Ei apua Suomessa toimivilta ihmisoikeusjärjestöiltä (no help from the human rights organizations that operate in Finland)

Otin 22.5.2005 ja 31.5.2005 sähköpostitse yhteyttä Amnesty International Suomen osasto ry:n toiminnanjohtaja Frank Johanssoniin ja kysyin voiko Amnesty International auttaa lainopillisten neuvojen osalta poliisitutkinnan järjestämisessä.

Sain vastauksen sähköpostitse 31.5.2005. Toiminnanjohtaja Frank Johanssonin mukaan Amnesty Internationalin Suomen osasto ei tule puuttumaan asiaani. Amnesty Internationalin Suomen osastolla ei sääntöjensä mukaan ole mahdollisuuksia tutkia yksittäisiä oikeustapauksia Suomessa. Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnan tarkoitus on tiedottaa ja käydä kampanjaa kansainvälisen liikkeen tuottaman aineiston pohjalta. Amnesty International Suomen osasto ry:n toiminnanjohtaja Frank Johansson ehdotti yhteydenottoa Ihmisoikeusliitto ry:hyn. Olin jo lähettänyt sähköpostia Ihmisoikeusliitto ry:n neuvontaan. Kehotin Amnesty Internationalin Suomen osastoa jatkossa kiinnittämään huomiota Suomen poliisiviranomaisten toimintatapoihin ja erityisesti laillisuuden valvontaan joka ei näytä toimivan laissa säädetyllä tavalla.

Myöhemmin 28.2.2006 ja 1.3.2006 otin sähköpostitse uudelleen yhteyttä Amnesty International Suomen osasto ry:n toiminnanjohtaja Frank Johanssoniin ja pyysin heiltä apua sekä muistutin Amnesty Internationalin tehtävästä mm. tutkia vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja kampanjoida näitä loukkauksia vastaan ja totesin, että nämä ihmisoikeusloukkaukset ovat yleensä yksittäistapauksia. Jätin hänelle 3.3.2006 myös soittopyynnön asiasta. Koska en ollut saanut vastausta sähköposteihini enkä soittopyyntööni lähetin 4.3.2006 Amnesty Internationalin Suomen osasto ry:n toiminnanjohtaja Frank Johanssonille sähköpostin, jossa edelleen tiedustelin Amnesty Internationalin Suomen osaston suhtautumista asiaan ja kysyin häneltä miksi he eivät vie tapaustani kansainvälisen liikkeen tutkittavaksi. Lisäksi jätin hänelle 8.3.2006 uuden soittopyynnön. En ole saanut vastausta sähköposteihini enkä soittopyyntöihini.

Koska en ollut saanut vastausta Amnesty International Suomen osasto ry:n toiminnanjohtajalta lähetin asiasta 6.3.2006 sähköpostia Amnesty International Suomen osasto ry:n johtokunnan 2005-2006 vt. puheenjohtaja (II varapuheenjohtaja) Thomas Hackmanille ja tiedustelin hänen mielipidettään asiassa. En ole saanut vastausta sähköpostiini.

Lisäksi otin 26.6.2006, 3.7.2006 ja 6.7.2006 sähköpostitse yhteyttä Amnesty International Suomen osasto ry:n johtokunnan 2006-2007 puheenjohtaja Milma Kettuseen ja kysyin hänen kantaansa asiaani sekä tiedustelin aikooko hän puuttua asiaan esim. viemällä tapaukseni kansainvälisen liikkeen tutkittavaksi. Sain vastauksen sähköpostitse 1.8.2006. Amnesty Internationalin Suomen osaston erityisiä painopisteitä ovat tällä hetkellä naisten ja lasten oikeudet sekä sota- ja ihmisoikeusrikollisten saaminen oikeuden eteen. Amnesty Internationalin Suomen osaston tiedotus- ja kampanjatyö perustuu pitkälti kansainvälisesti tuotetulle aineistolle. Suomen osaston toimintaan ei yhdistyksen sääntöjen mukaisesti kuulu yksittäisten tapausten tutkinta.

Amnesty International Suomen osasto ry:n sääntöjen 4 §:n mukaan Amnesty Internationalin perusarvot ovat "kansainvälinen solidaarisuus, tehokas toiminta yksittäisten uhrien puolesta, tutkimuksen ja toiminnan maailmanlaajuinen kattavuus, ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, puolueettomuus ja riippumattomuus sekä demokratia ja keskinäinen kunnioitus", sekä 5 §:n mukaan "Amnesty International pyrkii selvittämään ihmisoikeuksien loukkaukset tarkasti, nopeasti ja hellittämättömästi. Se tutkii järjestelmällisesti ja puolueettomasti yksittäiset tapaukset ja systemaattiset ihmisoikeusloukkaukset".

Amnesty Internationalin Suomen osasto ry ei noudata omia sääntöjään. Amnesty International Suomen osasto ry:n sääntöjen 4 §:n mukaan Amnesty Internationalin perusarvoihin kuuluu tehokas toiminta yksittäisten uhrien puolesta ja Amnesty International Suomen osasto ry:n sääntöjen 5 §:n mukaan Amnesty International tutkii järjestelmällisesti ja puolueettomasti yksittäiset tapaukset ja systemaattiset ihmisoikeusloukkaukset.

Amnesty International Suomen osaston toimintakertomuksen 2005 ja lehdistötiedotteen 24.8.2005 mukaan Amnesty International Suomen osasto ry:n johtokuntien 2002-2006 puheenjohtaja Petri Merenlahti valittiin elokuussa 2005 ensimmäisenä suomalaisena Amnesty Internationalin kansainvälisen johtokunnan jäseneksi. Tämän jälkeen Amnesty International Suomen osasto ry:n johtokunnan 2005-2006 puheenjohtajan tehtäviä hoitivat jaetusti I ja II varapuheenjohtaja (Sari Kuvaja ja Thomas Hackman).

Amnesty International Suomen osaston lehdistötiedotteen 27.3.2006 mukaan Amnesty International Suomen osasto ry:n johtokunnan 2006-2007 puheenjohtaja Milma Kettunen työskentelee tiedottajana ulkoasiainministeriön kehityspoliittisessa viestinnässä. Sähköpostissani 1.8.2006 kysyin häneltä kuinka moneen yksittäiseen Suomessa tapahtuvaan ihmisoikeusloukkaukseen Amnesty Internationalin Suomen osasto on puuttunut tai edes vienyt niitä kansainvälisen liikkeen tutkittavaksi. En saanut koskaan vastausta sähköpostiini.

Otin 31.5.2005 ja 22.9.2005 sähköpostitse yhteyttä Ihmisoikeusliitto ry:n neuvontaan ja kysyin voiko Ihmisoikeusliitto auttaa lainopillisissa neuvoissa poliisitutkinnan ja sen jälkeisten toimenpiteiden osalta. Koska en saanut vastausta sähköposteihini soitin lopulta Ihmisoikeusliiton neuvontaan. Heidän resurssinsa ovat rajalliset. Sain kuitenkin ohjeeksi nauhoittaa käymäni keskustelut viranomaisten kanssa.

Pian yhteydenottoni jälkeen Ihmisoikeusliitto ry:n neuvontaa uudelleenorganisoitiin. Ihmisoikeusliiton vuoden 2005 toimintakertomuksen mukaan puhelinneuvonta pyrittiin jatkossa keskittämään muutamalle henkilölle. Näin toiminnan laatu ja yhteydenpito puhelinneuvojien ja toimiston välillä paranisi. Samalla neuvontaa päätettiin antaa kerran viikossa aiemman kahden kerran sijaan. Ihmisoikeusliiton vuoden 2006 toimintakertomuksen mukaan päätös keskittää työ osoittautui hyväksi. Vuonna 2006 säännöllisesti neuvontaa antoi kolme henkilöä.

Lähetin 23.12.2009 sähköpostia Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kourokselle ja kerroin, että olen tekemässä valitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Selostin sähköpostissani 23.12.2009 tilanteeni ja annoin Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kourokselle linkin tähän blogiini, josta löytyy tapahtumien kuvaus. Kysyin sähköpostissani 23.12.2009 voiko Ihmisoikeusliitto ry auttaa minua asiassa sekä kerroin, että olen valmis keskustelemaan heidän kanssaan tapaukseeni liittyvistä yksityiskohdista. Lisäksi kerroin, että olen valmis antamaan heille oikeuskanslerille tekemäni kantelut (dnro 1268/1/07 ja dnro 1223/1/2009) ja/tai niiden julkiset versiot lisäkirjeineen ja ratkaisuineen arvioitavaksi. Vastauksessaan 29.12.2009 Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kouros katsoo, että Ihmisoikeusliitto ei valitettavasti pysty tarjoamaan asianajollisia palveluita ja antoi minulle muutamia vinkkejä tilanteeseeni. Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kouros kertoi, että valituksen tulee perustua nimettyyn/nimettyihin Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikloihin, ja katsoo, että määräaika valituksen tekemiselle on kuusi kuukautta siitä, kun asiaan on saatu viimeinen kansallinen tuomioistuimen lainvoimainen ratkaisu. Vastauksessaan 29.12.2009 Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kouros väittää, että ennen kansallista tuomioistuinkäsittelyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ota asiaa tutkittavaksi ja että kantelut eduskunnan oikeusasiamiehelle tai valtioneuvoston oikeuskanslerille eivät täytä tätä vaatimusta. Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kouros kertoi vastauksessaan 29.12.2009 että Suomen Asianajajaliitosta voi tiedustella ihmisoikeuksiin erikoistuneita asianajotoimistoja ja että yksi kokeneimmista asianajajista on Markku Fredman (Asianajotoimisto Fredman & Månsson Oy). Kuten blogini kohdassa "Sain oikeusapua vasta kolmannesta oikeusaputoimistosta (I was given legal advice from the third Public Legal Aid Office)" kerrotaan olin jo ottanut yhteyttä Asianajotoimisto Fredman & Månsson Oy:hyn.

Kiitin sähköpostissani 29.12.2009 Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kourosta hänen vastauksestaan ja kerroin, että siinä ei ollut minulle mitään sellaista mitä en olisi jo tiennyt. Edelleen kerroin Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kourokselle että yhdestä asiasta olen kuitenkin eri mieltä. Se ottaako Euroopan ihmisoikeustuomioistuin asian käsiteltäväksi määritellään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 35 artiklassa. Asiaa arvioidaan tapauskohtaisesti ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi ottaa asian käsiteltäväkseen vasta kun siinä on turvauduttu kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin yleisesti tunnustettujen kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti. Tämä ei välttämättä tarkoita tuomioistuinkäsittelyä. Omassa tapauksessani apulaisoikeuskanslerin ratkaisu (dnro OKV/1268/1/2007) on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Koska apulaisoikeuskanslerin ratkaisua (dnro OKV/1268/1/2007) ei voi Suomessa viedä tuomioistuimen harkittavaksi, on minulla oikeus valittaa asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Totesin sähköpostissani 29.12.2009 Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kourokselle että olen hämmästynyt Suomessa toimivien ihmisoikeusjärjestöjen kykenemättömyydestä ja minulle annettavasta disinformaatiosta. Sähköpostissani 29.12.2009 kehotan Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kourosta harkitsemaan Ihmisoikeusliiton toimintaa uudelleen.

Vastauksessaan 30.12.2009 Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kouros totesi, että olen aivan oikeassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 35 artiklan suhteen, mutta käytännössä ei ainakaan hänen tiedossaan ole, että Suomesta tehtyä valitusta olisi koskaan otettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn ilman, että se olisi käsitelty kansallisessa tuomioistuimessa. Edelleen vastauksessaan 30.12.2009 Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kouros totesi, että hän voi vain valitella, jos suomalaisten ihmisoikeusjärjestöjen toiminta ei miellytä, ja kertoi, että Ihmisoikeusliitolla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta ryhtyä laatimaan valituksia ja kanteluita kaikista asioista, joista heihin otetaan yhteyttä. Jokainen asia ansaitsee asianmukaisen perehtymisen ja kyse on asianajollisesta toiminnasta. Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kouroksen mukaan olisi kovin vastuutonta tehdä sitä hutiloiden ja muussa tapauksessa he joutuisivat laskuttamaan siitä, mitä on kyllä harkittu, mutta toistaiseksi on todettu, että Suomessa on riittävästi asianajotoimistoja.

Sähköpostissani 30.12.2009 muistutan Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kourosta siitä, että kuten alkuperäisessä viestissäni 23.12.2009 totesin, vaikuttaa siltä etten saa oikeudellista apua Suomesta. Sähköpostissani 30.12.2009 totesin toistamiseen että siksi käännyin hänen puoleensa, ja kehotan Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kourosta lukemaan lähettämääni linkkiä tähän blogiini. Oikeuskanslerille tekemäni kantelut ovat vielä yksityiskohtaisempia ja kattavampia.

En ole saanut Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kourokselta vastausta sähköpostiini. Ihmisoikeusliitto ry:n entinen pääsihteeri Kristiina Kouros työskentelee nykyisin eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä toimivassa Ihmisoikeuskeskuksessa asiantuntijana.

Ihmisoikeusliitto ry:n toimintaa rahoittavat jäsenten ja lahjoittajien lisäksi muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriö, ulkoasiainministeriö ja Raha-automaattiyhdistys.

Ihmisoikeusliitto ry:n johtokuntaan 2005-2006 kuului (ja kuuluu edelleen) valtionhallinnon korkeimpia edustajia (mm. Suomen tasavallan presidentin puoliso Pentti Arajärvi sekä kausina 2004-2005, 2005-2006 ja 2006-2007 silloinen eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja ja myöhempi oikeusministeri ja myöhempi Helsingin yliopiston oikeusvaltiokeskuksen johtaja Tuija Brax).

Suomenkielisen Wikipedian mukaan entinen Suomen valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula on toiminut Ihmisoikeusliitto ry:n johtokunnan puheenjohtajana. Oikeuskansleri Paavo Nikula on selvittänyt (dnro 15/50/02, päivätty 8.10.2002) Suomen valtioneuvoston osuutta Sonera Oyj:n UMTS-päätöksenteossa. Mitään lainvastaisuutta ei tietenkään ole löydetty. Sonera Oyj:n UMTS-kaupat on ollut Suomen teollisuushistorian suurin virheinvestointi. Suomen valtion omistus oli liikenne- ja viestintäministeriön hallussa. Sonera Oyj:n UMTS-päätöksenteon aikana Paavo Lipposen II hallituksessa liikenneministerinä toimi Olli-Pekka Heinonen, joka ilmoitti lokakuussa 2001 jättävänsä politiikan ja siirtyi Yleisradion suomenkielisen television johtajaksi. Olli-Pekka Heinosen seuraajaksi kansanedustajaksi nousi Anne Holmlund. Myöhemmin Olli-Pekka Heinonen on työskennellyt mm. pääministeri Jyrki Kataisen ja pääministeri Alexander Stubbin valtiosihteerinä ja Turvallisuuskomitean varapuheenjohtajana.

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistön puoliso Jenni Haukio on työskennellyt vuosina 2003-2005 kansanedustaja Anne Holmlundin avustajana. Suomen valtioneuvoston www-sivujen mukaan Anne Holmlund on toiminut sisäasiainministerinä Matti Vanhasen II hallituksessa vuosina 2007-2010 ja Mari Kiviniemen hallituksessa vuosina 2010-2011.

Suomenkielisen Wikipedian ja sisäasiainministeriön tiedotteiden mukaan sisäasiainministeri Anne Holmlund nimitti hallitustaipaleensa alussa erityisavustajakseen varatuomari Ilkka Salmen. Suojelupoliisin päällikön Seppo Nevalan jättäessä virkansa Anne Holmlund nimitti Ilkka Salmen suojelupoliisin johtoon. Tämän jälkeen Anne Holmlundin erityisavustajana toimi Sami Paatero, joka on poliisiylijohtaja Mikko Paateron poika. Mikko Paatero on Anne Holmlundin virkaansa nimittämä. Ilkka Salmen siirtyessä Euroopan Unionin INTCEN-tilannekeskuksen johtajaksi suojelupoliisin määräaikaiseksi päälliköksi tuli Antti Pelttari, joka on entinen sisäasiainministeri Anne Holmlundin valtiosihteeri.

Turvallisuuskomitea seuraa ja yhteen sovittaa Suomen kyberturvallisuusstrategian toimeenpanoa. Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö prikaatikenraali Harri Ohra-ahon mukaan tekeillä olevan kansallisen kyberturvallisuuden työryhmän työssä laaditaan myös Suomen puolustusvoimien yhteiskunnallinen rooli ja vastuu. Prikaatikenraali Harri Ohra-ahon mielestä hyvä lähtökohta puolustusvoimien suorittamalle tiedustelutoiminnalle tietoverkoissa voisi olla Ruotsin puolustusministeriön alaisen muun muassa signaalitiedustelua suorittavan FRA:n toimintaa ohjaava laki (jokainen tapaus punnitaan erikseen, kaksi tasoa). Prikaatikenraali Harri Ohra-aho on työskennellyt aiemmin mm. puolustusvoimien tiedustelukeskuksen johtajana, Pohjois-Karjalan prikaatin komentajana ja Kainuun jääkäripataljoonan komentajana. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ylentänyt 6.12.2015 prikaatikenraali Harri Ohra-ahon kenraalimajuriksi. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 4.6.2015 eversti Martti J. Karille Suomen Leijonan komentajamerkin.

Sähköpostissani 26.6.2006 olin todennut Amnesty International Suomen osasto ry:n johtokunnan 2006-2007 puheenjohtaja Milma Kettuselle että epäilen, että en tule saamaan oikeutta Suomesta ja vaikuttaa siltä, että tapaukseni on menossa lopulta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. Sähköpostissani 3.7.2006 olin kysynyt Amnesty International Suomen osasto ry:n johtokunnan 2006-2007 puheenjohtaja Milma Kettuselta että aikooko hän puuttua asiaani esim. viemällä tapaukseni kansainvälisen liikkeen tutkittavaksi. Sähköpostissaan 1.8.2006 Amnesty International Suomen osasto ry:n johtokunnan 2006-2007 puheenjohtaja Milma Kettunen oli vastannut, että hän ei valitettavasti voi auttaa minua asiassani, ja että mikäli koen, että en saa oikeutta kansallisessa oikeusmenettelyssä, niin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lienee oikea osoite, kuten olin sanonut. Sähköpostissaan 1.8.2006 Amnesty International Suomen osasto ry:n johtokunnan 2006-2007 puheenjohtaja Milma Kettunen totesi, että kokemukseni on tietysti erittäin ikävä ja on raskasta, että asian selvittäminen venyy. Minulla on epäilty jälkitraumaattisen stressin aiheuttamaa aivovauriota (ns. PTSD). Myöhemmin on selvinnyt, että poliisitutkintapyynnössäni mainittu minuun kohdistettu pahoinpitely täyttää hallituksen esityksen HE 94/1993 vp mukaan Suomen rikoslain (39/1889) 21 luvun 6 §:n mukaisen törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit ja viranomaisten toiminnan osalta Suomen rikoslain (39/1889) 11 luvun 9 a §:n mukaisen kidutuksen tunnusmerkit.

Olen kirjoittanut 18.2.2006, 24.2.2006 ja 1.3.2006 asiasta myös Helsingin Sanomien vastaavalle päätoimittajalle Janne Virkkuselle. Lisäksi jätin hänelle soittopyynnön. En ole saanut vastausta sähköposteihini enkä soittopyyntööni.

Lisäksi olen kirjoittanut asiasta 27.10.2006 ja 8.11.2006 sekä joulukuussa 2007 Suomen Kuvalehden päätoimittajalle Tapani Ruokaselle.

Edelleen kirjoitin asiasta 22.4.2009 ja 29.4.2009 fifi.voima.fi:n päätoimittajalle Hanna Nikkaselle. Lisäksi lähetin hänelle 6.5.2009 tekstiviestin. En ole saanut vastausta sähköposteihini enkä tekstiviestiini.

Lähetin 31.8.2010 sähköpostia Emilia Raunio -nimiselle vapaalle toimittajalle ja keskustelin hänen kanssaan puhelimitse 2.9.2010. Sähköpostissani kysyin olisiko kyseessä oleva vapaa toimittaja halukas tekemään asiastani jutun. Sain vastauksen sähköpostitse 2.9.2010. Vastauksessaan Emilia Raunio kertoo, että asiani on niin valtava, että siihen pitäisi paneutua täysipäiväisesti, ja että hän on lähdössä ulkomaille talveksi eikä hän voi paneutua asiaan kunnolla. Emilia Raunio toivoo, että löydän apua ja toivottaa minulle voimia syksyyn. Sähköpostissani 3.9.2010 pyysin Emilia Rauniota kertomaan asiastani sellaisille toimittajille, jotka voisivat olla tapauksestani kiinnostuneita. Yksikään toimittaja ei ole ottanut minuun yhteyttä.

Lähetin 22.2.2011 sähköpostia Mikko Niskasaari -nimiselle vapaalle toimittajalle ja kysyin kiinnostaako häntä tässä blogissani kuvattu juttu julkaistavaksi. Sähköpostissani kerroin, että asia on tällä hetkellä vireillä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja että kyseessä on erittäin vakava ja erittäin törkeä ihmisoikeusrikos. En ole saanut vastausta sähköpostiini.

Olen lähettänyt 25.6.2013 entiselle työtoverilleni Jari Takalalle viestin, jossa totean, että hän on työskennellyt aikoinaan Like kustannuksessa ja kysyn, että pystyykö hän auttamaan minua asiassani. Viestissäni annan linkin tähän blogiini ja kerron, että "Kyseessä on erittäin vakava ja erittäin törkeä ihmisoikeusrikos. Minulta on estetty mm. oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon enkä tiedä muutakaan keinoa ratkaista tilanne kuin julkisuus". Sain Jari Takalalta vastauksen, jonka mukaan hän oli perustamassa pääasiassa fiktiivistä kirjallisuutta julkaisevaa kirjakustantamoa eikä hän keksinyt miten siitä olisi minulle apua. Jari Takalan mukaan julkisuuteen pääsee parhaiten, jos saa jonkun toimittajan kiinnostumaan asiasta. Minä en ole löytänyt Suomesta toimittajaa, joka uskaltaisi tehdä tapauksestani jutun. Myöskään suomalaiset kirjakustantamot eivät ole käsitelleet tapaustani. Like Kustannus Oy on yleiskustantamo, joka julkaisee muutakin kuin fiktiivistä kirjallisuutta. Nykyisin Like Kustannus Oy toimii itsenäisenä yhtiönä Otava Oy:n alaisuudessa. Otava Oy:n hallitukseen kuuluu mm. Nokia Oyj:n entinen pääjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila.

Yleisradion entinen toimitusjohtaja Arne Wessberg on vaikuttanut mm. Euroopan yleisradioliiton EBU:n puheenjohtajana ja Nokia Oyj:n hallituksessa. Yleisradion myöhempi toimitusjohtaja Lauri Kivinen on työskennellyt aiemmin muun muassa Nokian viestintäjohtajana ja Nokia Siemens Networksin yhteiskuntasuhteista ja yritysvastuusta vastaavana johtajana.

Euroopan parlamentti on arvostellut 10.2.2010 päätöslauselmassaan P7_TA(2010)0016 voimakkaasti kansainvälisiä yrityksiä ja erityisesti Nokia/Siemensiä siitä, että ne ovat toimittaneet Iranin viranomaisille tarvittavan sensuuri- ja valvontateknologian, minkä vuoksi ne edistävät Iranin toisinajattelijoiden vainoamista ja pidättämistä.

Helsingin Sanomissa 18.7.2015 julkaistussa artikkelissa itä-saksalainen toisinajattelija Ulrike Poppe kertoo DDR:n valtiollisen turvallisuuspalvelun Stasin strategiasta mm. että kun Itä-Saksan kommunistisen SED-puolueen johto haki kansainvälistä tunnustusta siihen kuului Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Helsingin ETYK-kokouksen päätösasiakirjan allekirjoittaminen. Itä-Saksan kommunistisen SED-puolueen johto yritti olla joutumatta kansainvälisiin otsikoihin ihmisoikeusloukkausten takia. Ulrike Poppen mukaan "Imagon vaalimisen muutenkin liittyi Stasin uusi strategia, joka kehitettiin 1970-luvun puolivälissä. He yrittivät ottaa toisinajattelijoita hampaisiinsa hyvissä ajoin ennen kuin heitä edes tarvitsisi pidättää. Keinon nimi oli Zersetzung, hajottaminen. Stasi pyrki pirstomaan toisinajattelijoiden persoonan kullekin räätälöidyillä tavoilla. Yksi tapa oli ihmisten tekeminen epäuskottaviksi heidän omassa tuttavapiirissään. Järjestettiin epäonnistumisia työelämässä. Kylvettiin ihmisten välille epäluottamusta nimettömin kirjein ja soitoin. Yritettiin saada ystäväpiiri uskomaan, että aktivistit työskentelevätkin Stasille. Avioparien välejä koetettiin rikkoa ja etäännyttää lapsia vanhemmistaan. Osittainhan tämä hajottamisstrategia myös toimi". Suomessa turvallisuusviranomaiset ja heidän avustajansa käyttävät samoja menetelmiä kuin mitä Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa kerrotaan. Laillisuusvalvojat, kuten eduskunnan oikeusasiamies, valtioneuvoston oikeuskansleri ja tietosuojavaltuutettu, eivät puutu toimintaan. Lisäksi Suomi estää kansalaistensa valitusten tutkinnan kansainvälisissä tuomioistuimissa ja joissakin tapauksissa jättää noudattamatta tuomioistuinten päätöksiä. Median olisi syytä aktivoitua.

Olen lähettänyt 10.9.2015 blogini kohdassa "Oikeusvaltiosta valvontayhteiskuntaan (from a constitutional state to the control society)" mainitusta Yleisradion www-sivuilla ilmestyneestä tiedustelulainsäädäntöä koskevasta artikkelista palautetta Yleisradion toimittaja Marko Pulkkiselle sekä saanut palautteeseeni vastauksen. Lisäksi olen käynyt asiasta sähköpostikirjeenvaihtoa 10.-17.9.2015 Electronic Frontier Finland ry:n toiminnanjohtaja Nomi Byströmin kanssa. Olen kysynyt 17.9.2015 Electronic Frontier Finland ry:n toiminnanjohtaja Nomi Byströmiltä ja vuoden 2015 hallituksen puheenjohtaja Timo Karjalaiselta, että "Miten asiassa mielestäsi kannattaisi edetä? Antaako Effi lausunnon, jos Marko Pulkkinen tai joku muu toimittaja on halukas pitämään asiaa esillä?" En ole saanut kysymyksiini vastausta. Lähetin sähköpostia asianosaisille 19.9.2015 ja julkaisin kirjoitukseni 20.9.2015. Electronic Frontier Finland ry antoi suunnitellusta tiedustelulainsäädännöstä lehdistötiedotteen 1.10.2015.

Tietosuojavaltuutetun toimiston ohjeiden mukaan yksittäisellä kansalaisella on oikeus nauhoittaa sellaiset puhelut, joihin hän itse osallistuu joko soittajana tai vastaajana. Suomen rikoslain (39/1889) mukaan salakuuntelun tunnusmerkkejä ei täytä sellaisten keskusteluiden, joihin henkilö itse osallistuu tai jotka on tarkoitettu hänen tietoonsa, nauhoittaminen. Tällä hetkellä pyrin asioimaan viranomaisten kanssa joko sähköpostitse tai kirjallisesti. Erityisesti suullisesti saamani vastaukset ovat usein puutteellisia tai virheellisiä.

Suomen ulkoasiainministeriön mukaan Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelu on YK:n ihmisoikeusneuvoston uusi toimintamuoto, jonka puitteissa tarkastellaan kaikkien YK:n jäsenmaiden ihmisoikeustilanne neljän vuoden välein. Suomi oli keväällä 2008 ensimmäistä kertaa mukana YK:n ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelussa.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelun Suomen raportissa todetaan, että "Salaisten pakkokeinojen käyttäminen merkitsee puuttumista kansalaisten perustuslailla turvattuun yksityisyyden suojaan. Salaisten pakkokeinojen erityisluonteeseen kuuluu, että niitä koskeva pakkokeinoasian käsittely, päätöksenteko ja pakkokeinon toteuttaminen tapahtuvat rikoksesta epäillyn tietämättä. Tällöin nousee korostuneesti esille rikoksesta epäillyn niin ennakollisten kuin jälkikäteisten oikeussuojatakeiden turvaaminen, mikä toteutuu vain lain määrämuotojen huolellisella noudattamisella".

Edelleen Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelun Suomen raportissa todetaan, että "Ihmisoikeuksien loukkaukset tulee mahdollisuuksien mukaan estää, mutta jos niitä tapahtuu, ne tulee selvittää, virheet tunnustaa ja niiden seuraamukset hyvittää. Ainoastaan riittävän tehokkaat oikeussuojakeinot perusoikeuksien loukkauksia vastaan voivat johtaa vaikuttaviin tuloksiin".

Kertomuksessaan vuodelta 2005 eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on todennut, että "Nähdäkseni suomalainen järjestelmä ei kuitenkaan tarjoa nykyisellään tehokasta ja kattavaa oikeussuojaa perusoikeusloukkauksen hyvityksen muodossa" ja että "Kun perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta on oikeusasiamiehen tehtävässä saanut korostuneen sijan perusoikeusuudistuksen jälkeen, pidän perusteltuna sitä, että oikeusasiamies voisi tämän tehtävän puitteissa tehdä suosituksia tai esityksiä perusoikeusloukkauksien hyvittämiseksi. Hyvityksenä oikeusasiamiehen huomautus tai muu moite tai toisaalta viranomaisen anteeksipyyntö eivät aina riitä. Viranomaisten on syytä varautua myös perusoikeusloukkausten rahalliseen hyvittämiseen".

Edelleen eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio on ratkaisussaan (eoak 137/2004, päivätty 16.12.2004) todennut, että "Oikeusvaltiossa voi olla salaista viranomaistoimintaa ja varsinkin kokonaan kohteelta salaista pakkokeinojen käyttöä vain hyvin rajoitetusti. Tällaistenkin pakkokeinojen käytön tulisi voida tulla arvioitavaksi, kun salassapidon tarve poistuu. Perustuslain 118 §:n mukainen jokaisen oikeus vaatia virkamiestä vastuuseen toimistaan jää vaille merkitystä, jos kohde ei edes tiedä, että hänen yksityisyyteensä on puututtu".

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelun Suomen raportin valmistelu- ja koordinointivastuu on ollut ulkoasiainministeriöllä ja se on laadittu yhteistyössä valtioneuvoston kanslian ja ministeriöiden kanssa. Kansalaisjärjestöillä, kuten Amnesty Internationalilla ja Ihmisoikeusliitto ry:llä, on ollut mahdollisuus kommentoida raportin sisältöä.

Suomen ulkoasiainministeriön mukaan Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelun lopputulos käsiteltiin YK:n ihmisoikeusneuvoston varsinaisessa istunnossa 9.6.2008. Tällöin YK:n ihmisoikeusneuvostolle ja tarkastelun kohteena olevalle valtiolle tarjoutui mahdollisuus noin tunnin kestävään vuoropuheluun. Kansalaisjärjestöillä oli lopputulosta käsiteltäessä mahdollisuus esittää suullisia kannanottojaan.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelun Suomen raportin mukaan Suomen hallitus on laatimassa laajaa ihmisoikeuspoliittista selontekoa, joka annetaan eduskunnalle keväällä 2009. Suomen raportin laatiminen yhdistettiin selonteon valmisteluun.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelun Suomen raportissa todetaan, että "Sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö käynnistivät keväällä 2007 toimikunnan, jonka tehtävänä on valmistella ehdotus esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistukseksi. Ehdotus hallituksen esitykseksi tulee olla valmiina 31.10.2008".

Kyseessä olevan toimikunnan puheenjohtajana toimi entinen eduskunnan apulaisoikeusasiamies ja nykyinen oikeusneuvos sekä korkeimman oikeuden jäsen Ilkka Rautio.

Sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön tiedotteiden mukaan esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunta luovutti 20.5.2009 mietintönsä esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistukseksi oikeusministeri Tuija Braxille ja sisäasiainministeri Anne Holmlundille. Sisäasiainministeri Anne Holmlund totesi puheessaan 20.5.2009 että "Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut viemään uudistusta koskevan hallituksen esityksen eduskunnan käsiteltäväksi tällä vaalikaudella".

Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistus tarkoittaa sekä hallituksen esitystä HE 222/2010 vp että hallituksen esitystä HE 224/2010 vp. Näiden käsittely eduskunnassa on päättynyt 15.3.2011. Viranomaisten valtuuksia lisättiin merkittävästi salaisten tiedonhankintakeinojen ja salaisten pakkokeinojen käytön osalta.

Pakkokeinolain mukaisia salaisia pakkokeinoja voidaan käyttää pääasiassa rikoksesta epäiltyyn. Poliisilain mukaisten salaisten pakkokeinojen ts. salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöön riittää 'perustellusti olettaa hänen syyllistyvän' -peruste. Jo aikaisemman lain perusteella erilaisiin teknisiin laitteisiin on voitu kohdistaa teknistä kuuntelua, teknistä katselua ja osittain myös teknistä seurantaa. Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistuksessa tekninen laitetarkkailu eriytettiin omaksi nimikkeeksi ja sen käsitettä laajennettiin. Jotta esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistus vastaisi teknisen kuuntelun, teknisen laitetarkkailun ja asuntokuuntelun osalta suurin piirtein entisiä valtuuksia, tulisi kokonaisuudistuksen

1) poliisilaista (872/2011) poistaa teknistä laitetarkkailua koskevat valtuudet, ja

2) pakkokeinolaista (806/2011) muuttaa teknisen laitetarkkailun sallivaa 10 luvun 23 §:ää siten, että 1 momentista poistetaan epämääräinen laajennus "tai muuta käsittelyä" ja 2 momentti poistetaan tarpeettomana.

Lisäksi sekä poliisilain (872/2011) että pakkokeinolain (806/2011) mukaisen teknisen kuuntelun määritelmästä tulisi poistaa epämääräinen sanamuoto "ja muuta käsittelyä". Tälle ei löydy hallituksen esitysten perusteluista kunnollista selvitystä.

Teknistä laitetarkkailua koskevan pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun 23 §:n 2 momentti "Teknisellä laitetarkkailulla ei saa hankkia tietoa viestin sisällöstä eikä 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuista tunnistamistiedoista" on tarpeeton, sillä

a) teknisen laitetarkkailun aikana ei voi välttyä saamasta selville tietoa viestin sisällöstä eikä 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuista tunnistamistiedoista, ja

b) jos on myönnetty lupa tekniseen laitetarkkailuun, niin lupa voidaan myöntää myös tekniseen kuunteluun ja - riippuen rikosnimikkeestä - asuntokuunteluun, ja jos on myönnetty lupa tekniseen kuunteluun ja/tai asuntokuunteluun, niin lupa voidaan myöntää myös tekniseen laitetarkkailuun. Sama periaate pätee tietyiltä osin myös 3 §:ssä tarkoitetun telekuuntelun sekä 4 §:ssä tarkoitetun tietojen hankkimisen telekuuntelun sijasta ja teknisen laitetarkkailun väliseen suhteeseen sekä 6 §:ssä tarkoitetun televalvonnan ja teknisen laitetarkkailun väliseen suhteeseen.

Aikaisemmassa laissa tekninen laitetarkkailu oli osana pakkokeinolain (450/1987) mukaista teknistä kuuntelua. Koska kysymys on laajasta ja kansalaisten perusoikeuksiin voimakkaasti vaikuttavasta pakkokeinosta niin teknisen laitetarkkailun edellytykset voisi rinnastaa kokonaisuudistuksen laissa mielummin asuntokuunteluun kuin tekniseen kuunteluun. Tällöin edellä mainittujen ehdotusten lisäksi kokonaisuudistuksen pakkokeinolaista (806/2011) tulisi muuttaa teknisen laitetarkkailun sallivan 10 luvun 23 §:n 3 momenttia siten, että sanamuoto "kun tätä on syytä epäillä 16 §:n 3 momentissa tarkoitetusta rikoksesta" muutettaisiin muotoon "kun tätä on syytä epäillä 17 §:n 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta".

Julkisuudessa esitetään usein harhaanjohtavaa tietoa. Seuraavassa on esitetty lyhyt kuvaus siitä, mitä esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistus käytännössä tarkoittaa.

Karkeasti ottaen telekuuntelu ja televalvonta kohdistuvat tele- ja tietoliikenteeseen, tekninen kuuntelu, tekninen katselu ja asuntokuuntelu kohdistuvat henkilöön ja tilaan tai paikkaan ja tekninen laitetarkkailu kohdistuu tietokoneeseen rinnastettavaan päätelaitteeseen tai muuhun vastaavan tekniseen laitteeseen taikka sen ohjelmistoon. Tekninen seuranta on esineen, aineen tai omaisuuden liikkumisen seurantaa.

Telekuuntelulla tarkoitetaan viestin kuuntelua, tallentamista ja muuta käsittelyä viestin sisällön ja siihen liittyvien tunnistamistietojen selvittämiseksi. Jos viestiä ja siihen liittyviä tunnistamistietoja ei ole enää saatavissa telekuuntelulla, poliisille voidaan antaa lupa tietojen hankkimiseen teleyrityksen tai yhteisötilaajan hallusta. Teleyritykset ja muut operaattorit keräävät tarvittavia tietoja. Säilytysvelvollisuus on korkeintaan 12 kuukautta viestinnän päivämäärästä. Tietoja voidaan kerätä myös omaan käyttöön. Televalvonnalla tarkoitetaan tunnistamistietojen hankkimista viestistä sekä teleosoitteen tai telepäätelaitteen sijaintitiedon hankkimista taikka osoitteen tai laitteen käytön tilapäistä estämistä.

Teknisellä kuuntelulla ja asuntokuuntelulla tarkoitetaan tietyn henkilön sellaisen keskustelun tai viestin, joka ei ole ulkopuolisten tietoon tarkoitettu ja johon keskusteluun kuuntelija ei osallistu, kuuntelua, tallentamista ja muuta käsittelyä teknisellä laitteella, menetelmällä tai ohjelmistolla keskustelun tai viestin sisällön tai sen osapuolten taikka jonkun muun henkilön toiminnan selvittämiseksi. Teknistä kuuntelua ei saa kohdistaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan. Asuntokuuntelu on teknistä kuuntelua, joka kohdistetaan vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan.

Teknisellä laitetarkkailulla tarkoitetaan tietokoneen tai muun vastaavan teknisen laitteen taikka sen ohjelmiston toiminnan, sisältämien tietojen tai yksilöintitietojen muuta kuin yksinomaan aistinvaraista tarkkailua, tallentamista tai muuta käsittelyä. Kohta "Teknisellä laitetarkkailulla ei saa hankkia tietoa viestin sisällöstä eikä tunnistamistiedoista" on merkityksetön, kts. ehdotukseni edellä. Teknisen laitetarkkailun kohteena voi olla myös laite tai ohjelmisto, jota henkilö ei vielä käytä, mutta tulevaisuudessa tulee käyttämään. Näitä ovat esimerkiksi hankittavat tietokoneet ja laitteet sekä ohjelmistot ja yleisöpäätteet kuten kirjastojen yms. tietokoneet. On huomattavaa, että yhteisöjen ja yritysten lähiverkoissa lähiverkon ja sen tietojärjestelmien ylläpitäjillä on kaikki oikeudet ylläpidettäviin tietojärjestelmiin. Lähiverkon ylläpitäjä saa mm. halutessaan selville kaikkien ylläpidettävien palvelimien ja työasemien sisällön. Pidättämiseen oikeutettu poliisimies saa tietyistä laissa mainituista syistä kieltää sivullista ilmaisemasta tämän tietoon tulleita seikkoja salaisen tiedonhankintakeinon tai salaisen pakkokeinon käytöstä. Edellytyksenä on lisäksi, että sivullinen on tehtävänsä tai asemansa johdosta avustanut tai häntä on pyydetty avustamaan salaisen tiedonhankintakeinon käytön toteuttamisessa tai pakkokeinon käytössä. Ilmaisukielto tulee antaa kirjallisena todisteellisesti tiedoksi enintään vuodeksi kerrallaan.

Telekuuntelu ja televalvonta voidaan toteuttaa helposti ns. Lawful interception -toimintojen avulla. Yleisissä tele- ja tietoverkoissa ko. toiminnot ovat sisäänrakennettuja. Telekuuntelulta ja televalvonnalta voidaan osittain suojautua käyttämällä erilaisia salaus- ja tunnelointitekniikoita.

Teknisessä kuuntelussa, teknisessä katselussa, teknisessä seurannassa, asuntokuuntelussa ja teknisessä laitetarkkailussa käytetään erilaisia vakoiluohjelmistoja ja -laitteita ja niiden yhdistelmiä. Erona voidaan pitää edellä mainitsemaani karkeaa jaottelua. Kyseessä olevien vakoiluohjelmistojen tai -laitteiden tai niiden yhdistelmien jokin osa asennetaan tarkkailtavaan kohteeseen. Teknisessä laitetarkkailussa se asennetaan tietokoneeseen rinnastettavaan päätelaitteeseen tai muuhun vastaavan tekniseen laitteeseen taikka sen ohjelmistoon. Tietokoneen näytön ja näppäimistön sekä tietokoneen toiminnan seurannassa voidaan käyttää hajasäteilyyn perustuvia tekniikoita. Näissä on ongelmana se, että ne ovat usein sidottuja tilaan tai paikkaan. Näppäimistökuuntelu sinänsä on mahdollista sekä teknisen kuuntelun että teknisen laitetarkkailun perusteella. Se voidaan toteuttaa laitteistolla ja/tai ohjelmistolla ja/tai hajasäteilyllä. Laki pyrkii olemaan menetelmien suhteen tekniikkariippumaton.

Edellä mainitut pakkokeinot löytyvät asuntokuuntelua lukuunottamatta sekä poliisilaista (872/2011) että pakkokeinolaista (806/2011). Esitutkinnan ja poliisitutkinnan aikana tapahtuvien salaisten pakkokeinojen käyttöön sovelletaan pakkokeinolakia. Poliisilain perusteella suoritettavissa salaisissa pakkokeinoissa on kysymys ennalta estävästä tiedonhankinnasta, joka voi kohdistua kehen tahansa (ns. salaiset tiedonhankintakeinot). Mitään rikosta ei tällöin ole edes tapahtunut eikä esitutkintaa ole käynnistetty. Nimellisiä rikosnimikkeitä on enemmän kuin mitä julkisuudessa usein annetaan ymmärtää. Näitä ovat mm. sellaiset rikosnimikkeet, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.

Seuraavat asiat on syytä selvittää:

1) mitkä ovat ne tosiseikat, joihin henkilöön kohdistuva epäily ja teknistä laitetarkkailua vastaavan salaisen tiedonhankintakeinon edellytykset perustuvat;

2) millä perusteella pidättämiseen oikeutettu poliisimies saa päättää teknistä laitetarkkailua vastaavasta salaisesta tiedonhankintakeinosta siihen asti, kunnes tuomioistuin on ratkaissut luvan myöntämistä koskevan vaatimuksen.

Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistuksessa on paljon muutakin sellaista mihin on syytä puuttua. Muussa tapauksessa Suomen perustuslain takaamia kansalaisten perusoikeuksia joudutaan arvioimaan uudelleen. Kun viranomaiset kerta käyttävät heille suotuja valtuuksia väärin, on näitä valtuuksia kyettävä rajoittamaan ja tarvittaessa ottamaan ne pois. Vähintä mitä voi tehdä on vastustaa valtuuksien lisäämistä ja vaatia, että valtuuksien käyttöä valvotaan. Suomen perustuslain 118 §:n mukainen periaate rangaistuksista ja vahingonkorvauksista väärinkäytöstapauksissa on otettava huomioon säädettäessä edellä mainitun tyyppisiä kansalaisten perusoikeuksiin vaikuttavia lakeja.

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen vahvisti 22.7.2011 esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistuksen hyväksytyt lakimuutokset. Hyväksytyt lakimuutokset tulivat voimaan 1.1.2014. Pakkokeinolain (450/1987) 5 luvun 7 a §:n muutos kotietsinnän saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi on tullut voimaan 1.8.2011.

Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistuksen hyväksyttyihin lakimuutoksiin on haluttu jo nyt lisää valtuuksia. Valtuuksien lisäämistä täytyy vastustaa ja valtuuksien käyttöä tulee valvoa. Kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi ja väärinkäytösten välttämiseksi ilmoitusvelvollisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistusta tulee muuttaa ainakin tässä blogissa ehdottamallani tavalla.

Helsingin Sanomissa 3.12.2009 julkaistun artikkelin mukaan suojelupoliisi on saanut sisäasiainministeriön tarkastajilta huomautuksen siitä, että vuosia kestävän teknisen katselun ja kuuntelun jatkosta päätetään liian harvoin. Artikkelin mukaan suojelupoliisin tekemä tekninen tarkkailu pitäisi harkita uudelleen vähintään kuuden kuukauden välein. Suomen laissa ei oltu tuolloin säädetty teknisen seurannan ja teknisen katselun osalta ajallista ylärajaa. Tekniselle kuuntelulle, telekuuntelulle ja televalvonnalle oli säädetty kuukauden enimmäiskesto kerrallaan. Tämän jälkeen niiden käytölle oli haettava jatkoa.

Tekninen tarkkailu voidaan halutessa ulottaa kotiin saakka. Pakkokeinolain mukaisen teknisen kuuntelun osalta vuoden 2004 alusta lähtien. Pakkokeinolain (450/1987) mukaista teknistä katselua ei saa kohdistaa henkilöön hänen ollessaan vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan sisäpuolella. Poliisilain (493/1995) mukaista teknistä tarkkailua saa kohdistaa asunnossa olevaan henkilöön vain "jos tämä on välttämätöntä poliisitoimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi ja toimenpiteen suorittajan, kiinni otettavan tai suojattavan henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi".

Koska tapauksessani on kysymys erittäin vakavasta ja erittäin törkeästä ihmisoikeusrikoksesta ja koska Amnesty International Suomen osasto ry:n www-sivuilla todetaan, että "Amnesty toimii aktiivisesti yksittäisten, vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi joutuneiden ihmisten tilanteen parantamiseksi", otin 12.11.2011 sähköpostitse ja 17.11.2011 puhelimitse yhteyttä Amnesty International Suomen osasto ry:n oikeudelliseen asiantuntijaan Susanna Mehtoseen ja kysyin voiko Amnesty International tehdä asialleni jotain. Amnesty International Suomen osasto ry:n oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen lupasi tutkia tapaustani noin kuukauden kuluttua. Otin 25.12.2011, 2.1.2012 ja 21.1.2012 sähköpostitse sekä 10.1.2012 puhelimitse uudelleen yhteyttä Amnesty International Suomen osasto ry:n oikeudelliseen asiantuntijaan Susanna Mehtoseen. Sähköpostissani 12.11.2011 olin antanut linkin tähän blogiini. Amnesty International Suomen osasto ry:n oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen lupasi katsoa sähköpostini. Koska en ollut saanut vastausta, lähetin 6.2.2012 Amnesty International Suomen osasto ry:n oikeudelliselle asiantuntijalle Susanna Mehtoselle sähköpostin, jossa edelleen kysyin voiko Amnesty International tehdä asialleni jotain. Sain Amnesty International Suomen osasto ry:n oikeudelliselta asiantuntijalta Susanna Mehtoselta 6.2.2012 sähköpostitse seuraavan vastauksen: "Valitettavasti Amnesty Internationalin Suomen osasto ei voi tehdä asiasi eteen mitään. Pahoittelen, että sinulle on käynyt näin, enkä valitettavasti osaa antaa tarkempia ohjeita tai vihjeitä."

Amnesty Internationalin käytäntönä on se, että kohdemaassa tapahtuneet ihmisoikeusrikokset viedään kansainvälisen liikkeen tutkittavaksi. Yhteydenotto tapahtuu kohdemaan alajärjestön tai kansainvälisen järjestön kautta. Ihmisoikeusrikosten tutkinta tapahtuu kansainvälisen järjestön ja kohdemaan alajärjestön yhteistyöllä. Amnesty International Suomen osasto ry ei ole yleensä halukas tutkimaan Suomessa tapahtuneita ihmisoikeusrikoksia. Amnesty International Suomen osasto ry perustelee asiaa usein sillä, että Amnesty Internationalin linjana on se, ettei minkään maan alajärjestö puutu oman maansa tapahtumiin. Tämä perustelu ei tietenkään pidä paikkansa.

Amnesty International on yrittänyt selvittää Suomen osallisuutta CIA:n vankilento-ohjelmaan. Minua painostetaan Suomessa. Tekninen tarkkailu ulotettiin vakituiseen asuintilaani saakka. Kotirauhaani on rikottu ja rikotaan. Postiliikennettäni, tietoliikenneyhteyksiäni ja televiestintääni on häiritty ja häiritään. Käsitin, että Amnesty International Suomen osasto ry on ihmisoikeusjärjestö. Olin väärässä. Amnesty International Suomen osasto ry:n johtokuntien 2008-2016 puheenjohtajana on toiminut Jussi Förbom. Amnesty International Suomen osasto ry:n toiminnanjohtajana on toiminut Frank Johansson. Olen ollut Amnesty International Suomen osasto ry:n Joensuun ryhmä 20:n jäsen.

Amnesty International Suomen osasto ry:n sääntömuutoksia on käsitelty vuosikokouksessa vuonna 2006. En ole maksanut vuoden 2002 jäsenmaksua. En ole mielestäni myöskään saanut jäsenmaksulomaketta.

Olen käynyt 22.1.2012 äänestämässä presidentinvaalien ensimmäisessä vaalissa Haagan peruskoulussa (Isonnevantie 16, 00320 Helsinki). Ollessani äänestyskopissa täyttämässä äänestyslippua sain puhelinsoiton blogini kohdassa "Lisää vastoinkäymisiä (more adversities)" mainitulta henkilöltä. En vastannut puhelimeen. Yritin 22.1.2012 kahdesti soittaa ko. henkilölle kysyäkseni oliko hänellä tärkeääkin asiaa, mutta puhelinsoittoni ohjautuivat puhelinvastaajaan. Keskustelin 23.1.2012 puhelimitse ko. henkilön kanssa, mutta ilman tulosta. Muissa vaaleissa, kuten eduskuntavaaleissa vuonna 2015, olen tutkinut kotonani Internetin välityksellä erilaisia vaalikoneita ja puoluekoneita. Olen vertaillut vastauksiani ehdokkaiden antamiin vastauksiin ja vaalikoneiden ja puoluekoneiden tuloksiin. Näiden vertailujen perusteella olen lopulta käynyt äänestämässä mielestäni sopivaa ehdokasta. Suomen perustuslaissa (731/1999), kuntalaissa (410/2015) ja vaalilaissa (714/1998) säädetään tarkemmin vaalisalaisuuden säilymisestä. Minua pidetään lainvastaisesti ns. salaisten tiedonhankintakeinojen ja/tai salaisten pakkokeinojen kohteena. Minun on ollut erittäin vaikea säilyttää vaalisalaisuuttani.

Tietoturva ry:n www-sivujen mukaan Certified Information Systems Security Professional (CISSP) on kansainvälisesti erittäin tunnettu ANSI/ISO/IEC 17024-akkredoitu ammatillinen tietoturvasertifiointi. CISSP-sertifiointeja valvoo International Information Systems Security Certification Consortium ((ISC)2) -niminen organisaatio. (ISC)2 korostaa sekä korkeaa moraalia ja etiikkaa että lakien noudattamista välttämättömänä osana korkeaa ammatintaitoa. Sertifiointia tavoittelevien henkilöiden tulee kirjallisesti sitoutua noudattamaan (ISC)2:n eettisiä sääntöjä. Blogini kohdassa "Lisää vastoinkäymisiä (more adversities)" mainittu Eero Volotinen on suorittanut Certified Information Systems Security Professional (CISSP) sertifioinnin. Olen ollut Tietoturva ry:n jäsen.

Erosin Tietotekniikan liitto ry:n jäsenyhdistysten jäsenyydestä vuonna 2006 kustannussyistä ja osittain tarpeettomina.

Olen saanut toistuvasti Amnesty International Suomen osasto ry:ltä kirjeen, jossa Amnesty International Suomen osasto ry pyytää minua ryhtymään uudelleen Amnesty Internationalin jäseneksi. Kirjeessään 26.1.2017 Amnesty International Suomen osasto ry:n ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro kertoo, että "Tänä vuonna Suomi täyttää sata vuotta, ja Amnestyn Suomen osasto viisikymmentä. Juhlien toiveikkuuteen sekoittuu uhka ihmisoikeusjärjestelmän murentumisesta". En ole oma-aloitteisesti eronnut Amnesty International Suomen osasto ry:n jäsenyydestä. Olen jättänyt jäsenmaksuni maksamatta. Annan tukeni Human Rights Watch -nimiselle ihmisoikeusjärjestölle.

En ole äänestänyt ammattiliittoni jäsenvaaleissa ja kuntavaaleissa 2017, presidentinvaalissa 2018, eduskuntavaaleissa ja europarlamenttivaaleissa 2019, ammattiliittoni jäsenvaaleissa 2020 enkä muissakaan vaaleissa vuoden 2015 jälkeen.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Raution kannanoton (eoak 137/2004, päivätty 16.12.2004) mukaan telepakkokeinojen käytöstä on pääsääntöisesti ilmoitettava niiden kohteelle. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan ratkaisusta (eoak 1716/2/09, päivätty 30.12.2011) ilmenee, että poliisi ja muut viranomaiset eivät ole noudattaneet eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Raution ohjeistusta salaisten pakkokeinojen ilmoitusvelvollisuudesta. Lisäksi sisäasiainministeriö on vuosien ajan väärentänyt eduskunnan oikeusasiamiehelle antamansa tilastot salaisista pakkokeinoista ja niistä ilmoittamisesta. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on käynnistänyt asiasta selvityksen. Ratkaisussaan (eoak 1716/2/09, päivätty 30.12.2011) eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja toteaa, että "Saadun selvityksen mukaan sisäasiainministeriön oikeusasiamiehelle ilmoittamat luvut tapauksista, joissa käräjäoikeus oli päättänyt, ettei epäillylle tarvitse lainkaan ilmoittaa pakkokeinon käytöstä tai että ilmoittamista lykätään, ovat ennen vuotta 2010 koskenutta kertomusta olleet harhaanjohtavan pieniä". Esimerkiksi vuodelta 2008 oli ilmoitettu ilmoittamisen siirtämisiä olleen telekuuntelussa kymmenen eikä televalvonnassa yhtään ja että kokonaan ilmoittamatta jättämisiä oli vajaa kymmenen. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan pyytäessä selvitystä poliisihallitus ilmoitti, että vuonna 2008 telepakkokeinojen käytöstä ilmoituksien siirtämisiä olikin 79 tapauksessa ja kokonaan ilmoittamatta jättämisiä 35 tapauksessa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja toteaa ratkaisussaan (eoak 1716/2/09, päivätty 30.12.2011) että "Oikeusasiamiehelle aiemmin ilmoitetut määrät ovat siis olleet selvästi todellista tilannetta pienemmät. Tilanne on ollut varsin samanlainen tilanne koko tarkastelujaksolla vuosina 2006-2009."

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on ratkaisussaan (eoak 1716/2/09, päivätty 30.12.2011) saattanut poliisihallituksen ja sisäasiainministeriön tietoon esittämänsä käsityksen siitä, että on ensiarvoisen tärkeää, että oikeusasiamiehelle annettavat tiedot ovat paikkansapitäviä. Lisäksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on kiinnittänyt poliisihallituksen, tullihallituksen, rajavartiolaitoksen esikunnan ja pääesikunnan huomiota salaista tiedonhankintaa koskevien säännösten tulkinnasta esittämiinsä näkökohtiin. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on lähettänyt päätöksensä tiedoksi myös käräjäoikeuksille, jotka ratkaisevat salaista tiedonhankintaa koskevia asioita. Lisäksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on saattanut oikeusministeriön tietoon esittämänsä näkemyksen oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain tulkintaan liittyvästä ongelmasta mahdollisia toimenpiteitä varten ja on saattanut valtiovarainministeriön tietoon esittämänsä käsityksen tullilain salaista tiedonhankintaa koskevien säännösten uudistustarpeesta.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan ratkaisun (eoak 1716/2/09, päivätty 30.12.2011) julkistamisen jälkeen sisäasiainministeriö on antanut asiasta 24.1.2012 tiedotteen, jossa väitetään, että liian pienet luvut johtuivat tilastointi- ja raportointitavasta, joka on sittemmin muutettu. Sisäasiainministeriön tiedotteen 24.1.2012 mukaan "Maaliskuussa 2011 annetussa vuotta 2010 koskevassa selvityksessä tilastointiongelma oli jo tiedostettu. Vuonna 2012 annettavassa vuotta 2011 koskevassa selvityksessä tilastointiongelmaa ei enää ole".

Mielestäni vaikenemalla Suomen turvallisuusviranomaisten lainvastaisista toimintatavoista ja ns. salaisten pakkokeinojen ja salaisten tiedonhankintakeinojen väärinkäytöstä Suomi ei valtiona edistä kansainvälistä profiiliaan oikeusvaltiona eikä myöskään noudata omaa perustuslakiaan. Ei riitä että Suomi näyttää oikeusvaltiolta. Suomen täytyy myös olla sitä.

Lähteet

1. Muistiinpanot 2005-2022
2. Amnesty International Suomen osasto ry (9.10.2006, 12.11.2011, 10.1.2012, 7.2.2012, 26.8.2014): www.amnesty.fi
3. Amnesty International Suomen osasto ry:n säännöt, rekisteröity 21.11.2003, sääntömuutokset 2006, toimintakertomus 2005 ja johtokuntaehdokkaat vuosikokoukselle 2006 (7.7.2006): plone.amnesty.fi/vuosikokous/
4. Tietosuojavaltuutetun toimiston kooste tietosuojavaltuutetulta usein kysytyistä asioista (16.7.2006): www.tietosuoja.fi
5. Ihmisoikeusliitto ry (20.5.2008, 15.6.2009, 18.4.2011): www.ihmisoikeusliitto.fi
6. Ihmisoikeusliiton toimintakertomus 2005 (6.10.2006): www.ihmisoikeusliitto.fi
7. Suomen ulkoasiainministeriö: Ihmisoikeudet: YK:n ihmisoikeusneuvosto (9.4.2008): formin.finland.fi
8. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelu, Suomen raportti, helmikuu 2008 (9.4.2008): formin.finland.fi
9. Suomen ulkoasiainministeriö: Ihmisoikeudet: Määräaikaisraportointi ja Kansainvälisten ihmisoikeusasioiden neuvottelukunta IONK (19.5.2008): formin.finland.fi
10. Suomen ulkoasiainministeriö: Lehdistötiedote (209/2008) 9.6.2008 (14.6.2008): formin.finland.fi
11. Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2005 (19.5.2008): www.oikeusasiamies.fi
12. Valtioneuvosto: www.valtioneuvosto.fi
13. Sisäasiainministeriö: www.intermin.fi
14. Oikeusministeriö: www.om.fi
15. Hallituksen esitykset: www.eduskunta.fi
16. Lakiviitteet FINLEX: www.finlex.fi
17. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut: www.oikeusasiamies.fi
18. Helsingin Sanomat 3.12.2009 "Suojelupoliisi tarkkaillut ihmisiä vuosia ilman välipäätöksiä tarpeesta" (3.12.2009): www.hs.fi
19. Mikko Niskasaari - Poliisihallitus valehteli EOA:lle (8.2.2012): www.mikkoniskasaari.fi
20. Valtioneuvoston osuuden selvittäminen Sonera Oyj:n UMTS-päätöksenteossa (dnro 15/50/02), päivätty 8.10.2002
21. Kallio, M., Säröjä sinipunaisessa konsensuksessa? Fortumin ja Soneran perustaminen ja yksityistäminen Lipposen hallitusten omistajapolitiikassa 1995-2003. Pro gradu -tutkielma. Politiikan tutkimuksen laitos, poliittinen historia. Turun yliopisto. Tammikuu 2013
22. YLE Uutiset 27.1.2012 Olli-Pekka Heinosesta Kataisen valtiosihteeri (27.3.2014): www.yle.fi
23. Minne hävisivät Soneran rahat? (31.1.2010): je.org
24. TeliaSonera ja Sonera-kirja (28.1.2015): www.wikipedia.fi
25. Sonera-kirjan tekijä pelkäsi turvallisuutensa puolesta 5.3.2003 (28.1.2015): www.digitoday.fi
26. Myyjien ahneus kaatoi kaupat Sonerasta 11.5.2001 (26.1.2015): www.talouselama.fi
27. Vatanen syyttää Soneraa pahoinpitelystä 23.1.2002 (26.1.2015): www.kaleva.fi
28. Sonera ja Vatanen sopuun 20.8.2002 (27.1.2015): www.taloussanomat.fi
29. Teknologia petti iranilaiset 26.2.2010 (27.2.2010): fifi.voima.fi
30. Hautala yllättyi remonttifirman kytköksistä Helvetin enkeleihin 26.3.2013 (13.11.2015): www.hs.fi
31. YLE elävä arkisto 2.2.2009 Nokia rikkoi viestintäsalaisuutta (10.8.2016): www.yle.fi
32. Helsingin Sanomat 18.7.2015 "Etyk muutti Itä-Euroopan toisinajattelijoiden elämää – julkisuuden paine vaikutti Stasinkin toimintaan" (18.7.2015): www.hs.fi
33. Zersetzen Torture - A Threat to our Democracy (14.5.2016): zersetzen.wikispaces.com
34. Zersetzung ja Zersetzung (Ministerium für Staatssicherheit) (14.5.2016, 15.5.2016): www.wikipedia.org
35. Tietoturva ry (25.7.2011): www.tietoturva.org
36. Suomenkielinen Wikipedia: www.wikipedia.fi
37. Sähköpostikirjeenvaihto