Kantelu oikeuskanslerille (an official complaint to The Chancellor of Justice)

Tein 3.12.2007 kantelun Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07)

1) tutkinnanjohtaja Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Kaarlo Häkkisen suorittamasta muuta tutkintaa koskevasta esitutkinnasta (6480/S/11832/05),

2) tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittamasta poliisirikoksiin liittyvästä muuta tutkintaa (yksityiselämää koskevien tietojen luovutt. ulkopuolisille) koskevasta esitutkinnasta (6140/S/12442/05),

3) tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen suorittamasta työpaikkakiusaamista koskevasta esitutkinnasta (6140/R/4433/05),

4) tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätöksestä (06/04/RRA) olla aloittamatta poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa,

5) Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaisen ratkaisusta (ISLH-2005-02505/Tu-411),

6) Suomen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken päätöksestä (dnro 78/21706),

7) Järvenpään oikeusaputoimiston ja Järvenpään oikeusaputoimiston julkisen oikeusavustajan Marja Toivio-Kaasisen menettelystä,

8) Joensuun oikeusaputoimiston menettelystä,

9) Suomen tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion ja Tietosuojavaltuutetun toimiston ylitarkastaja Lauri Vuorivirran toiminnasta sekä

10) terveydenhuollon piirissä kokemistani vaikeuksista.

Olen täydentänyt Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemääni kantelua (dnro 1268/1/07) 7.1.2008, 7.7.2008, 21.1.2009, 2.3.2009 ja 3.8.2009.

Ilmoitin 29.6.2009 oikeuskanslerinvirastoon että tulen täydentämään kanteluani (dnro 1268/1/07) kesän 2009 aikana. Lisäksi ilmoitin sähköpostiosoitteeni muutoksesta. Olen liittänyt sekä 28.6.2009 päivättyyn ilmoitukseeni että 3.8.2009 jättämääni täydennykseen vapaamuotoisen lääkärinlausunnon metabolisesta oireyhtymästä, johon olen sairastunut vuoden 2002 aikaisten ja sen jälkeisten tapahtumien seurauksena.

Ilmoitin 2.11.2009 oikeuskanslerinvirastoon ajankohtaisen tiedon eräistä kanteluuni (dnro 1268/1/07) ja sen viiteen täydennykseen liittyvistä tapahtumista. Ilmoitin mm. että olen tehnyt 16.9.2009 kantelun Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille (dnro 1223/1/2009) blogini kohdassa "Sain oikeusapua vasta kolmannesta oikeusaputoimistosta (I was given legal advice from the third Public Legal Aid Office)" mainitun asianajaja Jyrki Kuusivaaran toiminnasta ja että asia oli tuolloin vireillä Suomen Asianajajaliitossa (dnro 34609).

Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa (dnro 1268/1/07) ja sen täydennyksissä olen täydentänyt poliisitutkintapyyntöäni, Uudenmaan työsuojelupiiriin lähettämääni kirjettä (dnro 286/31/2007) ja sen täydennyksiä, Itä-Suomen työsuojelupiiriin lähettämääni kirjettä (dnro 79/31/2007) ja sen täydennystä sekä Etelä-Suomen lääninhallitukseen ja Itä-Suomen lääninhallitukseen tekemiäni hallintokanteluita (ESLH-2006-07040/So-38 ja ISLH-2006-02800/So-38).

Asianomaiset viranomaiset ovat jättäneet velvollisuutensa täyttämättä ja menetelleet tai toimineet epäasiallisesti, virheellisesti ja lainvastaisesti. Tämän johdosta olen vaatinut, että Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri määrää syytteen nostettavaksi, antaa asianomaisille huomautuksen vastaisen varalle ja kiinnittää asianomaisten huomiota lain ja hyvän hallintotavan mukaiseen menettelyyn sekä ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin lainmukaisen ja perusteellisen esitutkinnan suorittamiseksi minuun kohdistuneen työpaikkakiusaamisen, poliisiviranomaisten toiminnan ja vapaa-aikana tapahtuneen kiusaamisen osalta.

Olen vaatinut tekijälle/tekijöille rangaistusta Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa (dnro 1268/1/07) kerrotuista asianomistaja- tai virallisen syytteen alaisista rikoksista. Lisäksi minulla on vaatimuksia.

Minulta on estetty oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. En ole löytänyt asianajajaa, joka uskaltaisi ajaa asiaani Suomessa ja/tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Olen tehnyt 16.9.2009 kantelun Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille (dnro 1223/1/2009) blogini kohdassa "Sain oikeusapua vasta kolmannesta oikeusaputoimistosta (I was given legal advice from the third Public Legal Aid Office)" mainitun asianajaja Jyrki Kuusivaaran toiminnasta. Kantelussani vaadin, että oikeuskansleri laittaa vireille asianajajista annetun lain (496/1958) 7 c §:ssä tarkoitetun valvonta-asian sekä vaatii Suomen Asianajajaliiton hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin asianajaja Jyrki Kuusivaaraa kohtaan.

Ratkaisussaan (dnro OKV/1223/1/2009, päivätty 21.9.2009) Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka toteaa, että "Olen lähettänyt kirjoituksenne liitteineen Suomen Asianajajaliitolle valvontamenettelyä varten. Asia ei tässä vaiheessa ole voinut johtaa enempiin toimenpiteisiin."

Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkan ratkaisun (dnro OKV/1223/1/2009, päivätty 21.9.2009) ovat allekirjoittaneet oikeuskansleri Jaakko Jonkka ja nuorempi oikeuskanslerinsihteeri Päivi Pietarinen.

Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta väittää ratkaisussaan (dnro 34609, ratkaistu 5.5.2010) että "Valvontalautakunta ei ole havainnut, että Kuusivaara olisi kantelijan väittämällä tavalla menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti". Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisussa (dnro 34609) kerrotaan lopputuloksena että "Ei seuraamusta" sekä todetaan valitusosoituksena että "Valtioneuvoston oikeuskanslerilla on oikeus valittaa tästä päätöksestä Helsingin hovioikeuteen".

Olen soittanut 11.6.2010 ja 16.6.2010 puhelimitse Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkan ratkaisun (dnro OKV/1223/1/2009) esittelijälle Päivi Pietariselle. Olen todennut esittelijä Päivi Pietariselle että valtioneuvoston oikeuskanslerin tulee valittaa Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisusta (dnro 34609) Helsingin hovioikeuteen. Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerinviraston asialuettelon (dnro OKV/154/40/2010) 17.6.2010 mukaan Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka on 15.6.2010 tehnyt päätöksen, jonka mukaan valvonta-asia 5.5.2010 Dnro 34609 arkistoidaan ilman mitään muita toimenpiteitä (ad acta). Muutoksenhakuaika Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisuun (dnro 34609) olisi ollut Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkan ratkaisun (dnro OKV/1223/1/2009) esittelijän Päivi Pietarisen mukaan 30 vuorokautta päättyen 12.7.2010. Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerinviraston kirjaamon virkailija Arja Seppäläiseltä 13.7.2010 puhelimitse saamani tiedon mukaan asialuettelossa (dnro OKV/154/40/2010) ei ole merkintää siitä, että Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka olisi valittanut Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisusta (dnro 34609) Helsingin hovioikeuteen.

Olin ollut puhelimitse yhteydessä Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemäni kantelun (dnro 1268/1/07) esittelijään Tom Smedsiin ja kertonut, että vaatimani toimenpiteet esitutkinnan suorittamiseksi täytyy käynnistää pikaisesti. Muun muassa vapaudenriiston osalta syyteoikeus vanhentuu vuoden 2009 lopussa. Soitin 27.11.2009 puhelimitse oikeuskanslerinvirastoon ja minulle ilmoitettiin, että kanteluni (dnro 1268/1/07) esittelijä Tom Smeds on jäänyt virkavapaalle. Keskustelin samana päivänä puhelimitse kanteluni (dnro 1268/1/07) uuden esittelijän Minna Ruuskasen kanssa ja hän kertoi, että hänellä on tavoitteena saada asialle ratkaisu vuoden 2009 puolella.

Sain Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisun kanteluuni (dnro 1268/1/07) postitse 15.12.2009. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisu (dnro OKV/1268/1/2007, päivätty 4.12.2009) on puutteellinen, virheellinen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen.

Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisun (dnro OKV/1268/1/2007, päivätty 4.12.2009) ovat allekirjoittaneet apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen ja nuorempi oikeuskanslerinsihteeri Minna Ruuskanen.

Soitin 21.12.2009 puhelimitse kanteluni (dnro 1268/1/07) uudelle esittelijälle Minna Ruuskaselle. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) on puutteellista ja virheellistä tietoa kanteluni lisäkirjeiden osalta. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) väitetään, että "Olette täydentänyt kanteluanne 7.7.2008 sekä 21.1., 2.3., 29.6. ja 3.8.2009 päivätyillä lisäkirjeillä liitteineen". Ilmoitin kanteluni (dnro 1268/1/07) uudelle esittelijälle Minna Ruuskaselle että olen tehnyt siis yhden kantelun ja siihen viisi täydennystä ja kolme ilmoitusta. Tiedon toisesta kantelustani (dnro 1223/1/2009) olin kertonut kolmannessa ilmoituksessani. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) luetellut päivämäärät ovat puutteellisia ja osittain virheellisiä. Lisäksi apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) on puutteellista ja virheellistä tietoa Suomen eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemieni kanteluiden osalta. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) väitetään, että "Siltä osin kuin kantelunne koskee telekuuntelua, totean myös, että silloinen eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio on jo vastannut Teille asiaa koskeviin kanteluihinne mm. 9.11.2004 ja 31.8.2005 ja yhdyn noissa vastauksissa esitettyihin näkemyksiin asiasta. (EOA 2403/4/04, 2256/4/05)". Ilmoitin kanteluni (dnro 1268/1/07) uudelle esittelijälle Minna Ruuskaselle että olen tehnyt kolme kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle. Suomen eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio on vastannut mm. telepakkokeinojen väärinkäyttöä (mukaan lukien tekninen tarkkailu) koskeviin kanteluihini 9.11.2004 (dnro 2403/4/04), 28.4.2005 (dnro 1066/4/05) ja 31.8.2005 (dnro 2256/4/05).

Poliisiviranomaisten toiminnan osalta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen toteaa ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että olen tehnyt 15.7.2005 Mikkelin kihlakunnan poliisilaitokselle osoitetun poliisitutkintapyynnön mm. kokemastani työpaikkakiusaamisesta ja epäilemistäni poliisin virkarikoksista ja väittää, että hänellä ei ole perusteita arvioida asiaa toisin kuin mitä Suomen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsken päätöksessä (dnro 78/21706) ja Itä-Suomen lääninhallituksen lääninpoliisiylitarkastaja Jorma Issakaisen ratkaisussa (ISLH-2005-02505/Tu-411) on tehty. Tutkinnanjohtaja Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Kaarlo Häkkisen, tutkinnanjohtaja Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Leevi Makkosen ja tutkinnanjohtaja Kuopion seudun kihlakunnan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon päätösten perusteella poliisirikoksia koskevaa esitutkintaa ei käynnistetty. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen väittää ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "En katso käytettävissäni olleen selvityksen perusteella asiassa ilmenneen lain tai virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä, poliisiviranomaisen harkintavallan ylitystä tai muutakaan sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi oikeudellisia perusteita puuttua".

Terveydenhuollon toiminnan osalta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) on käsitelty ainoastaan lääkäri Erhun Özevin toimintaa. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen katsoo ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Totean, että muistutuksenne perusteella on ryhdytty niihin riittäviin toimiin, joihin se on antanut aihetta. En katso asiassa ilmenneen sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi aihetta laillisuusvalvojana puuttua".

Järvenpään oikeusaputoimiston ja Järvenpään oikeusaputoimiston julkisen oikeusavustajan Marja Toivio-Kaasisen menettelyn osalta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kertoo ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että oikeusapulain mukaan jokaiselle oikeusaputoimiston asiakkaalle tehdään oikeusapupäätös ja mikäli päätös on myönteinen se kattaa avustajan toimenpiteet enintään sadalta tunnilta ja väittää, että "Oikeusapu voi kuitenkin pitää sisällään vain neuvottelun, jonka kuluessa julkinen oikeusavustaja antaa oikeudellisen arvionsa tilanteesta ja neuvoo asiakasta. Tällöin asia päättyy siihen. Siinäkin tapauksessa asiakkaalta on kuitenkin lain mukaan perittävä oikeusapumaksu, mikäli asiakas on tulojensa perusteella ollut velvoitettu sellainen maksamaan. Varsinaista palkkiota Teiltä ei peritty, vaikka omavastuuosuutenne on ollut 40 %. Kuten oikeusapupäätöksessäkin todetaan, ei niin sanotusta vähäisestä neuvosta peritä omavastuuosuutta". Järvenpään oikeusaputoimiston julkinen oikeusavustaja Marja Toivio-Kaasinen ei ottanut tapausta hoitaakseen ja kehotti minua unohtamaan asian. Edelleen hän kehotti minua ottamaan yhteyttä Joensuun seudulla toimiviin oikeusaputoimistoihin. Tapaaminen pidettiin Järvenpään oikeusaputoimistossa 19.11.2004 ja kesti n. puoli tuntia. Minulta perittiin tapaamisesta 35 euron oikeusapumaksu. Järvenpään oikeusaputoimiston oikeusapupäätöksessä asiaksi on merkitty "Kantelu poliisin ja suojelupoliisin toiminnasta", oikeusavun myöntämiseksi on merkitty "Oheisen selvityksen perusteella oikeusapua myönnetään 19.11.2004 lukien", perusteluksi on merkitty "Hakija tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa eikä hän taloudellisen asemansa vuoksi kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja", avustajaksi on merkitty "Julkinen oikeusavustaja, AA Marja Toivio-Kaasinen" ja oikeusapumaksuksi on merkitty "Oikeusavun saajalta peritään 35 euron oikeusapumaksu". Järvenpään oikeusaputoimiston oikeusapupäätöksen on allekirjoittanut toimistosihteeri Helena Germano. Oikeusapuun kuuluvista avustajan toimenpiteistä sekä oikeusavun myöntämisestä säädetään oikeusapulain (257/2002) 1 luvun 5 §:ssä ja 2 luvun 11 §:ssä. Valtion oikeusaputoimistoista annetun lain (258/2002) 10 §:ssä määritellään ne tilanteet, joissa oikeusavun hakija saadaan ja pitää ohjata toisen oikeusaputoimiston tai yksityisen avustajan puoleen. Oikeusapulain (257/2002) 2 luvun 12 §:n mukaan oikeusapumaksua ei peritä, kun oikeusapua myönnetään vähäisen neuvon antamiseksi. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen väittää ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "En katso asiassa ilmenneen sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi aihetta laillisuusvalvojana puuttua. Asiaa ratkaistessani käytettävissäni on ollut Järvenpään oikeusaputoimistossa 19.11.2004 tehty oikeusapupäätös".

Joensuun oikeusaputoimiston menettelyn osalta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kertoo ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että olin lähettänyt 11.1.2005 Joensuun oikeusaputoimistoon sähköpostiviestin, jossa mm. epäilen olevani telepakkokeinojen ja siihen liittyvän tutkinnan kohteena ja kerron myös olleeni henkisen painostuksen kohteena sekä työpaikallani että vapaa-ajalla. Sähköpostissani 11.1.2005 tiedustelin "olisiko Joensuun oikeusaputoimistossa oikeusavustajaa joka olisi halukas auttamaan minua kantelun käsittelyssä sekä poliisitutkinnan järjestämisessä?". Kerroin asioineeni edellä mainitun tavoin julkinen oikeusavustaja asianajaja Marja Toivio-Kaasisen kanssa Järvenpään oikeusaputoimistossa. Lisäksi kerroin tehneeni 14.9.2004 kantelun Suomen eduskunnan oikeusasiamiehelle (dnro 2403) ja saaneeni kanteluuni vastauksen. Edelleen kerroin sähköpostissani 11.1.2005 asian kuvauksen lyhyesti sekä sen, että olin tehnyt tarkistuspyynnön tietosuojavaltuutetulle poliisiviranomaisten ylläpitämien rekisterien sisällöstä ja tarkistuspyynnön viestintävirastoon viestien ja viestintäyhteyksien tietojen luovutuksesta. Poliisitutkintapyynnön osalta kerroin sähköpostissani 11.1.2005 että "Olen käynnistämässä poliisitutkintaa siitä olenko ollut esitutkinnassa jonkin epäilyn rikoksen osalta ja jos olen, miksi esitutkintaa ei ole lopetettu, sekä ovatko Joensuun poliisilaitos ja/tai suojelupoliisi sekä ko. tuomioistuin menetelleet asiassa lain vastaisesti". Kanteluni uusi esittelijä Minna Ruuskanen on pyytänyt selvityksen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisua (dnro OKV/1268/1/2007) varten ainoastaan Joensuun oikeusaputoimistosta. Olen käsitellyt Joensuun oikeusaputoimiston toimintaa kantelussani (dnro 1268/1/07) ja sen lisäkirjeissä. Asiaa on kuvattu blogini kohdassa "Sain oikeusapua vasta kolmannesta oikeusaputoimistosta (I was given legal advice from the third Public Legal Aid Office)". Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen katsoo ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Asian esittelijä on ollut kantelunne johdosta puhelimitse yhteydessä Joensuun oikeusaputoimistoon. Tapahtumista ei kuitenkaan ole ollut enää saatavissa enempää selvitystä kuin mitä kanteluunne sisältyy" ja että "Asiakirjoista ilmenee, että olette joka tapauksessa hieman tämän jälkeen varannut ajan silloiseen Joensuunseudun oikeusaputoimistoon, jossa Teidät otti 27.1.2005 vastaan julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästinen. Kyllästinen otti myös toimeksiantonne vastaan. Siltä osin kuin arvostelette Kyllästisen toimintaa, viittaan edellä toteamaani asianajajien ja julkisten oikeusavustajien valvonnasta". Ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen katsoo, että asianajajien ja julkisten oikeusavustajien ammatillinen valvonta kuuluu ensisijaisesti Suomen Asianajajaliiton toimielimille ja että oikeuskanslerilla on asianajajiin nähden Asianajajista annetun lain (496/1958) 6 §:n mukainen valvontavelvollisuus ja väittää, että "Siihen kuuluvana tehtävänä oikeuskansleri valvoo yleisen edun kannalta, että asianajajat eivät menettele asianajajista annetun lain tai hyvän asianajajatavan vastaisesti. Oikeuskanslerilla ei ole toimivaltuuksia puuttua asianajajan työhön tai määrätä hänelle kurinpitorangaistusta". Kanteluni (dnro 1268/1/07) uuden esittelijän Minna Ruuskasen mukaan mitään muita selvityksiä ei oltu pyydetty. Oikeusapulain (257/2002) mukaan jokaiselle oikeusaputoimiston asiakkaalle täytyy tehdä oikeusapupäätös ja jos oikeusapua ei ole myönnetty hakemuksen mukaisesti, hakijan pitää voida saattaa kysymyksen oikeusavun myöntämisestä tuomioistuimen ratkaistavaksi oikeusapulain (257/2002) 4 luvun 24 §:ssä säädetyin tavoin. Hallintolain (434/2003) 7 luvussa (Asian ratkaiseminen) määritellään päätökseen liittyviä asioita. Hallintolain (434/2003) 9 luvussa (Yleiset säännökset tiedoksiannosta) määritellään tiedoksiantoon liittyviä asioita. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) säädetään sähköisestä asioinnista. Yksikään lakimies ei ollut ottanut minuun yhteyttä asian selvittämiseksi. En usko että Joensuun oikeusaputoimiston oikeusavustajien lukumäärä olisi lopulta vähentynyt eläkkeelle jäämisen myötä. En saanut Joensuun oikeusaputoimistolta valitusohjeita siitä kuinka hylättyyn päätökseen haetaan oikaisua, muutosta tai ratkaisua. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen väittää ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "En katso asiassa saatavissa olevan selvityksen valossa ilmenneen sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi aihetta laillisuusvalvojana puuttua". Asianajajista annetun lain (496/1958) 6 §:n 3 momentin mukaan oikeuskanslerilla on oikeus panna vireille asianajajista annetun lain (496/1958) 7 c §:ssä tarkoitettu valvonta-asia sekä vaatia Suomen Asianajajaliiton hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin kyseessä olevaa asianajajaa kohtaan. Mikäli oikeuskansleri ei ole tyytyväinen Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisuun hän voi valittaa siitä Helsingin hovioikeuteen.

Postiliikenteeni, tietoliikenneyhteyksieni sekä televiestintäni häirinnän osalta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) on käsitelty ainoastaan Itella Oyj:n palveluesimies Juha Keski-Korhosen 16.5.2008 päivättyä kirjallista vastausta (nro 200935892) selvityspyyntööni, jonka olin tehnyt Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Haagan terveysaseman ylilääkärille 19.4.2008 lähettämästäni muistutukseni sisältävästä saantitodistuskirjeestä sen luovuttamiseen liittyvästä minulle palautettavasta kadonneesta tositteesta. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) ei ole otettu huomioon sitä, että alunperin 2.5.2008 puhelimitse tekemääni selvityspyyntöä ei aluksi kirjattu Itella Oyj:n palautejärjestelmään. Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen väittää ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Totean, että selvityspyyntönne johdosta on ryhdytty niihin toimiin, joihin se on antanut aihetta. En katso asiassa ilmenneen sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi aihetta laillisuusvalvojana puuttua".

Suomen tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion ja Tietosuojavaltuutetun toimiston ylitarkastaja Lauri Vuorivirran toimintaa ei ole apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisussa (dnro OKV/1268/1/2007) käsitelty lainkaan. Kunniamerkkiasiakirjojen julkisuuden osalta Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen toteaa ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Kantelunne koskien kunniamerkkiasiakirjojen julkisuutta on vireillä oikeuskanslerinvirastossa diaarinumerolla 1638/1/2009 ja siihen tullaan vastaamaan myöhemmin".

Yhteenvetona Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen väittää ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Totean kantelunne perusteella, että en ole käytettävissäni olevan asiakirjaselvityksen perusteella havainnut lain tai virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä tai muutakaan sellaista, johon oikeuskanslerilla olisi laillisuusvalvojana oikeudellisia perusteita puuttua". Lopuksi Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen katsoo ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) että "Kantelunne kohteena olevien yksityishenkilöiden ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen toiminnan valvominen ei kuulu toimivaltaani ja tehtäviini laillisuusvalvojana" ja toteaa, että "Kirjoituksenne liitteet palautetaan ohessa".

Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen ei ryhtynyt ratkaisussaan (dnro OKV/1268/1/2007) vaatimiini toimenpiteisiin. Tässä pyritään suojelemaan rikosoikeudelliselta vastuulta tapaukseni käsittelyyn osallistuneita poliisiviranomaisia, muita viranomaisia ja muita asiaan osallistuneita henkilöitä sekä yhteisöjä. Tarkoituksena on ja on ollut tahallisesti pitkittää tapaukseni käsittelyä siten, että poliisitutkintapyynnössäni mainittujen ja siihen liittyvien sekä Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemissäni kanteluissa (dnro 1268/1/07 ja dnro 1223/1/2009) kuvattujen ja täydennettyjen rikosten syyteoikeus vanhenee.

Kunniamerkkiasiakirjojen julkisuuden osalta sain Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskanslerin sijaisen Risto Hiekkataipaleen ratkaisun (dnro OKV/1638/1/2009, päivätty 11.10.2011) kanteluuni 27.10.2011 postitse. Ratkaisussaan (dnro OKV/1638/1/2009) apulaisoikeuskanslerin sijainen Risto Hiekkataipale katsoo, että "opetusministeriö ei ole menetellyt virheellisesti siltä osin kuin se ei ole arkistoinut kunniamerkkiehdotusta eikä siitä syystä ole voinut siitä myöskään jäljennöstä kantelijalle antaa. Kiinnitän kuitenkin opetusministeriön huomiota julkisuuslain 14 §:n 3 momentin 2-3 kohdissa säädettyihin velvoitteisiin antaa asiakirjan pyytäjälle tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi ja että asian kirjallisesti vireille saattaneelta asiakirjan pyytäjältä on tiedusteltava, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi". Edelleen ratkaisussaan (dnro OKV/1638/1/2009) apulaisoikeuskanslerin sijainen Risto Hiekkataipale katsoo, että "silloinen lääninhallitus ei ole menetellyt virheellisesti siltä osin kuin se ei ole arkistoinut kunniamerkkiehdotusta eikä siitä syytä syystä ole voinut siitä myöskään jäljennöstä kantelijalle antaa. Kiinnitän kuitenkin myös Itä-Suomen aluehallintoviraston huomiota julkisuuslain 14 §:n 3 momentin 2-3 kohdissa säädettyihin velvoitteisiin". Lisäksi ratkaisussaan (dnro OKV/1638/1/2009) apulaisoikeuskanslerin sijainen Risto Hiekkataipale kiinnittää lääninarkistonhoitaja Lauri Päivärinnan huomiota velvollisuuteen antaa asiakirjapyynnön esittäjälle oikeellista informaatiota arkistoiduista asiakirjoista. Sain Itä-Suomen lääninhallituksen lääninarkistonhoitaja Lauri Päivärinnalta tiedon alkuperäisen kunniamerkkiehdotuksen (hakemuksen) allekirjoittajasta.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 4 luvun 14 §:n 3 momentin 2-3 kohtien mukaan, jos virkamies tai muu 2 momentissa tarkoitettu henkilö kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, hänen on: "1) ilmoitettava tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy; 2) annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi; 3) tiedusteltava asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi; sekä 4) annettava tieto käsittelyn johdosta perittävistä maksuista."

Suomen valtioneuvoston apulaisoikeuskanslerin sijaisen Risto Hiekkataipaleen ratkaisun (dnro OKV/1638/1/2009, päivätty 11.10.2011) ovat allekirjoittaneet apulaisoikeuskanslerin sijainen Risto Hiekkataipale ja nuorempi oikeuskanslerinsihteeri Minna Ruuskanen.

Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien tiedotteen mukaan Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 6.12.2012 oikeuskansleri Jaakko Jonkalle Suomen Leijonan suurristin ja apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaiselle Suomen Leijonan I luokan komentajamerkin. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien tiedotteen mukaan Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 6.12.2013 oikeusneuvos Ilkka Rautiolle Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin. Helsingin Sanomien www-sivuilla 3.12.2012 julkaistussa artikkelissa Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei osaa ansioitaan eritellä.

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen on Suomen Kuvalehden artikkelin 8.11.2011 mukaan kieltäytynyt kansainvälisestä tehtävästä Euroopan ihmisoikeuskomissaarina, johon hän olisi voinut siirtyä toisen virkakautensa jälkeen vuonna 2012. Tunnusteluja asiasta oli käyty kaikessa hiljaisuudessa noin vuoden ajan. Tarja Halosen kannatusta ko. tehtävään tunnusteli Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Jaakko Laakso, joka on suomenkielisen Wikipedian mukaan toiminut Euroopan neuvostossa yhtyneen vasemmistoryhmän puheenjohtajana vuosina 1992-2003. Jaakko Laakso on vuonna 2003 myöntänyt Iltalehdelle toimineensa KGB:n konsulttina, kun poliitikot ja virkamiehet tarvitsivat kontakteja. Suomen Kuvalehden artikkelin 8.11.2011 mukaan Tarja Halosen takana olisi ollut riittävä kannatus Euroopan ihmisoikeuskomissaarin tehtävään, mutta hän ei tiettävästi ollut halukas sitoutumaan tehtävään, joka kestäisi kuusi vuotta ja vaatisi siirtymistä Ranskan Strasbourgiin. On kuitenkin epätodennäköistä, että pitkäaikaisia tunnusteluja olisi käyty ilman Tarja Halosen halukkuutta ko. tehtävään. Ilmeisesti kannatusta ei lopulta löytynytkään.

Sanomalehti Karjalaisessa 23.4.2018 ilmestyneen artikkelin mukaan Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Jaakko Laakso on myöntänyt, että hänen toimintansa on ollut ristiriidassa Euroopan neuvoston käyttäytymissääntöjen kanssa. Euroopan neuvoston asettama tutkimusryhmä on kertonut raportissaan että Jaakko Laakso on toiminut Azerbaidzhanin lobbarina vastoin neuvoston sääntöjä. Jaakko Laakso on ollut Euroopan neuvoston Suomen-valtuuskunnan varsinainen jäsen vuosina 1991-2003, varajäsen vuosina 2007-2011 ja myöhemmin Euroopan neuvoston kunniajäsen. Euroopan neuvosto on päätöksessään 29.6.2018 antanut Jaakko Laaksolle elinikäisen porttikiellon Euroopan neuvoston tiloihin. Suomenkielisen Wikipedian mukaan presidentti Tarja Halosen tytär Anna Halonen on työskennellyt Euroopan neuvostossa sihteerinä.

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 6.12.2015 johtavalle julkiselle oikeusavustaja Esa Kyllästiselle Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin ja vararehtori Pekka Auviselle Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 6.12.2019 vanhemmalle oikeuskanslerinsihteeri Minna Ruuskaselle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 6.12.2019 rikoskomisario Kimmo Wetterstrandille Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin ja vartija Harri Andersinille Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin.

Postiliikenteeni, tietoliikenneyhteyksieni ja televiestintäni häiritseminen on jatkunut. Kotirauhaani on rikottu. Minua yritetään estää ajamasta asiaani. Tässä hyödynnetään poliisilain (493/1995) 3 luvun ja/tai pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun mukaisten tiedonhankintaa sekä telekuuntelua, televalvontaa ja teknistä tarkkailua koskevien säännösten käytön aikana saatuja minua ja toimintaani koskevia tietoja.

Tapaukseni käsittelyn aikana on rikottu Suomen perustuslain takaamia kansalaisen perusoikeuksia ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamia ihmisoikeuksia. Olen valittanut asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.

Lähteet

1. Muistiinpanot 2007-2022
2. Kantelu oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 2.12.2007
3. Täydennys kanteluun oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 6.1.2008
4. Ilmoitus oikeuskanslerinvirastoon (dnro 1268/1/07), päivätty 7.2.2008
5. Täydennys kanteluun oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 7.7.2008
6. Täydennys kanteluun oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 19.1.2009
7. Täydennys kanteluun oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 2.3.2009
8. Ilmoitus oikeuskanslerinvirastoon (dnro 1268/1/07), päivätty 28.6.2009
9. Täydennys kanteluun oikeuskanslerille (dnro 1268/1/07), päivätty 2.8.2009
10. Ilmoitus oikeuskanslerinvirastoon (dnro 1268/1/07), päivätty 1.11.2009
11. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
12. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut: www.oikeusasiamies.fi
13. Sisäasiainministeriön julkaisut: www.intermin.fi
14. Valtakunnansyyttäjänviraston määräykset ja ohjeet: www.vksv.oikeus.fi
15. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestys (Dnro 10/03/06): VKSV@om.fi
16. Kantelu oikeuskanslerille (dnro 1223/1/2009), päivätty 15.9.2009
17. Oikeuskanslerin ratkaisu (dnro OKV/1223/1/2009), päivätty 21.9.2009
18. Apulaisoikeuskanslerin ratkaisu (dnro OKV/1268/1/2007), päivätty 4.12.2009
19. Oikeuskanslerinviraston asialuettelo (dnro OKV/154/40/2010) 17.6.2010
20. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen ratkaisu (dnro OKV/1638/1/2009), päivätty 11.10.2011
21. Ritarikunnat: www.ritarikunnat.fi
22. Sähköpostikirjeenvaihto


Suomen valtioneuvoston oikeuskanslerille tekemäni kantelun käsittelyn aikana Suomen laissa ja asetuksissa säädettiin ja sisäasiainministeriön määräyksissä ja ohjeissa sekä Valtakunnansyyttäjänviraston määräyksissä ja ohjeissa todettiin mm. seuraavaa:

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 4 §:n mukaan "Oikeuskanslerin on tutkittava asia, jos on aihetta epäillä oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan henkilön, viranomaisen tai muun yhteisön menetelleen lainvastaisesti tai jättäneen velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeuskansleri muusta syystä katsoo siihen olevan aihetta. Oikeuskansleri ei kuitenkaan tutki kantelua, joka koskee yli viisi vuotta vanhaa asiaa, ellei kantelun tutkimiseen ole erityistä syytä" ja "Asian siirtämisestä eduskunnan oikeusasiamiehelle säädetään erikseen".

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 5 §:n mukaan "Kantelun johdosta tai muutoin oikeuskanslerin käsiteltäväksi tulleessa asiassa hankitaan oikeuskanslerin tarpeelliseksi katsoma selvitys" ja "Jos on syytä olettaa, että asia saattaa antaa aihetta oikeuskanslerin toimenpiteeseen, asianomaiselle valvontavaltaan kuuluvalle henkilölle, viranomaiselle tai muulle yhteisölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi".

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 6 §:n 1 momentin mukaan "Jos virkamies, julkisyhteisön työntekijä tai muu henkilö julkista tehtävää hoitaessaan on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, oikeuskansleri voi antaa asianomaiselle huomautuksen vastaisen varalle, mikäli hän ei harkitse olevan aihetta syytteen nostamiseen. Huomautus voidaan antaa myös viranomaiselle tai muulle yhteisölle."

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 6 §:n 2 momentin mukaan "Jos asian laatu niin vaatii, oikeuskansleri voi kiinnittää asianomaisen huomiota lain tai hyvän hallintotavan mukaiseen menettelyyn."

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 6 §:n 3 momentin mukaan "Jos yleinen etu vaatii, oikeuskanslerin on ryhdyttävä toimenpiteisiin oikaisun saamiseksi lainvastaiseen tai virheelliseen päätökseen tai menettelyyn."

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 1 §:n 2 momentin mukaan "Oikeuskansleri valvoo asianajajien toimintaa niin kuin asianajajista annetussa laissa (496/1958) säädetään."