olla rikoslain (39/1889) 47 luvun 1 §:n mukainen työturvallisuusrikos ja työturvallisuuslain (738/2002) 5 luvun 28 §:n mukainen häirintä: "Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi."
Henkisen väkivallan todistaminen on vaikeaa. Henkinen väkivalta tarkoittaa yleensä virheitä asiapapereissa, lupauksien ja pyyntöjen noudattamatta jättämistä, tarkoituksellisten virheiden tekemistä, virheellisten tietojen antamista ja levittämistä, mitätöintiä ja vähättelyä, halveksuntaa, nälvimistä ja nimittelyä, ilkeilyä ja jatkuvaa vahingontekoa, loukkaavaa ilmeilyä, häirintää, vihjailuja, uhkailuja sekä puuttumista henkilökohtaiseen henkilöhistoriaan, tapahtumiin, tapoihin ja olemukseen, sekä niistä muistuttamisena. Pahimmassa tapauksessa henkilö eristetään ja häneen suhtaudutaan alentavasti.
Ruumiillisen väkivallan todistaminen on helpompaa kuin henkisen väkivallan mikäli tapauksesta aiheutuu vammoja ja sillä on silmännäkijöitä.
Kiusaajat vähättelevät kiusaamista. He eivät ota koskaan vastuuta teoistaan. Kun kiusattu on saatu suljettua pois yhteisöstä, kiusaaja tai kiusaajat valitsevat uuden uhrin.
Työpaikkakiusaaminen saattaa levitä myös työyhteisön ulkopuolelle erityisesti pienissä paikkakunnissa. Tällöin kiusatun sukulaiset, tuttavat ja naapurusto saattavat osallistua kiusaamiseen ja sen vähättelyyn. Kiusattu halutaan vaientaa yhteisön edun nimissä.
Tarkempi kuvaus työpaikkakiusaamisesta ja sen seurauksista on esitetty lähteissä 4 ja 5.
Pahimman muotonsa kiusaaminen saa silloin kun se tapahtuu viranomaisten toimesta. Tällöin ulkopuoliset henkilöt ja jopa kiusatun läheiset henkilöt pelkäävät oman turvallisuutensa puolesta ja joko eivät uskalla puuttua tapahtumiin tai osallistuvat kiusaamiseen tai vähättelevät sitä.
Menetelmän, jota turvallisuusviranomaiset ja heidän avustajansa käyttävät, nimi on Zersetzung eli hajottaminen, kts. esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Zersetzung.
On todettu, että kiusaamisen tarkoituksena on tuhota ihminen henkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Kiusaajille kaikkein helpoin ratkaisu on se, että kiusattu ajetaan itsemurhaan tai hänelle aiheutetaan vakava sairaus, joka lopulta vie hengen. Lähteen 10 mukaan käsite "kiusaaminen" on ilmaisuna kovin lievä ja ilmiötä vähättelevä. Artikkelissa kiusaaminen määritellään psyykkiseksi väkivallaksi, jonka menetelmiä ovat avoin uuvuttaminen, kätketty uuvuttaminen ja uhrin eristäminen. Artikkelissa nämä menetelmät kuvattiin edelleen tutkimukseen osallistujien kertomusten perusteella seuraavasti:
1) Avoin uuvuttaminen jaettiin kontrollointiin, toiminnan rajoittamiseen, syrjintään, nöyryyttämiseen ja ilkivaltaan. Kontrolloinnilla uhrin puheita, käyttäytymistä ja työntekoa valvottiin ja raportoitiin eri tahoille vääristellen. Toiminnan rajoittamisella uhria estettiin tekemästä hänen koulutustaan ja osaamistaan vastaavia töitä. Erityisesti työt, joista hän oli kiinnostunut ja innostunut, annettiin muille. Syrjiminen ilmeni syrjäyttämisenä virkavalinnoissa, työn hankaloittamisena, aliarviointina ja mitätöintinä. Työaikajärjestelyin pyrittiin hankaloittamaan uhrin yksityiselämää. Työhön ja opiskeluun liittyvien tavoitteiden saavuttamista rajoitettiin asettamalla jatkuvasti tiukempia ja vaativampia kriteerejä. Aliarviointi sisälsi sekä uhrin ammatilliseen osaamiseen että opiskeluun liittyvien saavutusten todenperäisyyksien epäilyjä. Lisäksi uhrin henkilökohtaisia ominaisuuksia muunneltiin tarkoitushakuisesti. Aliarvioiminen ja mitätöinti toteutuivat henkilökohtaisella tasolla yksityisesti tai julkisesti. Mitätöintitarkoituksessa järjestettiin myös näytösluontoisia virallisia ja epävirallisia kokouksia, joihin uhria ei kutsuttu tai kutsuttiin täysin valmistautumattomana. Kokouksissa ja yhteisissä tilaisuuksissa hänelle ei annettu välttämättä tilaisuutta puhua, tai jos hän onnistui sen saamaan, hänet keskeytettiin puhumalla hänen ohitseen tai hänen puheensa päälle. Uhrin esittämiin kysymyksiin ei vastattu. Sivuuttamisensa uhri koki tarkoitushakuisena, merkitsevänä ja kiusallisena hiljaisuutena. Uhrit kokivat nöyryyttämiseksi epäkohteliaan ja epäasiallisen käyttäytymisen, painostamisen, hiostamisen, haukkumisen ja huutamisen. Psyykkisen väkivallan uhriin, hänen läheisiinsä ja omaisuuteensa kohdistettiin erilaisia vahingon ja ilkivallan tekoja. Tällaisia olivat esimerkiksi uhrin omaisuuden turmeleminen, piilottaminen ja hävittäminen. Hänet lavastettiin hankaliin tilanteisiin. Näistä lavastetuista tilanteista yhteisön muille jäsenille, omaisille ja läheisille esitettiin ja lähetettiin todistusaineistona valokuvia ja kirjeitä uhrin käyttäytymisestä.
2) Kätketty uuvuttaminen määriteltiin uhrin kaksoisrankaisemiseksi, hänen ja hänen elämäänsä liittyvien asioiden psykologisoinniksi, yhteisön jäsenten manipuloinniksi, uhrista ja hänen elämästään juoruamiseksi ja uhria tarkoituksellisesti vahingoittavaksi mustamaalaamiseksi. Kaksoisrankaisemisella uhrin elämää kavennettiin tai se kaventui. Tämä oli seurausta siitä, että tekipä uhri mitä tai miten tahansa, hänen tekemisensä vääristeltiin ja tuomittiin. Samalla uhrin rohkeus toimia rapautui vähä vähältä. Psykologisoinnin avulla psyykkisen väkivallan uhrille ja hänen elämän tapahtumilleen kehiteltiin tosina pidettyjä, kielteisiä selitys- ja tulkintamalleja. Manipuloinnin avulla yhteisön jäsenille luotiin uhrista epäedullinen kuva. Uhrin leimaamiseksi hänestä sepitettiin tarinoita, jotka liittyivät hänen persoonallisuuteensa, toimintaansa ja työskentelyynsä. Myös uhria manipuloitiin. Pelotteluilla, uhkailuilla ja vihjailuilla psyykkisen väkivallan uhrin tilanteen ja aseman ennustettiin käyvän yhteisössä yhä ongelmallisemmaksi ja heikommaksi, mikäli hän ei muuta suhtautumistaan tai käyttäytymistään esitettyjen vaatimusten mukaiseksi. Tosin kaksoisrankaisemisen seurauksena uhrin käyttäytymistavalla ei ollut merkitystä. Se oli aina tuomittavaa. Uhrin mainetta mustamaalattiin ja hänestä juoruttiin. Hänen puheensa ja toimintansa tulkittiin tahallisesti väärin. Uhrin persoonallisista ominaisuuksista, asemasta, käyttäytymisestä ja toiminnasta kehiteltiin tarinoita, joilla pyrittiin kyseenalaistamaan hänen pätevyytensä ja sopivuutensa työhön ja luotettavuutensa työyhteisön jäsenenä.
3) Avoin ja kätketty uuvuttaminen johtivat uhrin eristämiseen. Vähitellen yhä useammat yhteisön jäsenet alkoivat karttaa uhria. Myöskään uhriin myönteisesti suhtautuvat eivät painostuksen alaisena uskaltaneet tehdä hänen kanssaan töitä tai viettää vapaa-aikaa. Hänelle ei puhuttu eikä häntä kuunneltu. Hänet hylättiin ja jätettiin yksin. Eristämistä tuettiin nonverbaalisella viestinnällä, joka ilmeni torjuvina, ivallisina, ylimielisinä ja halveksivina ilmeinä ja eleinä. Psyykkisen väkivallan uhrin työn jatkumiseen liittyvät aikaisemmat sopimukset purettiin ja suullisista sopimuksista ei pidetty kiinni. Hänen kanssaan ei keskusteltu jo sovittujen asioiden muuttumisesta. Eristäminen johti uhrin vapaaehtoiseen tai pakotettuun työpaikan jättämiseen tavalla tai toisella. Psyykkisellä väkivallalla oli aina työpaikan jättämisen lisäksi uhria traumatisoivia seurauksia. Korjaamattomin seuraus psyykkisestä väkivallasta oli osallistujien kertomusten perusteella itsemurha. Osallistujien kertomusten mukaan uhrit eivät saaneet tukea miltään virallisella organisaation tasolla tai virallisista organisaatioista. Hallinto tuki psyykkistä väkivaltaa joko tietämättään tai tiedostaen ja uhrin asemaa vähätellen. Uhri ei saanut tukea ammattijärjestöltä, työsuojeluvaltuutetulta tai miltään muultakaan viralliselta taholta. Uhrin oma aktiivisuus ei näissä tilanteissa auttanut.
Artikkelin mukaan osallistujien kertomusten perusteella ainoa uhria auttava taho löytyi mielenterveyspalvelujen piiristä. Tämä ei välttämättä pidä paikkansa. Psyykkistä väkivaltaa voi ilmetä sekä terveydenhuollon henkilökunnan ja potilaiden välisissä että terveydenhuollon henkilökunnan välisissä että terveydenhuollon potilaiden välisissä vuorovaikutuksissa. Artikkelissa todetaan, että tutkimukseen osallistujien kertomusten perusteella kukaan ei voi toteuttaa psyykkistä väkivaltaa yksin, vaan ilmiön jatkumiseksi psyykkisen väkivallan käyttäjällä on joko suora tai epäsuora koko hierarkkisen järjestelmän läpikäyvä tuki toiminnalleen.
Tarkempi kuvaus psyykkisestä väkivallasta, sen menetelmistä ja sen seurauksista terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kertomuksissa on esitetty lähteessä 11. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa myös laajemmin.
Lähteessä 11 psyykkistä väkivaltaa käsitellään yksilö- ja yhteisökohtaisista ydinkertomuksista muodostetun kokonaiskertomuksen avulla. Tutkimuksessa todetaan, että psyykkinen väkivalta kehittyy yhteisöissä, joissa otollisia olosuhteita ovat hierarkkiset rakenteet ja kielteiset byrokraattiset toiminta- ja johtamistavat, talouslama ja sen seuraukset sekä yhteisöjen muuttuneet arvot. Yhteisössä talouslama ja sen seuraukset näkyvät usein heikentyneinä taloudellisina olosuhteina, joiden seurauksena toimintoja supistetaan ja/tai järkeistetään. Nämä toimenpiteet saattavat johtaa irtisanomisiin sekä toimintojen ulkoistamisiin. Irtisanomiset ja toimintojen ulkoistamiset aiheuttavat epävarmuutta, muutosvastarintaa ja huolta tulevaisuudesta, joista edelleen seuraa jännitteitä ja ristiriitoja henkilöstön ja muiden toimijoiden keskuudessa.
Tutkimuksen mukaan yhteisön muuttuneita arvoja nimitetään tutkimukseen osallistujien kertomuksissa käänteisiksi ja vääristyneiksi arvoiksi. Alueellinen toimintakulttuuri, yhteisössä esiintyvät muutospaineet sekä yhteisön arvojen ja käytäntöjen ristiriidat vaikuttavat yhteisön todellisiin arvoihin. Tutkimuksessa todetaan, että muuttuneiden arvojen mukainen toiminta ilmeni kaikenlaisena julmuutena ihmisyyttä kohtaan, josta psyykkinen väkivalta oli yksi esimerkki. Psyykkinen väkivalta kertoo päinvastaisten arvojen mukaisesta toiminnasta, johon psyykkisen väkivallan uhri on tottunut ja/tai sitoutunut.
Tutkimuksessa psyykkiselle väkivallalle otollisissa olosuhteissa toimivia ihmisiä ovat tutkimukseen osallistujien kertomusten perusteella psyykkisen väkivallan uhrit, psyykkisen väkivallan käyttäjät sekä mukana toimijat. Tutkimuksen mukaan tutkimukseen osallistujien kertomusten perusteella psyykkisen väkivallan käyttäjinä voivat olla psyykkisen väkivallan uhrin esinaiset ja esimiehet, työ- ja opiskelutoverit sekä viralliset ja epäviralliset ryhmät. Tutkimuksessa psyykkisessä väkivallassa mukana toimijat on luokiteltu seuraavasti: aktiiviset psyykkisen väkivallan edistäjät, tiedostamattomat psyykkisen väkivallan edistäjät, havainnoivat psyykkisen väkivallan edistäjät, vaikenevat psyykkisen väkivallan säilyttäjät, pelokkaat psyykkisen väkivallan säilyttäjät, alistuneet psyykkisen väkivallan säilyttäjät ja psyykkisen väkivallan näkyväksi tekijät. Laajemmin psyykkisen väkivallan käyttäjänä tai mukana toimijana voi olla kuka tahansa psyykkisen väkivallan uhrin kanssa tekemisissä oleva henkilö tai ryhmä.
Psyykkisen väkivallan menetelmiä ovat edellä kuvatut avoin uuvuttaminen, kätketty uuvuttaminen ja uhrin eristäminen. Lähteen 10 mukaan tutkimukseen osallistujien kertomusten perusteella psyykkinen väkivalta ilmenee uhrin vähittäisenä avoimena ja kätkettynä uuvuttamisena, joka johtaa uhrin eristämiseen, syrjäyttämiseen tai vapaaehtoiseen lähtöön yhteisöstä.
Lähteen 11 mukaan psyykkisen väkivallan kehittyminen voi johtaa psyykkisen väkivallan uhrin uuvuttamiseen ja aiheuttaa hänelle kokonaisvaltaisen uupumisen ja loppuun kulumisen tunteen. Tutkimuksessa todetaan, että tämä merkitsee kokonaisvaltaisia fyysisiä, psyykkisiä, emotionaalisia ja toiminnallisia häiriöitä ja muutoksia uhrin minuudessa ja sosiaalisissa suhteissa. Lisäksi tutkimuksen mukaan psyykkisen väkivallan uhrin ammatillinen kasvu pysähtyy ja hänelle aiheutuu taloudellisia huolia. Tutkimuksessa todetaan, että psyykkisellä väkivallalla on yhteys ahdistukseen, depressioon, aggressiivisuuteen, pitkittyneeseen stressiin ja kognitiivisiin ongelmiin sekä niiden sosiaalisiin seurauksiin. Edelleen tutkimuksessa todetaan, että pitkittyneellä stressillä on todettu olevan erittäin suuri merkitys monien fyysisten sairauksien kehittymisessä. Tutkimuksen mukaan jatkuva elimistön tasapainoa häiritsevä negatiivinen psyyken tila ei aiheuta ainoastaan vakavia psyykkisiä terveysongelmia vaan myös muita oireita kuten vatsavaivoja, päänsärkyä, erilaisia tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloja, sydämen rytmihäiriöitä, kohonnutta verenpainetta ja muita sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia. Edelleen tutkimuksen mukaan aikaisemmat väkivaltaa koskevat tutkimukset ovat osoittaneet väkivallan uhrien ja väkivallalle altistuneiden kärsivän usein traumaperäisestä stressihäiriöstä, jonka tunnusmerkkejä ovat masentuneisuus, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, tunnetilojen voimakkaat vaihtelut, takaumat, yliherkkyys kaikkea sitä kohtaan mikä muistuttaa koetusta väkivallasta, sosiaaliset ongelmat, keskittymishäiriöt ja tunne siitä ettei elämällä ole enää mitään tarjottavaa.
Lähteen 11 mukaan se, että psyykkisen väkivallan uhrin itsetunto, itseluottamus ja omanarvontunto laskevat menetetyn arvonannon ja arvostuksen seurauksena sekä psyykkinen väkivalta sinänsä voivat johtaa psyykkisen väkivallan uhrin päihteiden käyttöön ja sitä kautta yhä lisääntyviin ongelmiin eri elämänalueilla. Tutkimuksen mukaan psyykkinen väkivalta saattaa johtaa siihen, että psyykkisen väkivallan uhri lähtee yhteisöstä irtisanoutumisen, irtisanomisen, sairastumisen tai joskus jopa itsemurhan kautta. Tutkimuksessa todetaan, että aikaisemman tutkimuksen mukaan psyykkisen väkivallan uhrit niin kuin väkivallan uhrit yleensä syyttävät tapahtuneesta usein itseään. Tutkimuksessa todetaan, että psyykkisen väkivallan uhrit eivät useinkaan uskalla hakea apua tilanteeseensa, eivätkä edes puhu väkivallan aiheuttamista seurauksista, vaan uhrin roolia saatetaan kantaa jopa kymmeniä vuosia. Tällöin psyykkisen väkivallan uhri kykenee käsittelemään tapahtumia vasta huomattavasti myöhemmin psyykkisen väkivallan kehittymisen jälkeen.
Lähteet
1. Bully OnLine (24.03.2006): www.bullyonline.org
2. Kiusattujen Tuki ry (5.4.2005): www.kiusattujentuki.fi
3. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
4. Field T., Bully in Sight. How to predict, resist, challenge and combat workplace bullying. Overcoming the silence and denial by which abuse thrives. ISBN 0-9529121-0-4. Success Unlimited. Great Britain 1996
5. Konttinen H., Työpaikkakiusaaminen vuorovaikutteisena ja etenevänä prosessina. Ryhmädynamiikan seminaari. Helsingin yliopisto 15.4.2004 (12.11.2007): www.helsinki.fi
6. Violence, bullying and harassment in the workplace - European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions 6.5.2005 (9.10.2008): www.eurofound.europa.eu
7. Fourth European Working Conditions Survey (2005) - European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions 22.2.2007 (9.10.2008): www.eurofound.europa.eu
8. Työpaikkakiusatut.net: www.tyopaikkakiusatut.net
9. Kirjatyö 27.11.2003 "Kiusaamisen tarkoituksena on tuhota ihminen henkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti" (14.10.2008): www.viestintaliitto.fi
10. Sairaanhoitaja-lehti 4.9.2007 "Kertomuksia psyykkisen väkivallan menetelmistä terveysalalla" (14.10.2008): www.terveysportti.fi
11. Sandelin P., Kertomuksia psyykkisestä väkivallasta terveydenhuollon työ- ja opiskeluyhteisöissä. Acta Universitatis Ouluensis Medica D 931. ISBN 978-951-42-8475-5 (PDF). ISSN 1796-2234 (Online). URN:ISBN:9789514284755. Oulun Yliopisto, Oulu 2007 (18.10.2008): herkules.oulu.fi
